Työläisperheiden ravitsemusolot huonot 1900-luvun alun Suomessa

Ensimmäiset eurooppalaiset kulutustutkimukset ovat 1700-luvulta. Tutkimuksilla haluttiin selvittää teollisuustyöväestön köyhyyden syitä ja palkkojen riittävyyttä. Suomessa sosiaalitilastointi alkoi, kun teollisuushallituksen yhteyteen perustettiin erityinen työtilastollinen toimisto, joka siirtyi vuonna 1917 sosiaalihallitukseen.

Työtilastollisen toimiston tutkimukset kohdistuivat työväestöön, jotta sosiaalireformit ohjautuisivat oikein. Ensimmäinen kulutustutkimus oli Työtilasto-sarjassa numerolla XIII 1912 ilmestynyt tutkimus Ammattityöväestön toimeentuloehdoista Suomessa 1908−1909. Tutkimusta johti Suomen ensimmäinen naispuolinen ammattientarkastaja ja suomalaisen työsuojelun uranuurtaja Vera Hjelt.

Ammattityöläisten toimeentulo heikko

Lähes 500-sivuisen tutkimuksen laatiminen käynnistyi, kun senaatti painatti tuhat taloustilikirjaa työläisperheille jaettavaksi. Vera Hjelt kuljetti näitä kirjoja tarkastuskäynneillään mukanaan. Tutkimuksessa seurattiin vuoden ajan perheiden toimeentuloa, eli päivittäisiä menoja ja tuloja.

Kannustimena tunnollisesti täytetystä talouskirjasta oli 12−15 markan palkkio. Palkkio ei ollut mitätön: sillä työläisperhe sai yli puolen vuoden kahvit tai neljän hengen perheen ruokaperunat vuodeksi. Tutkimukseen hyväksyttiin 380 talouskirjaa. Mukana olivat suurimmat kaupungit Helsinki, Tampere, Turku, Viipuri sekä Vaasa (Nikolainkaupunki), Kotka, Pori, Oulu, Kuopio, Porvoo ja Forssa.

Mukana oli työntekijöitä niin metalli-, puunjalostus-, kutoma-, vaatetus- kuin rakennusteollisuudesta ulkotyöläiset ja apumiehet mukaan lukien. Vastausten perusteella kävi ilmi, että ammattityöläisten toimeentuloehdot olivat paljon huonommat kuin siihen mennessä oli ymmärretty. Yhden huoltajan palkka ei riittänyt perheen elättämiseen. Monissa perheissä vaimo ansaitsi lisätuloja pyykinpesulla, ompelemalla tai työskentelemällä pesijänä yleisessä saunassa. Yksinhuoltajaperheissä vanhimmat lapset osallistuivat perheen elättämiseen.

Työväestön ryhmät poikkesivat toisistaan niin työsuhteen luonteen, ammattitaidon kuin perheellisyydenkin suhteen. Parhaassa asemassa olivat tehtaalaiset, koska tehdas turvasi ympärivuotisen työllisyyden paremmin kuin rakennus- tai sekatyö. Tehtaiden apukassat takasivat tehdastyöläisille ja heidän perheilleen edes jonkinlaisen turvan kriisitilanteiden varalta. Kausityöttömyys varjosti etenkin kaupunkien sekatyöläisten elämää. Työttömyys ja siihen yhdistynyt hiljaisten aikojen palkkatason lasku tekivät toimeentulosta epävarman.

Ateriat korvattiin kahvilla ja leivällä

Suomalaisten työläisperheiden menoista elintarvikkeiden osuus oli noin 55 prosenttia. Ruokamenot söivät talouden tuloista suhteessa enemmän kuin muissa Euroopan maissa, jopa Pohjoismaissa. Tutkimusvuosina 1908−1909 elintarvikkeiden hinnat vielä kohosivat.

Työläisperheen ruokavalio koostui viljatuotteista, maidosta, perunoista sekä jonkin verran lihasta ja kalasta. Virkistävästä kahvista ja sokerista ei tingitty. Väestön ravitsemusoloista huolestuneet, etenkin Vera Hjelt, kohdistivat huomion työläisperheiden runsaaseen kahvin ja sokerin käyttöön. Tehtaiden yhteyteen oli perustettu ruokaloita, joista perheet saattoivat hankkia edullisesti ruokaa. Ruokalat eivät kuitenkaan niittäneet suosiota; Hjeltin mukaan ”työväki ei halunnut syödä ravitsevaa ruokaa – vain rusinakeittoa ja pannukakkua”.

Ammattientarkastajan mielestä, kysymys oli myös ruuanvalmistuksesta, eli oliko perheen käytössä keittoastioita, omaa keittopaikkaa tai edes yhteishellaa. Työväestö asui enimmäkseen hellahuoneissa. Huoneessa olevaa ja lämmityksen tarkoitettua uunia käytettiin yleisesti ruuanvalmistuspaikkana. Työväestö eli suureksi osaksi ruualla, jota ei tarvinnut valmistaa, ts. kahvilla ja leivällä.

Naisasianaisena Vera Hjelt nosti esiin naisten roolin perheen toimeentulon ja arjen kannattelijoina. Vaimon harteilla oli kodin ja lasten hoidon ohella ravitsemus. Hjeltin tutkimuksessa huomio ohjautuu ruokaan ja ravitsemuksellisiin asioihin, joihin perheenäiti pystyi vaikuttamaan. Säästäväisyys, tarkkuus ja ahkeruus olivat ensi käden neuvot ahdingossa eläneille perheille, vaikka Hjelt myönsikin, että työläisten reaalipalkat olivat polkeneet paikallaan jo jonkin aikaa samaan aikaan, kun elintarvikkeiden hinnat olivat tutkimusajankohtana nousseet.

Ruokavalioon haettiin vaihtelua viikonloppuisin

Ammattityöväestötutkimukseen sisältyneessä perhetutkielmaosuudessa avataan yksityiskohtaisesti kymmenen suomalaisen työläisperheen toimeentuloa ja arjen selviytymistä yli 100 vuotta sitten. Mukaan valikoitiin perheitä erilaisten lähtökohtien ja kulutustapojen mukaan, ei niinkään ammatin tai tuloryhmän perusteella. Perhetutkielmat tarjoavat tietoa perheen taloudellisesta tilanteesta, perheenjäsenten terveydentilasta ja ravitsemuksesta.

Kaikkein köyhemmissä perheissä ruokavalio koostui pääasiasta kahvista ja kuivasta ruuasta. Lämmin ruoka ei edes kuulunut jokapäiväiseen ruokavalioon. Lämmin ruoka sisälsi perunoita, makkaraa ja lihaa ilman vihanneksia. Omenia syötiin. Marjoja kerättiin kesäisin, mutta niitä ei juuri säilötty. Sitrushedelmiä oli tarjolla ainakin satamakaupungeissa, mutta oliko työläisperheillä niihin varaa?

Yksi tutkimuksessa mukana olleista työläisperheistä oli onnistunut hankkimaan mökin järven rannalta. Perheen miesväki kalasti usein, joten ruokapöydässä oli tarjolla kalaa. Yleensä ottaen tutkituissa perheissä syötiin enemmän lihaa kuin kalaa.

Perheen arkinen ruokavalio koostui aamukahvista ja leivästä, päivällinen lihasta ja perunoista tai liha- tai luukeitosta. Illalla juotiin taas kahvia ja syötiin leipää. Kuivan leivän lisäksi saatettiin ostaa pehmeää vehnäleipää illaksi kahvin tai teen kanssa. Lapsille annettiin puuroa, velliä ja maitoa. Kahvia juotiin useita kertoja päivässä, ja sitä annettiin lapsillekin. Viikonloppuisin pyrittiin syömään lämmintä ruokaa, lihaa ja perunoita ja myös puuroa.

Vera Hjelt halusi tutkimuksessaan selvittää, saavatko kaupunkien köyhät työläisperheet riittävästi ja monipuolisesti ruokaa, ja miten he sitä hankkivat. Maaseudulla ruoka oli palkkaan kuuluva luontaisetu. Kaupasta hankittiin kulutustavaroita, joita ei muutoin saanut. Suomalaisen yhteiskunnan agraarinen perinne ilmenee tästäkin tutkimuksesta. Suuri osa tutkituista työläisperheistä oli maalta muuttaneita, ensimmäisen sukupolven kaupunkilaisia, joille kaupunkimainen kulutuskäyttäytyminen oli vielä uutta.

Lähteet:

• Hjelt, V. 1912. Tutkimus ammattityöläisten toimeentuloehdoista Suomessa 1908–1909. Työtilasto XIII. Helsinki.
• Vuolle-Selki T. ym. 2013. Työväensuojelija. Elämäkerta.
• Vuolle-Selki, T. 2016. Köyhyyttä, epävarmuutta ja tulevaisuudenuskoa: Tutkimus ammattityöläisten toimeentuloehdoista Suomessa 1908−1909. Työsuojelurahasto. 208 s.