Pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen soveltaminen alkoi – mitä yritysten tulee tietää uusista vaatimuksista?

EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen (EU 2025/40) eli PPWR:n soveltaminen alkoi 12.8.2026. Asetus on suoraan kansallisesti velvoittavaa lainsäädäntöä ja se vaikuttaa myös kansallisen lainsäädännön muihin vaatimuksiin. Esimerkiksi toimivaltaisista viranomaisista ja jätehuoltoon liittyvistä vaatimuksista säädetään kansallisessa lainsäädännössä.  

Ympäristöministeriö vastaa pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta. Valvonta on jaettu useamman viranomaisen kesken. 

Asetuksen tavoitteena on vähentää pakkauksista ja pakkausjätteistä aiheutuvia ympäristövaikutuksia sekä edistää pakkausten ja pakkausjätteiden kierrätystä, uudelleenkäyttöä ja hyödyntämistä. Asetusta sovelletaan kaikkiin pakkauksiin käytetystä materiaalista riippumatta ja kaikkeen pakkausjätteeseen pakkauksen käyttöpaikasta tai pakkausjätteen syntypaikasta riippumatta.  

Elokuun 12. päivästä 2026 alkaen markkinoille on saanut saattaa vain pakkauksia, jotka täyttävät PPWR:n vaatimukset. Elintarviketoimijoiden kannalta merkityksellisiä huomioita ovat esimerkiksi, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksessa olevat pakkaukset eivät saa sisältää PFAS-yhdisteitä, eli niin sanottuja ikuisuuskemikaaleja. Lisäksi raskasmetallien yhteenlaskettu pitoisuus pakkauksissa ei saa ylittää asetuksessa säädettyä raja-arvoa. Ennen PPWR:n soveltamisen alkua markkinoille saatetut pakkaukset voidaan kuitenkin myydä loppuun.  

On hyvä huomioida myös, että osa PPWR:n vaatimuksista tulee voimaan vasta seuraavina vuosina, ja yksityiskohtaiset vaatimukset ja ohjeet tarkentuvat vielä.  

Tunnista oma roolisi toimitusketjussa 

Asetuksen edellyttämät vaatimukset määräytyvät ja vaihtelevat yrityksen roolin mukaan. Yritys voi myös toimia useammassa roolissa.  

Toimijarooli määrittelee vastuut ja velvollisuudet. Keskeisiä PPWR-asetuksessa määriteltyjä toimijarooleja ovat valmistaja, toimittaja, maahantuoja, jakelija, tuottaja ja valtuutettu edustaja.  

Suuri osa vaatimuksista kohdistuu valmistajiin. Valmistajana pidetään yritystä, joka valmistaa pakkauksia tai suunnitteluttaa tai valmistuttaa pakkauksen tai pakatun tuotteen omalla nimellään tai tavaramerkillään. Valmistaja ei siis välttämättä fyysisesti tuota pakkausta itse.  

Valmistajan velvollisuutena on tehdä pakkauksen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely, laatia siihen kuuluvat tekniset asiakirjat ja laatia EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen (EU-DoC). Valmistaja siis varmistaa, että pakkaus on kestävyys- ja merkintävaatimusten mukainen. Pakkaus- ja pakkausjäteasetuksessa tarkoitetussa toimitusketjussa on aina vain yksi valmistaja.  

Valmistaja vakuuttaa vaatimustenmukaisuuden 

Pakkausten vaatimustenmukaisuus on pakkauksen markkinoille saattamisen edellytys. Valmistajan on laadittava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus (EU- DoC) erikseen jokaisesta markkinoille saattamastaan pakkaustyypistä. EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksella valmistaja todentaa, että pakkaus täyttää sille asetuksessa asetetut vaatimukset ja on siten vaatimustenmukainen. Vaatimustenmukaisuusvakuutus laaditaan toimittajilta saatujen pakkaukseen ja pakkausmateriaaleihin liittyvien tietojen ja asiakirjojen pohjalta.  

Valmistaja on ainoa talouden toimija, joka vastaa oikeudellisesti pakkauksen vaatimustenmukaisuudesta kestävyyttä ja merkintöjä koskevien vaatimusten osalta riippumatta siitä, kuka EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen on tosiasiallisesti laatinut. 

Vaatimukset koskevat pakkauksissa olevia aineita, pakkausten kierrätettävyyttä, kierrätysmateriaalin vähimmäisosuutta muovipakkauksissa, biopohjaisten raaka-aineiden käyttöä muovipakkauksissa, pakkausten kompostoitumista, minimointia, uudelleenkäytettävyyttä sekä merkintöjä. 

EU:n vaatimustenmukaisuusvakuutukseen sisällytetään aina ne vaatimukset, jotka ovat kyseisenä ajankohtana jo sovellettavina. EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus on määrämuotoinen dokumentti ja sen malli on asetuksen liitteessä VIII.  

Kierrätettävyys aiheuttaa epävarmuutta 

Asetus vaatii, että kaikkien pakkausten on oltava kierrätettäviä, ja vuoden 2030 alusta alkaen muovipakkauksissa on oltava vähimmäisosuus kierrätysmateriaalia. 

Elintarvikealalla asiaan liittyy poikkeus. Vaatimus ei nimittäin koske elintarvikekontaktissa olevia muovipakkauksia silloin, jos kierrätysmateriaalin käyttö vaarantaa tuoteturvallisuuden tai kontaktimateriaalisääntelyn vaatimustenmukaisuuden. 

Elintarvikkeiden vakuumipakkauksissa käytetään usein monikerrosrakenteita, joiden kierrätettävyys voi olla asetuksen mukaan haastavaa. Vaikka käytetyt materiaalit eivät ole asetuksessa kiellettyjä, pakkausten on edelleen täytettävä asetuksen kierrätettävyysvaatimukset. Tämä voi edellyttää nykyisten pakkausratkaisujen uudelleenarviointia. 

Materiaalien vaihtaminen ei ole aivan yksinkertaista: muutokset voivat edellyttää juridisia ja teknisiä selvityksiä, testausta, toimittajaneuvotteluja ja tuotantoprosessien mukauttamista. Samalla ne voivat vaikuttaa pakkauksen suojaominaisuuksiin, tuotteen säilyvyyteen ja tuoteturvallisuuteen sekä ruokahävikin määrään. 

Vaikutukset voivat luonnollisesti heijastua kustannuksiin ja liiketoiminnan kannattavuuteen. Yritysten haasteita lisäävät kierrätysmateriaalien saatavuus ja soveltuvuus käyttötarkoitukseensa.  

Pitkäjänteistä suunnittelua vaikeuttaa myös se, että asetusta täydentäviä komission säädöksiä ja standardeja annetaan vaiheittain vuoteen 2030 saakka. Esimerkiksi kierrätetyn muovin pitoisuuden laskennasta on tarkoitus antaa täytäntöönpanosäädös viimeistään 31.12.2026 ja kierrätettävyyden kriteereistä viimeistään 1.1.2028.  

Yritysten on siten valmistauduttava pakkauksia koskevien vaatimusten muutoksiin tilanteessa, jossa kaikki tulevan vaatimustenmukaisuuden yksityiskohdat eivät vielä ole tiedossa. Tämä vaatii säännöllistä tilanteen seurantaa.  

Tuottajavastuun roolit ja muutokset 

Pakkausten tuottajavastuu velvoittaa lainsäädännössä määritellyn tuottajan huolehtimaan käytöstä poistetun pakkauksen eli pakkausjätteen jätehuollosta ja kierrätyksestä siinä jäsenvaltiossa, jossa pakkauksesta tulee jätettä.  

Tuottaja voi olla valmistaja, maahantuoja tai jakelija, joka saattaa pakkauksen tai pakatun tuotteen ensimmäisen kerran markkinoille jäsenvaltiossa tai toimittaa sen suoraan loppukäyttäjälle toisessa jäsenvaltiossa. Valmistaja ja tuottaja voivat olla eri toimijoita. 

PPWR muutti tuottajavastuun määräytymistä. Pakkauksen tyyppi ja yrityksen rooli toimitusketjussa määrittelevät sen, kuka on tuottajavastuussa.  

Myynti- ja ryhmäpakkauksista vastaa pakkaaja tai pakatun tuotteen maahantuoja. Kuljetuspakkauksissa tuottajavastuu siirtyi pakkauksen valmistajalle tai maahantuojalle, kun aiemmin tuottajavastuu on ollut pakkaajalla tai maahantuojalla. Palvelu- ja alkutuotannon pakkauksien osalta tuottajavastuu on pakkauksen valmistajalla tai maahantuojalla. 

Brändipakkauksissa vastuu kuuluu lähtökohtaisesti yritykselle, joka saattaa pakkauksen tai pakatun tuotteen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään pakkaustyypistä riippumatta. Mikroyritysten osalta vastuu on varsinaisella valmistajalla. 

Yrityksen on tunnistettava roolinsa toimitusketjussa ja tarvittaessa liityttävä tuottajayhteisöön. Vaikka yritys ei itse olisi tuottajavastuussa, sen tulee varmistaa vastuun hoitaminen ja tiedonkulku toimitusketjussa. Tuottajavastuu on lakisääteinen velvollisuus, jonka laiminlyönnistä voi aiheutua seuraamuksia.  

Majoitus- ja ravitsemisalalle uusia vaatimuksia 

PPWR tuo majoitus- ja ravitsemisalalle uusia, erityisesti take away -pakkauksia ja uudelleenkäyttöä koskevia velvoitteita. Ensimmäiset vaatimukset tulevat sovellettaviksi jo ensi vuonna, 12.2.2027 alkaen, jolloin yritysten on mahdollistettava kuluttajien omien astioiden käyttö mukaan otettaville juomille ja valmiille elintarvikkeille. Omien astioiden käytöstä on tiedotettava selkeästi myyntipaikassa, eikä sitä käyttäville kuluttajille saa asettaa korkeampaa hintaa tai muita epäedullisempia ehtoja. 

12.2.2028 alkaen yritysten on lisäksi tarjottava mahdollisuus ostaa mukaan otettavia juomia ja valmiita elintarvikkeita uudelleenkäyttöjärjestelmään kuuluvissa pakkauksissa vastaavin hinnoittelu- ja tiedottamisperiaattein. Vuodesta 2030 alkaen yritysten on pyrittävä tarjoamaan 10 prosenttia tuotteistaan uudelleenkäytettävässä pakkausmuodossa. Tämä velvoite ei koske mikroyrityksiä. 

Myös täyttöpisteisiin kohdistuu yksityiskohtaisia turvallisuus-, hygienia- ja kuluttajansuojavaatimuksia. Kuluttajille on muun muassa annettava tiedot hyväksyttävistä astioista ja hygieniavaatimuksista ja täyttöpisteellä on oltava mahdollisuus vähentää asiakkaan oman astian paino tuotteen hinnasta.  

Yli 400 m² myyntialueilla toimivien lopullisten jakelijoiden on vuodesta 2030 pyrittävä varaamaan 10 prosenttia myyntialueestaan elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden täyttöpisteille. 

Uudelleenkäyttötavoitteiden toteutumista seurataan raportoinnilla. Yritysten on laskettava vuosittain uudelleenkäytettävien ja muiden pakkausten määrät ja raportoitava ne toimivaltaiselle viranomaiselle. Ensimmäinen raportointi koskee vuotta 2030. 

Tuleviin muutoksiin valmistautuminen  

PPWR:n toimeenpano on hyvä esimerkki siitä, miksi lainsäädännön muutosten seuranta ei voi liiketoiminnassa rajoittua siihen hetkeen, kun uusi säädös tulee sovellettavaksi. Yrityksen liiketoiminnan jatkuvuuden ja riskienhallinnan kannalta olennaista on tunnistaa etukäteen, miten lainsäädännön muuttuvat vaatimukset vaikuttavat omaan toimintaan.  

PPWR kohdalla tämä tarkoittaa käytännössä kahta rinnakkaista työtä: nyt sovellettavien vaatimusten täyttämistä ja tulevien vaatimusten ennakointia. Tuleviin vaatimuksiin valmistautuessa keskeistä on seurata kansallisen sääntelyn muutoksia, EU:n täydentäviä säädöksiä sekä ohjeita. Kun pakkausmateriaalit, toimittajat, tuotantoprosessit ja tuotteiden ominaisuudet tunnetaan, tuleviin muutoksiin voidaan valmistautua hallitusti.

Vastuu Groupiin kuuluvan Linnunmaa Lexin Legal compliance -verkkopalvelun avulla voit seurata sekä valmisteilla olevaa lainsäädäntöä että voimaan tullutta lainsäädäntöä. Asiantuntijoidemme kommentit uusista säädöksistä auttavat yritystä tunnistamaan heitä koskevat velvoitteet ja arvioimaan, miten velvoitteet täytetään säädösten vaatimalla tavalla.