Hyvinkään Palopuron pilotti luo pohjaa kestävälle ruuantuotannolle

Hyvinkään Palopurolla on pilotoitu paikallista kestävän ruuantuotannon mallia. Agroekologisen symbioosin mallissa (AES) maatilat, elintarvikkeiden valmistajat ja energian tuottajat toimivat paikallisesti yhdessä.

Palopuron symbioosin keskus on Knehtilän noin 400 hehtaarin luomuviljatila, jonka naapurissa sijaitsevat luomukanala, luomuvihannestila ja biokaasulaitos. Tarkoituksena on saada mukaan yhteistyöhön myös luomuleipomo, joka jalostaisi maatilan viljan leipomotuotteiksi.

Viherlannoitusnurmien sato korjataan ja toimitetaan yhdessä hevosen- ja kananlannan kanssa Palopuron Biokaasu Oy:n kuivamädätyslaitokseen, josta saadaan energiaa maatilalle ja biometaania myyntiin. Energiaa syntyy yli oman tarpeen, joten biokaasulaitoksen yhteydessä on tankkausasema. Mädätysjäännös palautuu peltoon lannoitteena.

AES-mallia on tutkittu ja tutkitaan ihmisten ja ympäristön kannalta kestävän ruuantuotannon kehittämiseksi.

− AES-mallin mittakaava on nykyistä ruuantuotantoa paikallisempi. Iso uutinen on, että suomalainen elintarvikesektori voi toimia energiapositiivisesti, eli tuottaa energiaa yli oman tarpeen, professori Juha Helenius Helsingin yliopistosta kertoo.

Hän tähdentää, että myös päästösäästö on valtava, kun ruuantuotantoon yhdistetään bioenergian tuotanto ja ravinnekierto. Lopputuloksena on ennen näkemättömän ilmastoystävällistä ruokaa.

− Tulevaisuuden kestävä yhteiskunta on sopusoinnussa biosfäärinsä kanssa. Halutaanko maaseutu, joka tuottaa ruokaa ja jossa on elinkeinot ja palvelut ihmisten asua, vai syödäänkö leväjauhoa urbaaneissa betonibunkkereissa, Helenius kärjistää.

AES-mallissa tuotetaan ensisijaisesti paikallista ruokaa, joka elvyttää myös ruokakulttuuria.

− Palopurolla symbioosille oli merkittävää, että energiayhtiö Nivos Oy lähti mukaan Palopuron biokaasulaitoksen pääomistajaksi: näin alkuinvestointiin riitti rahkeita. Paikallisverkostossa on mukana ruuantuottajia, ja lähtökohtana on kierrätettävyys ja ympäristöystävällisyys, Helenius summaa.

Hän sanoo, että isot elintarvikejalostajat ovat kehittyneet valtavasti vastuullisuusajattelussa, ja ne pystyvät satsaamaan paljon kestävään ruuantuotantoon. Helenius ei näe tässä asiassa ristiriitaa isojen ja pienten toimijoiden kesken.

Agroekologinen symbioosi on ravinne-, energia- ja ilmastotehokas tapa tuottaa ruokaa. Tutkijoiden mukaan se voi olla tulevaisuuden kestävän ruuantuotannon malli, mutta biokaasuntuotannon investointeja ei voi jättää vain viljelijöiden vastuulle.

− Elintarvikeketjun omista biomaasoista tuotettu biokaasu on luonteva fossiilitalouden jälkeinen energialähde juuri ketjun omille toimijoille. Sitä ei riitä esimerkiksi koko liikennesektorin polttoaikeeksi.

Kunnalliset energialaitokset voivat vaikuttaa investoinneillaan merkittävästi maatilojen sivuvirtojen hyödyntämismahdollisuuksiin paikallisesti. Julkiset ruokapalvelut tukevat ravinteiden kierrätykseen perustuvaa maataloutta, jos niiden hankinnat perustuvat paikalliseen tuotantoon ja jalostukseen ja ruokahävikin biomassat hyödynnetään kierrätysravinteina esimerkiksi biokaasutuksen jälkeen.

Biokaasun tankkauspistettä käyttävät pääasiassa yksityisautoilijat. Kuva: Pirjo Huhtakangas

Käytännön työtä Palopurolla

Knehtilän tilan luomuviljelijäparikunta Markus Eerola ja Minna SakkiEerola sekä naapurissa asuva luomuvihannestilan isäntä ja tutkija Kari Koppelmäki pohtivat, miten AES-mallia voidaan kehittää edelleen. Koppelmäellä on kylän ensimmäinen luomutila, Knehtilän tila siirtyi luomuun vuonna 2010.

Knehtilän luomutilalla on tehty vuosia työtä viljelysmaan kasvukunnon parantamiseksi ja kestävän maatalouden hyväksi. Työ on saanut myös tunnustusta: WWF palkitsi tilan koko Itämeren ympäristöystävällisimpänä maatilana vuonna 2015.

Biokaasulla käyvä traktori on avuksi tilan töissä.Kuva: Pirjo Huhtakangas

Markus Eerolan mukaan elintarvikkeiden jalostuksen pitää olla inhimillisen kokoista, kun maatilaa hoidetaan perhetilapohjalta. Hän pohtii, mikä on alkutuotannon osuus ruokajärjestelmässä ja miten nykyjärjestelmän rinnalle saadaan vaihtoehtoja. Eerola on huolissaan tulevista sukupolvista, jos alkutuotantoa ei saada järkevällä tavalla kannattavaksi.

Luomuviljatilan navetassa on nykyisin luomupuoti ja kahvila-ravintola, jota vuokrataan myös juhlatilaksi. Ravintolatoiminta on annettu muiden hoidettavaksi. Biokaasun tankkauspistettä käyttävät pääsääntöisesti yksityisautoilijat, joilla on samalla tilaisuus poiketa asioimaan tilakeskuksessa.

− Tarkoituksena on lisätä lisäarvotuotteiden tuottamista ekologisesti ja ympäristöystävällisesti luokitelluista raaka-aineista. Tavoite on monipuolistaa kauratuotteiden jalostusta ja markkinointia. Tilalla on hiutalointimahdollisuus, mutta toistaiseksi muut pienjalostajat valmistavat tuotteet sopimustuotantona, Markus Eerola kertoo.

Viljasta kehitetty jalosteita

Knehtilän Luomutuote Oy:n tuotteita valmistetaan pääosin oman tilan luomuviljasta. Granolaa, kaurahiutaleita, tattarisnäcksiä ja tattarimuroja on myynnissä valtakunnallisesti myös Prismoissa, S-marketeissa ja K-ketjun myymälöissä.

Knehtilän tuotteita myydään Prismoissa, S-marketeissa ja K-ketjun myymälöissä.Kuva: Petri Uusitalo

Minna Sakki-Eerola oli mukana ensimmäisessä Suomalainen menestysresepti -kilpailussa, jonka järjestivät S-ryhmä ja Foodwest Oy. Knehtilän Pieni puro -tattarituotteet pääsivät finaaliin kilpailussa, jonka voitti Leivon Leipomon Boltsi kaura-siemenpyörykkä.

Kilpailun aikana useammasta tattarituoteideasta jalostui kaksi tuotetta kaupan hyllyyn: Naturel tattarimuro ja TattariPippuri Snäcks. Kuuden kuukauden aikana piti saada tuote ideasta valmiiksi, joten aikataulu oli todella tiukka.

− Kovan kysynnän jälkeen tilauskanta on tasoittunut ja tuotantoa hiottu entisestään. Tuotteiden valmistus eri paikoissa on haastavaa ja vaatii koko tiimin osallistumista ja asioihin perehtymistä. Aina tulee vastaan yllättäviä tilanteita, joihin ei ole aikaisemmin törmätty. Tuotesarjaan kehitetään jatkossa uusia tuotteita, Minna Sakki-Eerola kertoo.

Kymmenisen vuotta sitten viljelijäporukoissa pohdittiin, mikä voisi olla sopiva lisäarvotuote ja miksi suomalaiselle, laadukkaalle kauralle ei saada kunnon hintaa. Kauratuotteet lähtivätkin lentoon, mutta onko tuottajahinta siltikään kohdillaan?

− Suomalainen kaura on laadultaan erinomaista, mutta tavoitteena on saada se jalosteina vientiin, vaikka sillä on jalostamattomanakin kysyntää, Markus Eerola tarkentaa.

Hän toivoo, että Palopuron konsepti leviää eri tuottajayhteisöihin ja sitä kautta saadaan mukaan lisää tiloja ja muita toimijoita. Leipomo voisi jalostaa paikallisesta viljasta leipomotuotteita ja isompi yritys hyödyntää viljan lisäksi esimerkiksi hernettä ja härkäpapua tuotannossaan.

− Myös kasvihuonetuottajien suunnasta on ollut kiinnostusta; biokaasu lämmitysenergiana kiinnostaa.

Naapurukset Markus Eerola (vas.), Kari Koppelmäki ja Minna Sakki-Eerola pohtivat kahvila-ravintolan terassilla, miten Palopuron konseptia voisi kehittää. Kuva: Pirjo Huhtakangas

Lisätietoja:

  • Koppelmäki K. Biokaasun ja ruuan tuotanto voidaan yhdistää kestävästi. Kehittyvä Elintarvike 6/2019, s. 8−9.
  • Kujala S. ym. Agroekologisen symbioosin verkostosta työtä ja energiaa. Kehittyvä Elintarvike 1/2020, s. 10−11.

Teollisen ekologian toimintamalli elintarvikeketjussa

Teollisen ekologian idea on, että yhden yrityksen jäte tai hukkalämpö voi olla toisen yrityksen raaka-aine ja energianlähde. Näiden yritysten on ekotehokasta ja kannattavaa toimia fyysisesti lähekkäin ja muodostaa ekoteollisia symbiooseja. Elintarvikeketjuun sovellettuna ekoteolliset symbioosit ovat agroekologisia symbiooseja.

Hyvinkään Palopurolla on kehitetty agroekologisen symbioosin pilottia. Alussa tavoitteena oli lisätä bioenergiaomavaraisuutta. Lopulta päädyttiin malliin, jolla on useita myönteisiä ympäristö- ja elinkeinovaikutuksia.

Symbioosiin liittyi luomuviljatilan, -vihannestilan ja -kanalan lisäksi energiayhtiö vaiheessa, jossa energiantuotannon potentiaali alkoi näyttää merkittävältä ja tarvittiin energiantuotannon osaamista. Symbioosi tuottaa ruokaa aiempaa enemmän tehokkaamman ravinteiden kierrätyksen ansiosta ja energiaa yli oman tarpeen.

Elintarvikealan on luonnollista ja tavoiteltavaa olla energiaomavarainen nimenomaan oman bioenergian tuotannon avulla. Energiatuotantoon liittyy typpiomavaraisuus: perustana ovat maan hiilivaroja ja rakennetta ylläpitävät, typpeä sitovat bioenergianurmet viljelykierrossa. Järjestelmä tuottaa suurempia viljasatoja kuin perinteiseen viherlannoitukseen perustuva luomuviljely.

Kestävä typpilannoitus perustuu apilanurmien biologiseen typensidontaan. Agroekologisessa symbioosissa apilanurmien viherlannoitusnurmea ei kynnetä lohkolleen, vaan sato korjataan symbioosin biokaasulaitokseen. Palopuron symbioosissa toimii noin 3000 tuoretonnin kuivamädätyslaitos. Peltolohkoille ravinteet palautetaan vasta mädätysjäännöksenä. Palopuron symbioosissa saadaan merkittävä energiasato, 280 000 m3 vuodessa, normaalipaineiseksi biometaaniksi laskettuna. Sen energiasisältö on 2 800 MWh vuodessa. Symbioosin yritysten oma laskennallinen energian käyttö on 1 650 MWh, joten bioenergiaa jää myytäväksi lähes puolet koko tuotannosta.

Mädätysjäännöksen käyttö lannoitteena parantaa ravinteiden kierrätystä ja vähentää lannoituksen elinkaarisesti mitattuja kasvihuonekaasupäästöjä 60 prosenttia verrattuna tavanomaiseen tuotantotapaan, noin 500 hiilidioksidiksi lasketusta kilosta noin 200 kiloon hehtaaria kohden. Palopuron symbioosin peltoalalle tämä merkitsee 120 tonnia vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin tavanomaisessa tuotannossa.

Bionurmeen ja mädätelannoitukseen perustuva tuotantotapa nostaa maan hiilivaraston kokoa verrattuna tilanteeseen, jossa pellot olisivat tavanomaisessa tuotannossa. Kun lasketaan mukaan bioenergian käytöstä muodostuva säästö fossiilisissa päästöissä, Palopuron symbioosi säästää noin 3 000 kiloa (hiilidioksidiksi laskettuna) päästöjä käytössä olevaa peltohehtaaria kohden.

Agroekologinen symbioosi.

Lähde:

  • Helenius J. ym. 2017. Agroekologinen symbioosi ravinne- ja energiaomavaraisessa ruoantuotannossa. Ympäristöministeriön raportteja 18/2017, s. 67.
  • Heinonsalo J. (toim). 2020. Hiiliopas – Katsaus maaperän hiilen ja hiiliviljelyn perusteisiin. Baltic Sea Action Group BSAG & Carbon Action. 60 s. carbonaction.org/materiaalit/tiedejulkaisuja-carbon-acrion-alustalta/


Hiiliopas maatalousmaan hiilensidonnasta kiinnostuneille

Tammikuussa ilmestynyt Hiiliopas – katsaus maaperän hiileen ja hiiliviljelyn perusteisiin on tarkoitettu kaikille maatalousmaan hiilensidonnasta kiinnostuneille. Yliopistotutkija Jussi Heinonsalon toimittamassa oppaassa käydään läpi perusasioita maaperän hiilestä, sen varastoista ja prosesseista, mittaustavoista ja siitä, mikä vaikuttaa hiilen varastoitumiseen ja miten sitä voidaan edistää.

Oppaassa kerrotaan myös käytännön hiiliviljelystä ja kokeilijoista, hiilimarkkinoista ja taloudellisesta ohjauskeinoista sekä hiilensidonnan lisäämisen haasteista ja mahdollisuuksista.

Oppaan kirjoittajat ovat Ilmatieteen laitoksen, Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijoita sekä Baltic Sea Action Groupin sisältöjohtaja. Kirjoittajiin kuuluvat muun muassa professori Juha Helenius (Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto), professori Markku Ollikainen (Helsingin yliopisto) ja tutkimusprofessori Kristiina Regina (Luonnonvarakeskus).

Oppaan on kustantanut Baltic Sea Action Group, ja siitä tullaan tekemään päivitettyjä painoksia. Opas on ladattavissa osoitteessa carbonaction.org/materiaalit/tiedejulkaisuja-carbon-action-alustalta/.