Tieto mustikan polyfenoleista on lisännyt sen suosiota

Mustikan polyfenolien terveysvaikutukset

Mustikkaa alettiin tutkia 1990-luvulla ja sen jälkeen mustikasta on kehittynyt käsitys supermarjana. Mustikan polyfenoliyhdisteitä ja niiden terveellisyyttä koskeva tutkimus on lisännyt mustikan suosiota, sillä mustikan sisältämät polyfenolit voivat ylläpitää ihmisen terveyttä ja ehkäistä sairauksia.

Polyfenolit ovat kehittyneet suojaamaan kasvia haitalliselta UV-säteilyltä, sieniltä, bakteereilta, viruksilta ja tuhohyönteisiltä. Polyfenolit toimivat myös kasvunsäätelijöinä ja niiden antimikrobisilla ominaisuuksilla on tärkeä rooli kasvien puolustuksessa. Äskettäin on osoitettu, että fenolit voivat absorboida UV-säteilyä ja toimia kasvin UV-suojana. Polyfenolien määrään mustikassa vaikuttavat geneettisten tekijöiden lisäksi muun muassa valo, lämpötila ja maaperän ravinne- ja kosteusolot.

Kaikki fenolit ovat antioksidantteja ja ne voivat poistaa kasvista reaktiivista happea, jota muodostuu kasviin stressin, kuten liiallisen UV-säteilyn, kylmyyden ja kasvin vaurioitumisen seurauksena. Polyfenolien synteesiä ohjaavat geenit. Tuman UVR8-reseptori aktivoituu esimerkiksi voimakkaan UV-valon vaikutuksesta ja lähettää signaalin fenolisynteesin käynnistämiseksi.

Siitä miksi valo lisää polyfenolien määrää, on useampia teorioita. Yhden teorian mukaan valo tehostaa fotosynteesiä ja lisää hiilen määrää kasvissa. Koska polyfenolit ovat hiiliyhdisteitä, myös niiden määrä kasvaa. Toisen teorian mukaan polyfenoleita muodostuu kasvin stressin seurauksena. Mitä köyhempi maaperä on, sitä enemmän siinä on hiiltä suhteessa muihin ravinteisiin ja siksi polyfenoleita muodostuu runsaasti.

Antosyaaneja tutkittu eniten

Mustikalle ominaisin ja tutkituin polyfenoliryhmä on antosyaanit, joihin mustikan terveydelle hyödyllisen vaikutuksen uskotaan perustuvan. Mustikan liukoisista fenoleista yli 80 prosenttia on antosyaaneja ja niitä löytyy mustikasta 15 erilasta. Antosyaanit ovat väriaineita, jotka antavat marjalle sinisen värin. Metsämustikka sisältää monta kertaa enemmän antosyaaneja kuin sen lähisukulainen pensasmustikka. Tämän näkee metsä- ja pensasmustikan hedelmämaltojen värieroista.

Mustikan antosyaanipitoisuudet kasvavat etelästä pohjoiseen mentäessä, ja pitoisuudet ovat korkeimmillaan sellaisissa valoisissa kangasmetsissä, joissa maaperän ravinteisuus ja kosteus ovat riittäviä. Pohjoisuuden vaikutusta mustikoiden antosyaanipitoisuuteen voidaan hyödyntää esimerkiksi brändien luomisessa.

Metsien käsittely vaikuttaa mustikkasatoihin

Metsänhoito vaikuttaa mustikan kasvuolosuhteisiin. Avohakkuun ja sen yhteydessä tehtävän maanmuokkauksen jälkeen mustikan varvusto taantuu, mutta toipuu hakkuita edeltävälle tasolle noin 20–30 vuodessa. Mustikka hyötyy harvennushakkuista lisääntyneen valon vuoksi. Valosta hyötyvät monet pölyttäjähyönteiset, jotka edistävät myös mustikan marjomista. Jatkuvapeitteisen metsänhoidon vaikutukset mustikkaan muistuttanevat harvennuksen positiivisia vaikutuksia. Jatkuvapeitteinen metsänhoito saattaakin olla tasaikäiskasvatusta parempi tapa hoitaa metsiä, jos tavoitellaan mahdollisimman suuria mustikkasatoja. Ihannetilanteessa pölyttäjille on tarjolla kukkivia mesikasveja koko kasvukauden ajan.

Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijoita, ja ovat tehneet yhteistyötä ECODIVE-hankkeessa. Hanke kuuluu Karelia CBC -ohjelmaan, jota ovat rahoittaneet EU ja Suomen valtio.

Mustikkaan liitetyt terveyshyödyt ovat lupaavia, mutta kaikkia ei ole vielä todistettu kliinisissä testeissä.

Mustikan antosyaanit voivat vaikuttaa terveyteen seuraavasti:

• Parantaa silmien terveyttä
• Lieventää matala-asteista tulehdusta
• Ylläpitää aivojen hyvinvointia
• Auttaa veren sokeritasapainon säätelyssä
• Tasapainottaa kolesteroliarvoja
• Madaltaa verenpainetta
• Edistää sydämen ja verisuonten terveyttä