Nanomateriaalien käyttö ruokaketjussa on säänneltyä
Elintarvikelainsäädännössä on vielä vain vähän mainintoja nanomateriaaleista, selviää valtioneuvoston katsauksessa aiheeseen.
Nanomateriaalit ovat materiaaleja, joissa vähintään yksi ulottuvuus on välillä 1–100 nanometriä. Nanokokoisella aineella voi olla kemiallisia, fysikaalisia, sähköisiä ja mekaanisia erityisominaisuuksia. Nanoteknologiaa käytetään tuotteiden ominaisuuksien parantamiseen.
Nanoteknologiaan ja elintarvikkeisiin liittyvässä keskustelussa on huomioitava etenkin valmistetut nanopartikkelit ja -materiaalit. Valmistettu nanomateriaali on määritelty tarkasti uuselintarvikeasetuksessa.
Elintarviketietoasetuksen mukaan kaikki valmistettua nanomateriaalia sisältävät ainesosat on ilmoitettava ainesosaluettelossa. Tällaisten ainesosien nimen jäljessä on oltava suluissa sana ”nano”.
EFSA arvioi riskit
Nanoteknologiaa hyödynnetään elintarvikkeissa, rehuissa ja elintarvikekontaktimateriaaleissa vielä hyvin vähän, koska nanomuotoisten yhdisteiden turvallisuuden osoittaminen on haastavaa. Nanoteknologian avulla valmistetuille elintarvikkeille ei ole Suomessa tai EU:ssa omaa lainsäädäntöä, vaan nanomateriaaleja sisältävät elintarvikkeet, elintarvikekontaktimateriaalit ja rehut kuuluvat yleisen elintarvikeasetuksen soveltamisalaan. Tämän lisäksi uuselintarvikkeita, elintarvikeparanteita ja elintarvikekontaktimateriaaleja koskeva EU-lainsäädäntö ottaa huomioon nanoteknologian käytön, samoin luomu-, rehu-, lannoitevalmiste-, kasvinsuojeluaine- ja eläinlääkelainsäädäntö.
Nanomateriaalien käyttö on pääsääntöisesti luvanvaraista, ja elintarvikekäytön turvallisuus tulee varmistaa lainsäädännön mukaisesti. Käyttöluvat myöntää Euroopan komissio. Suomessa lupaprosessien yhteys- ja keskusviranomaisena toimii Ruokavirasto.
Suosittelemme artikkelia
Helsingissä myytävät irtojäätelöt hyvälaatuisia
