Sparrauskaverina tekoäly

Rohkeus jättää aivoihin iskostunut samanmielisyys näkyy viimeisellä rivillä. Tekoäly tarvitsee luovasti ajattelevan kumppanin.

Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz varoitti vuosituhannen vaihteessa globalisaation vaaroista eikä häntä uskottu. Nyt hän on huolissaan tekoälyn vaikutuksista, jotka huonosti hallittuina vievät työpaikkoja enemmän kuin tilalle syntyy uusia.

Teollisessa vallankumouksessa meni nelisenkymmentä vuotta, ennen kuin kärsimys loppui ja koko väestön elintaso alkoi nousta. Jos sama kaava pitää kutinsa, nyt leivän syrjästä pois jäävät eivät välttämättä enää ole nauttimassa seuraavasta kukoistuksesta.

Myös fyysikko Stephen Hawking totesi vähän ennen kuolemaansa maaliskuussa, että tekoäly saattaa olla pahinta, mitä ihmiskunnan historiassa on nähty, ellei siinä piileviin riskeihin ole osattu varautua.

Historioitsija Yuval Harari on puolestaan huolissaan siitä, että tekoälyn ansioista on mahdollista käsitellä valtavia tietomääriä keskitetysti. Kauhukuvana hän näkee digitaalisen diktatuurin, missä epädemokraattisista maista leviää epäeettisiä tekoälysovelluksia.

Taloustieteilijä Joseph Scumpeter piti 1900-luvun alussa yllä keskustelua siitä, että aina on olemassa luova tuho, joka uudistaa talouden rakenteita ja synnyttää pitkänaikavälin kasvua. Yritykset ottavat mittaa toisistaan innovaatioiden avulla. Tätä on Suomessa tutkinut Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta.

Suomessa automatiikka, robotiikka ja tekoäly ovat lähes kaikilla teollisuudenaloilla hyvin jalkautettuina, mutta ovatko luova ajattelu ja sosiaaliset taidot yhtä hyvällä tolalla? Ainakaan kovin huolissaan eivät alan tutkijat ole.

Tekoäly on tukiäly

Professorit Alf Rehn Syddansk Universitetista, Hannu Toivonen Helsingin yliopistosta ja Nando Malmelin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta vakuuttavat, että villeimmätkään skenaariot eivät ennusta koneiden vievän työt esimerkiksi opettajilta tai johtajilta.

− Teknologia syö turhat välikädet. Jos pomo on vain kumileimasin, hänet korvataan, toteaa Rehn.

Luova ja mielikuvituksellinen ajattelu on hänen mukaansa ainoa kilpailuvaltti, joka luo arvoa myös tulevaisuudessa. Tätä ei Rehnin mukaan ole vielä täysin oivallettu.

− Tekoäly voi olla luovalle työlle parasta, mitä on tapahtumassa, vaikka toppuuttelenkin sen etenemistä, sanoo Rehn.

Tietojenkäsittelytieteen professori Toivosta kiinnostaa tietokoneluovuus. Kone voi hänen mukaansa auttaa ongelman ratkaisussa esimerkiksi tuottamalla eri näkökulmia jostakin aiheesta, jota käyttäjä ei ehkä olisi muuten keksinyt.

− Välittömän hyödyn tavoittelu rajoittaa vapaata ajattelua ja pahimmillaan tappaa luovuuden, Toivonen toteaa.

Nyt jo toimituksissa, kuten Helsingin Sanomissa Latoja-ohjelmisto tuottaa nopeasti ja virheettömästi esimerkiksi jääkiekko-ottelusta raakatekstiä, josta toimittaja editoi jutun luettavammaksi.

− Ongelmaa määritettäessä tarvitaan luovuutta, kriittistä ajattelua, analyyttisyyttä ja yhteyksien ymmärtämistä, sanoo Malmelin.
Jos työyhteisössä ei uskalleta kyseenalaistaa asioita, sen on vaikea uudistua. Hän puhuu kaksikätisyydestä, yhtäaikaisesta kyvystä tuottaa tehokkaasti ja kokeilla rohkeasti.

− Luovan työn tunnuspiirteitä ovat uusien asioiden etsiminen tavoilla, joista ei tiedetä, kun työhön ryhdytään. Digitaaliset ratkaisut ja tekoäly voivat avustaa ihmistä löytämään innovatiivisia ratkaisuja, mutta lähitulevaisuudessa ne eivät korvaa ihmisen luovuutta, Malmelin summaa.