Peli tutkimusmenetelmänä luo avoimen keskusteluilmapiirin 

Ruokaan ja erityisesti eläinperäiseen ruuantuotantoon liittyvä puhe voi polarisoida keskustelua, joka ei jätä tilaa erilaisille näkökulmille, jotka voisivat tarjota ratkaisuja tiedostettuihin ongelmiin. Yhteiskehittelyn ja pelillistämisen avulla tutkimustilanteeseen on mahdollista rakentaa asetelma, joka tukee vapaata ilmaisua sekä toisten mielipiteiden kunnioittamista.

Tutkimusasetelman pelillistämisen avulla tutkimusaihetta pystytään konkretisoimaan visualisoimalla se fyysisiksi pelin osiksi (Ferron et al., 2024; Vadovics et al., 2024). Tämä auttaa hahmottamaan monimutkaisia aiheita sekä edistää niin yksilöllistä kuin kollektiivista oppimista mahdollistaen yhteisten ratkaisujen löytämisen. Pelillistämistä on käytetty varsinkin yhteiskehittelyn, oppimisen ja käyttäjäkeskeisen suunnittelun apuvälineenä (Andreotti et al., 2020; Bohm et al., 2021; Harisa et al., 2022; Vadovics et al., 2024), mutta yksinomaan ruokajärjestelmään ja ruokavalioihin liittyviä yhteiskehittelypelejä on hyödynnetty melko vähän (Stanitsas et al., 2019). 

Kestävien ruokavalintojen pelillistäminen 

Kehitimme lautaspelin, jonka avulla mahdollisimman monipuolisista taustoista tulevat ihmiset pystyvät keskustelemaan kestävästä syömisestä hyvässä hengessä. Pelissä kaikilla osallistujilla oli yhteinen päämäärä: He suunnittelevat tulevaisuuden kohtuullisen ruokavalion planetaaristen rajojen määrittelemälle lautaselle.  

Pelissä ruokavalio suunnitellaan keskivertosuomalaiselle vuoteen 2050 käyttäen apuna ruokaryhmä-kortteja, jotka ilmaisevat ruokaryhmän ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutus on havainnollistettu irti leikattaviin ruutuihin koolla: mitä isompi ruutu sitä suurempi ympäristövaikutus. Pelin keskeinen idea on saada kortit mahtumaan pelilaudalle, jonka rajat kuvaavat planetaarisia rajoja.  

Yllätyimme positiivisesti huomatessamme, että peli toimi odotetulla tavalla, ja osallistujat keskustelivat avoimesti omista näkemyksistään toisten näkemyksiä kunnioittaen. 

Oman mielipiteen ilmaiseminen koettiin helpoksi   

Yhteinen tehtävä sai ihmiset pohtimaan ruokavalioita laajemmin, sillä he keskittyivät keskimääräisen suomalaisen näkökulmaan, eivät omiin mieltymyksiinsä. Oman mielipiteen ilmaiseminen pelin aikana koettiin helpoksi, eivätkä osallistujat kokeneet tulleensa kyseenalaistetuksi ruokavalintojensa tai näkemystensä vuoksi.  

Peli ja sen visuaalinen palapelimäinen luonne auttoivat osallistujia näkemään ruokavalion kokonaisuutena, ja peli koettiin uutena sekä jännittävänä. Pelaajat ymmärsivät ruokaan liittyvien kysymysten monisyisen luonteen.  

Yhteinen tekeminen ja päämäärä pysyä planetaaristen rajojen sisällä vahvisti ryhmähenkeä ja helpotti keskustelua, vaikka yhteisen näkemyksen löytyminen aluksi epäilyttikin joitain. Pelin jälkeen pelaajat olivat kuitenkin yllättyneitä saavutetusta lopputuloksesta kompromisseineen. Peli loi osallistujille tilan, jossa avoin ja rauhallinen keskustelu oli mahdollista. Se auttoi löytämään yhteisiä ratkaisuja erilaisten näkökulmien välillä. 

Peli helpottaa hankalia keskustelutilanteita 

Osallistavien pelien käyttö tutkimusmenetelmänä helpottaa hankalien aiheiden käsittelyä. Pelillistämällä tutkimustilanteeseen voidaan rakentaa asetelma, jossa tutkittavat tuntevat saavansa ilmaista itseään vapaasti ja toisiaan kunnioittaen. Kohtuullisen ruokavalion lautaspeli on osoitus siitä, että keskustelu ruokavalioista voi olla mielekästä, avointa ja rakentavaa. Tällaisia keskusteluja tarvitsemme lisää, jotta voimme yhdessä rakentaa moninaista ja kestävää ruokajärjestelmää, joka ottaa huomioon koko ihmiselämän kirjon. 

Kohtuullisen ruokavalion lautaspeli on kehitetty Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä osana Kestävä kotieläintuotanto ruokajärjestelmässä -tutkimushanketta. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemia. 

”Must oli hirveen mielenkiintonen jotenki, en oo ollu aikasemmin tämmöses, ni must tää koko asetelma, oli jännittävä jotenki. Ja must oli kiva, miten pystytään käymään keskustelua, vaikka on erilaiset taustat, niinku jos kattoo vaikka, jos median perusteella päättelis, ni ei pysty käymään keskusteluu. Mut hyvin pystytään. Ja löydettiin ne kompromissit ja nähtiin semmonen vihreä Suomi, missä marjastetaan ja tehään kaikkee kivaa luonnossa.”
Osallistuja, Joensuun fokusryhmä 

Viitteet:  

Andreotti, F., Speelman, E. N., Van Den Meersche, K., & Allinne, C. (2020). Combining participatory games and backcasting to support collective scenario evaluation: An action research approach for sustainable agroforestry landscape management. Sustainability Science, 15(5), 1383–1399. https://doi.org/10.1007/s11625-020-00829-3 

Bohm, D., Dorland, B., Herzog, R., Kap, R. B., Langendam, T. S. L., Popa, A., Bueno, M., & Bidarra, R. (2021). How can you save the world? Empowering sustainable diet change with a serious game. 2021 IEEE Conference on Games (CoG), 1–7. https://doi.org/10.1109/CoG52621.2021.9618895 

Ferron, A., Hachet, M., & Jansen, Y. (2024). Visualizing the Environmental Impact of Dietary Choices: Exploring an Interactive Mini-World as a Proxy to Communicate Three Planetary Boundaries: Visualiser l’impact environnemental des choix alimentaires : exploration d’un mini-monde interactif comme visualisation mandataire pour communiquer trois limites planétaires. Proceedings of the 35th Conference on l’Interaction Humain-Machine, 1–16. https://doi.org/10.1145/3649792.3649804 

Harisa, A. B., Umami, Z., & Saputra, F. O. (2022). Board Game Design for Conservation Organization: A study on the Board Game for Campaign on Indonesian Javan Hawk-Eagle Conservation Foundation. Journal of Games, Game Art, and Gamification, 7(1), 1–6. https://doi.org/10.21512/jggag.v7i1.8006 

Stanitsas, M., Kirytopoulos, K., & Vareilles, E. (2019). Facilitating sustainability transition through serious games: A systematic literature review. Journal of Cleaner Production, 208, 924–936. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2018.10.157 

Vadovics, E., Richter, J. L., Tornow, M., Ozcelik, N., Coscieme, L., Lettenmeier, M., Csiki, E., Domröse, L., Cap, S., Puente, L. L., Belousa, I., & Scherer, L. (2024). Preferences, enablers, and barriers for 1.5°C lifestyle options: Findings from Citizen Thinking Labs in five European Union countries. Sustainability: Science, Practice and Policy, 20(1), 2375806. https://doi.org/10.1080/15487733.2024.2375806