EuroSense 2026: Aistinvarainen tutkimus siirtyy mittaamisesta kohti vaikuttavuutta

Aistinvaraisen ja kuluttajatutkimuksen painopiste on siirtymässä mittaamisesta vaikuttamiseen. Aiemmin tutkimus keskittyi selvittämään, miltä tuotteet maistuvat ja mitkä ominaisuudet miellyttävät kuluttajia. Nyt huomio kohdistuu todellisiin valintoihin ja ruokailutottumuksiin, terveysvaikutuksiin, ruokajärjestelmän kestävään muutokseen sekä siihen, miten uudet tuotteet saadaan osaksi arkea.  

Suunta näkyi selvästi syyskuussa Oslossa järjestetyssä EuroSense 2026 ‑konferenssissa, jonka teemana oli Sense of Impact. Eurooppalaisen aistinvaraisen ja kuluttajatutkimuksen päätapahtumaan osallistui noin 800 henkilöä eri puolilta maailmaa, ja ohjelmassa oli yli sata puheenvuoroa ja 400 posteria. 

Kestävyys on käyttäytymiskysymys 

Kasvipohjaiset tuotteet, vaihtoehtoiset proteiinit, fermentointi ja sivuvirtoja hyödyntävät ratkaisut näkyivät edelleen vahvasti konferenssissa. Keskustelu oli kuitenkin muuttunut käytännöllisemmäksi. 

Toistuvasti korostettiin, ettei kestävien ratkaisujen suurin haaste ole teknologia vaan ihmisten käyttäytyminen. Miten kuluttajat omaksuvat uusia tuotteita? Mitkä tekijät muuttavat ruokailutottumuksia? Kuinka ruokahävikkiä voidaan vähentää käytännössä? 

Christian Reynolds Lontoon yliopiston City St George’s -kampukselta esitti, ettei ruokajärjestelmän muutosta voi ymmärtää ilman aistinvaraista- ja kuluttajatutkimusta. Ala pitäisi nähdä siirtymätutkimuksena, eikä tuotteen hyväksyttävyyttä lisäävänä loppuvaiheen työkaluna. Kestävän ruokavalion on toimittava arjessa, joten on tiedettävä, mitä ihmiset todella valitsevat erilaisissa sosiaalisissa, kulttuurisissa ja taloudellisissa tilanteissa. Gaston Ares Tasavallan yliopistosta Uruguaysta puolestaan muistutti, että tutkimuksen tavoitteena tulisi olla todellinen yhteiskunnallinen vaikuttavuus. 

Muutos näkyi myös vaihtoehtoisia proteiineja käsittelevissä tutkimuksissa. Kuluttajat eivät valitse tuotetta ympäristöhyötyjen vuoksi, jos maku, rakenne tai käyttökokemus eivät vastaa odotuksia.  

Kokemusta tuleekin ymmärtää eri ulottuvuuksien kautta. Wageningenin yliopiston tutkimuksessa juustojen merkitseminen ”hybridiksi” laski kuluttajien kokemusta niiden luonnollisuudesta, nosti kokemusta eläin- ja ympäristöystävällisyydestä, mutta ei vaikuttanut aistikokemukseen eikä miellyttävyyteen.  

Kokeiluista käytäntöön 

Tekoäly ja sen hyödyntäminen tutkimuksen ja tuotekehityksen eri vaiheissa oli yksi konferenssin näkyvimmistä teemoista.  

Havainnollinen esimerkki nähtiin tekoälyn käyttökokemuksiin keskittyneessä, John Ennisin Aigora-yrityksestä vetämässä työpajassa, jossa tekoäly kokosi ryhmäkeskusteluista yhteenvedon lähes reaaliajassa. Kontrasti oli merkittävä: perinteisesti vastaava analyysi olisi vaatinut jopa päiviä. 

Toisena esimerkkinä Ludovic Depoortere tutkimusyritys Haystackista esitteli aistiraadin digitaalisten kaksosten ideaa: aiemman aineiston perusteella koulutetun raatilaisen arvioijataipumuksia voidaan mallintaa. Näin jopa kolmasosa raadista voidaan korvata tekoälyllä digitaalisilla kaksosilla esimerkiksi sairastapauksissa, ja silti saada 95 prosentin tarkkuus koko raatiin nähden. 

Tekoälyn riskejä käsiteltiin useissa esityksissä ja työpajoissa. Tutkimusjulkaisujen toimittajat ja alan tutkijat nostivat esiin läpinäkyvyyden, datan laadun, tietosuojan ja tutkijan vastuun merkityksen. Myös suurten teknologiayritysten valtaa pohdittiin: kenellä on lopulta hallinta tallennetusta kuluttajadatasta? 

Kuluttajadatan käyttöä tarkasteltiin myös kuluttajan näkökulmasta. Wageningenin yliopiston Machiel Reindersin tutkimuksessa selvitettiin halukkuutta jakaa tietoja personoituja ruokasuosituksia varten. Kuluttajat olivat valmiita jakamaan tietojaan, kun hyöty oli selvä ja yksityisyysriski kohtuullinen.  

Keskeinen viesti oli selkeä: tekoäly on parhaimmillaan päätöksenteon tukena. Luotettava mittausdata, kuluttajatutkimus ja kriittinen asiantuntija-arviointi säilyvät edelleen välttämättöminä. 

Aistinvarainen tutkimus liiketoiminnan kumppaniksi 

Konferenssissa pohdittiin myös aistinvaraisen tutkimuksen merkitystä yrityksissä. Dirk Minkner (DGSens) kuvasi muutosta täyskäännöksenä. Aiemmin aistinvarainen tutkimus nähtiin työkaluna, joka tuotti mittaustuloksia ja jossa ihminen toimi ikään kuin mittalaitteena. Nyt Minkner asemoi sen strategiseksi liiketoiminnan työkaluksi, joka kattaa tuotteen koko elinkaaren eli ideoinnista ja tuotekehityksestä lanseeraukseen, tuotannon laadunvarmistukseen ja ylläpitoon. Samalla se toimii kuluttajan äänenä organisaatiossa ja auttaa sanoittamaan sen, mitä kuluttajat eivät itse osaa pukea sanoiksi. 

Anne-Sophie Marcelino Danonelta kertoi tähän liittyen yrityksen kolmivaiheisesta toimintamallista. Hänen esimerkissään runsasproteiinisen Skyr-jogurtin kehitys alkoi kuluttajatutkimuksella. Tutkimuksesta johdettiin tavoitellut hyödyt, kuten kylläisyys sekä aistinvaraiset tuotekehitystavoitteet. Lopuksi tulokset vietiin pakkaukseen, tuoteväitteisiin ja markkinointiin. 

Laboratoriosta kohti todellista käyttöympäristöä 

Vahva suunta oli myös siirtyminen kontrolloiduista tutkimusolosuhteista kohti todellisia käyttötilanteita. Perinteiset aistinvaraiset testit säilyttävät edelleen tärkeän asemansa, mutta niiden rinnalle on tullut yhä enemmän kotitestejä, ruokakauppa- ja ravintolaympäristöjä, kouluaterioita ja muita arjen ruokailutilanteita. Tutkijoita kiinnostaa kuluttajien omien väitteiden sijaan yhä enemmän se, mitä ihmiset tekevät käytännössä: päätyykö uusi tuote ostoskoriin ja jääkö se osaksi kuluttajan arkea. Wageningenin Guido Camps totesi, että näin kerätty aineisto sisältää paljon kohinaa, mutta se on edustavuuden hinta.  

Elintarvikealan näkökulmasta tämä on merkittävä muutos. Yrityksille korkeamman miellyttävyysarvosanan sijaan tavoite on ymmärtää, tuleeko tuotteesta osa kuluttajan normaalia käyttöä.  

Konferenssissa käsiteltiin laajasti myös terveyteen liittyviä kysymyksiä. Yhteinen viesti oli, että ravitsemuksellinen laatu yksin ei riitä. Tuotteen on oltava myös houkutteleva, miellyttävä syödä, tarjottava riittävää vaihtelua ja sovittava käyttäjän tarpeisiin myös erityistapauksissa kuten syöpähoitojen aikana.  

Tulevaisuuden elintarvikkeissa ravitsemus, hyvinvointi, aistikokemus ja käytännön käyttökelpoisuus muodostavat yhä tiiviimmän kokonaisuuden. 

Mitä suomalaisen elintarvikealan kannattaa oppia? 

Monien esitysten yhteinen viesti oli, että kuluttajien valintoja ei voi ymmärtää tarkastelemalla pelkkää tuotetta. Valintoihin vaikuttavat myös sosiaaliset normit, kulttuuri sekä se, miten tuote esitetään ja mihin käyttötilanteeseen se kuluttajan mielestä kuuluu.  

Teknisesti onnistunut ja aistinvaraisesti laadukas tuote ei välttämättä menesty, jos sillä ei ole sopivaa paikkaa kuluttajan arjessa.  Toisaalta pienetkin muutokset ympäristössä, viestinnässä tai tuotteen asemoinnissa voivat helpottaa uuden tuotteen hyväksymistä. 

Suomalaiselle elintarvikealalle konferenssista nousi kolme käytännön viestiä. Ensinnäkin aistinvarainen tutkimus kannattaa ottaa mukaan tuotekehitykseen jo alkuvaiheessa eikä vasta valmiin tuotteen testaamiseen. Toiseksi, tekoäly tehostaa tutkimusta ja tuotekehitystä vain, jos sen pohjana on laadukas ja hyvin suunniteltu aineisto. Kolmanneksi, kestävät tuotteet menestyvät vasta, kun ne ovat myös houkuttelevia: aistikokemus ratkaisee, jääkö tuote käyttöön. 

Elintarvikealan suurin mahdollisuus voi olla eri osaamisalueiden yhdistämisessä. Teknologinen kehitys, kuluttajaymmärrys, datan hyödyntäminen ja vastuullinen tekoäly voivat yhdessä edistää kuluttajien valintoja, terveyttä ja ruokajärjestelmän kestävyyttä.  

Jutun kirjoittajat ovat alan tutkijoita. He järjestivät myös keväällä Helsingissä pidetyn Nordic Sensory Workshopin.