Ravitsemusasiantuntija ei syyllistä 

Kysyin tekoälyltä ajankohtaisista ravitsemusaiheista. Sain listan, jonka voisin itsekin allekirjoittaa. Tekoäly tarjoutui tekemään minulle yhdestä aiheesta taustoituksen ravitsemusasiantuntijan näkökulmasta. Aiheeksi valikoitui ultraprosessoidut elintarvikkeet haasteena ravitsemusasiantuntijan työssä.  

Tekoälyn tuottama teksti oli sujuva kuin suoraan kopioitavissa esimerkiksi tenttivastaukseksi. Muutamasta termistä olisin antanut punakynää, mutta muutoin oikein mainio teksti.  

Päädyin seuraavaan palautteeseen: ”Tekstisi on hyvä, mutta kun puhut tuosta käsittelyasteen toteutumisesta, niin kyllä ravitsemussuosituksissa se huomioidaan esim. lihan kohdalla. Sitten sen voi havaita ruokakolmiosta jne. Oletko tutustunut viime vuonna julkaistuihin ravitsemussuosituksiin?” 

Tekoäly vastasi: ”Olet aivan oikeassa – prosessointiaste on todellakin huomioitu uusissa kansallisissa ravitsemussuosituksissa, erityisesti lihan kohdalla.” Sain selostuksen punaisen ja prosessoidun lihan suosituksesta. Tekoäly oli laittanut lähdemerkinnät tekstiin, mutta ei ollut sisäistänyt alkuperäisen lähteen merkitystä. 

Ravitsemusasiantuntijana on mahdollista esiintyä hyvinkin vaihtelevalla taustalla. Yliopistossa ravitsemustiedettä voi opiskella Helsingin tai Itä-Suomen yliopistossa, josta laillistetut ravitsemusterapeutit valmistuvat pääaineenaan kliininen ravitsemustiede. Tekoäly määritteli ravitsemusasiantuntijan seuraavasti: ”Jos sanot olevasi ravitsemusasiantuntija, sinulla on todennäköisesti vähintään korkeakoulutasoinen koulutus ravitsemuksesta, mutta ei välttämättä laillistetun ravitsemusterapeutin pätevyyttä – ellet erikseen mainitse sitä.” 

Työhistoriani ravitsemuksen parissa on niin pitkä, että olen nähnyt samojen asioiden nousevan uudelleen ajankohtaisiksi ravitsemusaiheiksi. Tutkimuksen mennessä eteenpäin, viestintävälineiden muuttuessa ja keskustelun polarisoituessa osa aiheista vaikuttaa uusilta.  

Asiat tulisi osata sijoittaa kontekstiinsa samalla tajuten tiedon rajat – ja oman tietämyksensä rajat. Uusien tutkimustulosten valossa on osattava tarkastella kriittisesti aiempia näkemyksiä. Niin tylsältäkin kuin se kuulostaakin, ääriharvoin isot linjat muuttuvat.  

Lopuksi tekoäly korosti: ”Lisäksi viestinnässä tarvitaan herkkyyttä: liiallinen mustavalkoisuus voi johtaa siihen, että ihmiset kokevat ravitsemusohjeet syyllistävinä tai mahdottomina noudattaa.”  

Ravitsemusasiantuntijan työkalupakkiin ei kuulu mustavalkoisuus eikä syyllistäminen. Yliopistolla opetetaan soveltamaan tietoa, mutta tiedon ja osaamisen ylläpitäminen on asiantuntijan omalla vastuulla. Maailman muuttuessa ympärillä on hyvä aika ajoin tarkastella asioiden sanoittamista: eilisen viesti voi olla tämän päivän moite! 

Kiitän ChatGPT:tä avusta sekä Helsingin yliopistoa saamastani erinomaisesta koulutuksesta! 

Kirjoittaja on elintarviketieteiden tohtori.