Ikääntyneille itsemääräämisoikeus omasta syömisestä on tärkeää

Kotona asuvat ikäihmiset valmistavat ruokansa pääsääntöisesti itse raaka-aineista alkaen. Valmisruokia käytetään satunnaisesti. Tarjolla olevista, kotiruokailua tukevista palveluista ei ole vielä kiinnostuttu eikä niistä myöskään tiedetä. Tämä käy ilmi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) selvityksestä, jossa kohderyhmänä olivat hyväkuntoiset ikäikäihmiset, jotka eivät vielä käyttäneet kotiateriapalvelua.

Asuinpaikka vaikuttaa siihen, miten usein haastateltavat ruokailevat kodin ulkopuolella. Kaupungissa tai taajamassa asuvat saattavat käydä syömässä ulkona viikoittain, syrjemmällä maaseudulla asuvat lähtevät ravintolaan muutaman kerran vuodessa tai ei koskaan. Osalle ikääntyvistä kodin ulkopuolella ruokailun esteenä on raha, osalla tottumattomuus ruokailla kodin ulkopuolella. Myös se pelottaa, että ei osaa toimia oikein ravintolassa tai nykyaikaisessa kaupassa.

Ympäristöjä tulisi kehittää vanhuksille soveltuviksi

Suurinta osaa haastateltavista ei vielä huolettanut aika, jolloin omat voimat hiipuvat niin paljon, että kotona ruokailun järjestämiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Erilaisia toimintastrategioita on kuitenkin mietitty. Asuin-, ravintola- ja kauppaympäristöjä toivotaan kehitettävän vanhuksille soveltuviksi, mikä mahdollistaa asioinnin kodin ulkopuolella mahdollisimman pitkään. Pienikin aktiviteetti lisää ikäihmisten toimintakykyä ja mielenvirkeyttä.

Jotta ruuanvalmistusta voisi jatkaa vielä sen jälkeen, kun omat voimat heikkenevät, ikäihmiset toivovat apua ruokaostosten tekemiseen. Apua kaivataan kaupassa tuotteiden valintaan ja kassahihnalle nostamiseen sekä raskaiden ostosten kotiin kuljettamiseen.

Osa haastateltavista on jo hakenut tai tilannut kotiin ruokaa tavallisesta ravintolasta ja toivoo, että tämäntyyppisiä palveluita olisi tulevaisuudessa paremmin saatavilla. Hyväksi palveluksi koetaan mahdollisuus valita itse ravintola ja tilata sen ruokalistalta mieleistä ruokaa kotona syötäväksi.

Ruokailusta halutaan huolehtia itse

Selvityksessä nousee selkeästi esille, että haastateltavat pyrkivät säilyttämään itsemääräämisoikeutensa mahdollisimman pitkään. Omasta ruokailusta halutaan huolehtia mahdollisimman pitkään itse, vaikka kaupassa käynti ja ruuanvalmistus saattavat olla vaivalloista. Ulkopuoliseen apuun tai palveluihin halutaan turvautua vasta, kun itse ei pärjää. Yksin jääminen puolison kuoleman jälkeen on kriittinen vaihe syömisessä ja ruokahuollon järjestämisessä.

Kun kunto heikkenee, kodin ulkopuolella liikkumiseen liittyy monenlaisia ongelmia. Huono terveys vie voimia, ja ikääntyvä jää helpommin kotiin. Kodista poistuminen saattaa olla hankalaa liikuntarajoitteiden vuoksi. Pyörätuolilla hissittömästä talosta ei pääse ulos ilman apua. Sisälle kauppaan tai ravintolaan on vaikea päästä rappujen ja muiden liikuntaesteiden vuoksi.

Jos ikääntyvä asuu kaukana kaupasta tai ruokapaikasta, eikä hänellä ole omaa autoa, palvelujen äärelle tarvitsee kyydin. Vaikka kuljetusta olisi tarjolla, pitkä automatka saattaa kipeyttää selän tai polvet, ja kylälle lähdetään yhä harvemmin.

Erityisesti maaseudulla asuvat suunnittelevat turvautuvansa ruokailun järjestämisessä lasten ja naapurien apuun. Maaseudulla asuvien ikäihmisten haastatteluista nousi esille, että ruokahuollon järjestäminen on osa arjesta selviytymisen kokonaisuutta, johon kuuluu muun muassa talosta huolehtiminen ja pihatyöt. Maalla asuvat katsoivat, että heidän on muutettava kyläkeskukseen ja palvelujen piiriin, jos kunto heikkenee. Heidän mielestään mikään ateriapalvelujen tuottaja ei tule tuomaan aterioita kotiin tai jos tuo, hinta on liian kallis.

Toiveena hyvä ruoka kauniisti tarjottuna

Kotiin tuotava kunnallinen ateriapalvelu on haastateltavien mielestä viimeinen vaihtoehto ennen palvelutaloon siirtymistä. Siihen turvaudutaan sitten, kun muut vaihtoehdot on käytetty.

Haastateltavat eivät ole vielä käyttäneet kunnallista kotiateriapalvelua. Melkein kaikilla on palvelusta kuitenkin mielipide, joka perustuu ystävien ja tuttavien kokemuksiin tai omiin havaintoihin läheisten palvelun käytöstä.

Kotiateriapalvelun aterioita pidetään tavallisena ruokana, mutta melko mauttomana, koska mausteita ja suolaa käytetään vähän. Oletus on, että ruokaan kyllästyy ajan kanssa. Hyvin toteutettuna kotiaterioita pidetään hyvänä palveluna ja hyvän asiakaspalvelun kera parhaimmillaan päivän kohokohtana.

Haastateltavien mukaan hyvin toimivassa kotiateriapalvelussa on tärkeää, kuka tuo ateriat kotiin. Ideaalinen kotipalvelun ateria on valmistettu laadukkaista, lähellä tuotetuista raaka-aineista. Ruuassa on makua ja väriä kasviksista. Ruokalistan ruuissa on vaihtelua ja päivittäin tarjolla ateriavaihtoehtoja, ja listan saa etukäteen nähtäville. Tilatuissa aterioissa voidaan ottaa huomioon asiakkaan mieltymykset ja sopiva annoskoko, ja ateria tarjotaan kauniista astioista.

Koska suurin osa haastateltavista ei tiennyt, mistä tietoa kotiin tuotavista aterioista saa tai mihin heidän tulisi ottaa yhteyttä, ruokapalveluista pitää tiedottaa enemmän esimerkiksi kotivierailulla. Samalla selviäisi kokonaistilanne kotona, ja ikäihminen voisi kysyä epäselvistä asioista kasvotusten helpommin kuin puhelimessa. Ikäihmiset eivät välttämättä vastaa puhelinsoittoihin, koska heitä on varoiteltu huijauspuheluista.

Ikäihmisten näkemykset ja toiveet esille

Ikäihmisten ruokapalvelut muuttuvassa toimintaympäristössä -hankkeen tavoitteena on ollut kuulla ikääntyvien kertomana, miten ruokailu kotona sujuu, millaisia kokemuksia ja näkemyksiä heillä on tarjolla olevista ruokapalveluista sekä toiveita tulevaisuuden palveluille. Sitä varten haastateltiin 64 iältään 61–88-vuotiasta (ka 73,9 vuotta).

Haastattelut toteutettiin loka-joulukuussa 2017 yhdellätoista paikkakunnalla eri puolilla Suomea, kaupungeissa, taajamissa ja maaseudulla. Ikääntyvien harrastepiireissä ja kokoontumispaikoissa toteutettiin ryhmähaastatteluja ja kodeissa yksilö- tai parihaastatteluja.

Valtioneuvoston rahoittamaa hanketta koordinoi Helsingin yliopisto. Hanketoimijoina ovat Ammattikeittiöosaajat ry, Gerontologinen ravitsemus Gery ry, Helsingin yliopisto, Kaakkois-Suomen ja Jyväskylän ammattikorkeakoulut sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Maaliskuussa 2017 alkanut hanke päättyy tämän vuoden lopussa. Loppuseminaari pidetään 12.12. Säätytalolla Helsingissä.