Ruokaviraston pääjohtaja Antti-Jussi Oikarinen ei ole ymmärtänyt koskaan kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelua, sillä niillä on vahva riippuvuussuhde: ruoka. Kuva: Ruokavirasto
Analytiikka & ValvontaPirjo Huhtakangas

Ilmastonmuutos ja maailmanpolitiikka elintarvikeketjun isoja haasteita

Ruokaviraston pääjohtaja Antti-Jussi Oikarinen nimeää ilmastonmuutoksen ja maailmanpolitiikan epävarmuuden ruokajärjestelmän megaluokan haasteiksi.

− Ruokajärjestelmä on itse muutostekijä ja sen ytimessä. Tarvitaan uusia avauksia, mikä on Ruokaviraston panos ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, Oikarinen tiivistää.

Hän muistuttaa, että maaperä on ilmastonmuutoksen torjunnassa keskeinen, koska 95 prosenttia maapallon ruuantuotannosta on peräisin maasta.

− Maaperä on merien jälkeen toiseksi suurin hiilen varasto. Myös metsissä maaperä on merkityksellinen hiilensidonnassa. Pitää käydä keskustelua, missä kohtaa ruokaketjussa ilmastonmuutos voidaan nostaa esille. Voisiko hiilensidonnasta maksaa maanomistajille, jos sopivia mittareita löytyy. Jos tehdään päästökauppaa, miksi ei myydä hiilioikeuksia, Oikarinen pohtii.

Hän perää ilmastokeskusteluun ja -talkoisiin mukaan kaikkia viljelijöistä kuluttajiin.

− Kuluttajatottumukset muuttuvat. Nuoremmat ikäluokat vaikuttavat asioihin omilla kulutusvalinnoillaan. Ellei vanhempi sukupolvi tee muuta, voimme päättää ainakin tutkimushankkeista, joilla voidaan pureutua ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, Oikarinen ehdottaa.

Valvonnan pitää tuottaa lisäarvoa

Antti-Jussi Oikarinen luotsaa Ruokavirastoa, joka aloitti toimintansa vuoden 2019 alussa. Mitkä asiat muuttuivat, kun Elintarviketurvallisuusvirasto, Maaseutuvirasto ja osa Maanmittauslaitoksen tietotekniikan palvelukeskusta (Mitpa) yhdistyivät Ruokavirastoksi?

− Lyhyellä tähtäimellä ei juuri mikään. Sen ei pitäisi näkyä normaalitekemisessä heti. Hallinnollinen muutos ei saa vaarantaa arkityötä. Toki on uusi virasto ja viestinnällinen ilme, hallinnollisia järjestelyjä ja uusia tehtäviä. Pidemmällä sihdillä tuhannen henkilön virastolla on laajemmat hartiat. Suurimmat odotukset kohdistuvat valvonnan yhtenäistämiseen ja tietojärjestelmien parempaan hyödyntämiseen, Oikarinen summaa.

Päätoimipaikka on Seinäjoki, työntekijämäärältään suurin Helsinki. Muut isommat toimipaikat sijaitsevat Loimaalla, Kuopiossa ja Oulussa. Kuva: Ruokavirasto

Helsingissä kaikki toiminta keskittyy Viikkiin, entisen Eviran taloon, kun uudistetut tilat myös osalle Mitpan väestä valmistuvat syksyyn mennessä. Ruokavirasto on myös IT-talo. Näitä tehtäviä hoitavia, entisiä Maanmittauslaitoksen tietotekniikan palvelukeskuksen työntekijöitä on noin 140. Helsingissä ruokavirastolaisia on noin 550.

− Pitkän tähtäimen tavoite on parempi asiakaskokemus ja hyödyllinen valvonta. Valvonta ei saa olla taakka, vaan sen on tuotava lisäarvoa koko elintarvikeketjuun, Oikarinen täsmentää.

EU-perusteinen valvonta on muuttumassa niin, ettei yksittäisiä kohteita tarvitse käydä katsomassa paikan päällä ”entisessä laajuudessa”. Riittää monitorointi satelliittien avulla tai viljelijän ottama valokuva pellosta mobiilisovelluksella, joka on sidottu tiettyyn peltolohkoon. Ruokaviraston järjestelmässä kuvasta näkee, mitä lohkolla viljellään.

− Elintarvikevalvonnassa systeemi ei ole varsinaisesti muuttumassa. Tarkastuksia tehdään entistä enemmän riskiperusteisesti. Tavoitteena on saada kohdennettua valvontaa paremmin sinne, missä ongelmia on ja saada ongelmat korjattua tehokkaammin.

Vientitiimille vakituinen rahoitus?

Ruokaviraston kuluvan vuoden tavoitteita ei ole lyöty vielä lukkoon maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Ruokaviraston päätavoitteita ovat myönteinen asiakaskokemus, laadukas ja kestävä ruuantuotanto, kotimainen ja kilpailukykyinen elintarviketuotanto, elinvoimainen maaseutu, elintarvikkeiden vientiedellytysten parantaminen, korkeatasoinen elintarviketurvallisuus sekä eläinten ja kasvien terveys.

Ruokaviraston startti vuoden 2019 alussa on pääjohtaja Oikarisen mukaan pulmallinen, koska keväällä pidetään eduskuntavaalit, alueuudistus on vielä epäselvä, ja EU:n uusi ohjelmakausi on tuomassa muutoksia.

Hän tähdentää elintarvikeviennin merkitystä viraston työssä. Valtaosa entisen Elintarviketurvallisuusviraston vientitiimin tehtävistä on vakinaistettu.

− Vientitiimille on saatu rahoitus täksi vuodeksi, mutta jatko on vielä auki. Vientitiimi pitäisi saada mukaan budjettikehyksiin, ei erillisbudjetin tai muun väännön kautta, Oikarinen perää.

Tuhannen työntekijän ja 18 paikkakunnan virasto

Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), Maaseutuvirasto (Mavi) ja osa Maanmittauslaitoksen tietotekniikan palvelukeskusta (Mitpa) yhdistyivät vuodenvaihteessa Ruokavirastoksi. Viraston toiminta on jaettu kolmeen päälinjaan, joita ovat maaseutu, elintarvikeketju sekä laboratorio ja tutkimus.

Ruokavirasto edistää, valvoo ja tutkii elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua, eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja kasvinterveyttä sekä maa- ja metsätalouden tuotantoon käytettäviä lannoitteita, rehuja, kasvinsuojeluaineita, maanparannusaineita, lisäysaineistoa (siemenet ja taimisto) ja raaka-aineita.

Virasto vastaa Euroopan unionin maataloustuki- ja maaseuturahastojen varojen käytöstä Suomessa, toimii Suomen maksajavirastona sekä hallinnoi EU-tukia ja kansallisia tukia (viljelijä-, hanke-, yritys-, rakenne- ja markkinatuet).

Ruokavirasto ylläpitää ja kehittää maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmiä, sähköisiä asiointipalveluja ja toimialan rekistereitä sekä tuottaa tietohallinnon palveluja mm. maa- ja metsätalousministeriön hallinonalan virastoille ja laitoksille.

Ruokavirastolla on noin tuhat työntekijää ja 20 toimipaikkaa 18 paikkakunnalla. Päätoimipaikka on Seinäjoki. Muut isommat toimipaikat sijaitsevat Helsingissä, Loimaalla, Kuopiossa ja Oulussa. Teurastamopaikkakunnilla eri puolilla Suomea on noin sata työntekijää lihantarkastustehtävissä.

Ruokavirasto toimii maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla. Valtion budjetissa on tälle vuodelle 69,2 miljoonan määräraha Ruokavirastolle.

Ruokaviraston pääjohtajana työskentelee MMM Antti-Jussi Oikarinen. Elintarvikeketjun ylijohtaja on ELT Pia Mäkelä, laboratorio- ja tutkimuslinjan ylijohtaja FT Janne Nieminen ja maaseutulinjan ylijohtaja MMT Matti Puolimatka. Hallintojohtaja on VT Maria Teirikko ja tietohallintojohtaja DI Juha Antila.

LISÄTIETOJA:

ruokavirasto.fi

Kaupungin ja maaseudun kasvattama

Ruokaviraston pääjohtaja, MMM, agronomi Antti-Jussi Oikarinen on kotoisin Jyväskylästä, mutta hän muutti työn perässä Etelä-Pohjanmaalle jo 30 vuotta sitten. Viimeiset 20 vuotta hän on asunut Ilmajoella, Seinäjoen rajalla.

Oikarisen ensimmäinen varsinainen työpaikka oli maaseutuyritysneuvojan tehtävä silloisessa maaseutukeskuksessa. Hän kävi neuvotteluja tuolloin muun muassa Juustoportin ja Pramian perustajien kanssa. Sitä ennen hän oli työskennellyt vähän aikaa maaseutuasiamiehen sijaisena Saarijärvellä.

Lukion jälkeen Oikarinen aloitti opinnot Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa pääaineena markkinaekonomia ja valmistui maa- ja metsätaloustieteen maisteriksi ja agronomiksi vuonna 1988. Hän vietti 1970-luvun kesät isän veljen maatilalla Kainuussa ja eli muut ajat kaupunkilaispojan elämää Jyväskylässä.

− 1970−1980-luvujen vihreä aalto imaisi nuoria mukaansa. Se oli ensimmäinen ympäristöherätys. Silloin oli vaikea päästä sisään maatalous-metsätieteelliseen, Oikarinen muistelee.

Hän ei ole ymmärtänyt koskaan kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelua, sillä niillä on vahva riippuvuussuhde: ruoka. Oikarisella on metsätila Kainuun Ristijärvellä ja kesämökki Keski-Suomessa Saarijärvellä.

Oikarisella on kaksi omaa lasta, minkä lisäksi hän on ollut kehitysvammaisen, sijoitetun lapsen sijaisisäpuoli. Perheen lisäksi muita henkilökohtaisesti tärkeitä asioita ovat metsä, maa ja mökki.

− Olen sanonut työkavereille, että hankkikaa intohimon kohde, jotta ette jää tyhjän päälle eläkkeellä. Kainuun metsätila ja Keski-Suomen mökki ovat henkireikiä hektisyydestä. Voisin aivan hyvin muuttaa vaikkapa vuodeksi eräkämppään, Oikarinen toteaa.