Juomaan markkinat

Ihminen luovii elämänsä juomaan markkinoilla, sillä päivittäinen nesteytyksen tarve on pari litraa. Osa juomasta on murkinaa, sillä jotkut ruuat, kuten viilit ja jogurtit, lasketaan nesteiksi ainakin sairaaloissa. Kadun kulkijoita katsellessa herää epäilys, että ruokien kuiva-ainepitoisuus on noussut, kun yhdellä jos toisella on jokin imupullo hörpittävänä. Nesteytyksen olennainen osa on tietysti vesi, jota ihmisessä on 60 prosenttia.  

Suomessa vettä riittää, ja sadannan lisääntyessä pohjavettäkin käyttäville laitoksille todennäköisesti vielä paremmin. Pintavettä juovat eniten pääkaupunkiseudun asukkaat, jotka tulevaisuudessa voivat janon sammutuksen lisäksi myös estää painon kertymistä, sillä glaubersuolaa käytetään painonhallintaan. Glaubersuola on Äänekosken biolastukeittämön Päijänteeseen laskemaa natriumsulfaattia. Ajohenkilöiden tietotoimiston mukaan johonkin tulevaan menetysreseptikisaan on odotettavissa painonhallintasärki.  

Maidon kulutus on laskenut lehmän häntääkin virtaviivaisemmin, kansa joi taannoin liki litran päivässä, nyt reilun desilitran. Hapatetut maidot ovat pärjänneet paremmin kirnupiimää lukuun ottamatta, joka on vaipunut unhon suohon, kun ei sitä enää voinvalmistuksestakaan tule. Kirnupiimä ei pysynyt tekniikankaan kehityksessä mukana, se olisi jatkuvatoimisten voikoneiden tulon myötä pitänyt nimetä kone- tai vielä paremmin tähän aikaan sopivasti tykkipiimäksi, mikä nimi sopii hyvin sen elimistöllisiinkin vaikutuksiin. 

Nestemäisiä maitovalmisteita korvaavat nyt vaihtelevasti rasvaa sisältävät kauravedet, hapatettuina tai ei. Käynyttä ohran liotusvettähän on juotu iät ajat, jo muinaiset egyptiläiset sen tunsivat. Näiden viljavesien huuma on nyttemmin taittumassa. 

Viinin kulutuskin pienenee. Viinikansana tunnetut ranskalaisetkin ovat vähentäneet juomista niin, että suunnitteilla on menekinedistämiskampanjoita. Alkoholittomien viinien ja oluen tuotanto on luonut uuden sivuvirtaongelman, alkoholin. Mutta onneksi se kelpaa vaikka liikenteen polttoaineeksi.  

Alkoholillisten tuotteiden tulevien juojien yleinen kulutuksen suuntaus on, että vain fossiilit juovat etanolia, kun siitä fossiloituu ennenaikaisesti.  Nuoriso selvästikin ennakoi EFSA:n seuraavaa etanolin lupaharkintaa, sehän ei olisi lupaa koskaan saanut, jos muinaiset arabit tai kiinalaiset olisivat sitä joutuneet hakemaan. Etanolilliset juomaan markkinat siis pienenevät, mikä kaikille pienpanimoiden perustamisesta haaveileville täten tiedoksi saatettakoon. Pienpanimoita ilmestyi takavuosina kuin sieniä sateella, nyt niitä putoilee kuin enoja veneistä. Oluen verotusta kevennetään nyt, mutta eipä varmaan aikaakaan, kun sitä raskautetaan. 

Kerrattakoon jälleen kerran luonnonlaki siitä, miten tehdään pieni omaisuus: sijoitetaan suuri omaisuus ja perustetaan pienpanimo. Samaan sarjaan voitaneen laskea tilaviinimöt, joita kovalla tohinalla perustettiin 30 vuotta sitten. Tislaamot ovat menestyneet vientimarkkinoilla, kotimaassa väkevien kulutuksen varaan ei voi laskea, tisleitä kulutetaan lähinnä hajusteina. 

Kahvi on suomalaisten lempijuoma, eikä kulutuksessa näy alenemisen merkkejä. Kansa pysyy siis pirteänä. Kahvin hinnan ennakoidaan viljelyn vaikeutuessa nousevan, mutta VTT:n soluviljelykahvi voi tarjota lääkkeen  kahvihampaan kolotukseen. Kaakaon hinta on sekin muuttuvassa ilmastossa huimassa nousukierteessä tuotanto-ongelmien vuoksi.  

Teen juonnissa harvan maan kansa pärjää englantilaisille. Suomessa on kautta vuosikymmenten yritetty saada kansa juomaan erilaisia kasvi- ja yrttihauteita, mutta monet niistä maistuvat vanhojen jalkorättien esipesuvedelle. 

Juojatkin vähenevät, joskaan eivät kutistu, vaikka virallinenkin valistus niin soisi. Vähenevän väestön korvaajaksi ehdotettu maahanmuutto ei sekään välttämättä auta alkoholiteollisuutta, kun muuttajat saattavat vältellä alkoholia. Kun nesteiden saantiin lasketaan juontiruuat, jää 1,5 l varsinaisille juomille. Nämä juomaan markkinat ovat nyt uusjaon edessä. Mutta ei mitään uutta auringon alla, isojaostakin selvittiin jo muutama sata vuotta sitten. 

Kirjoittaja on lehden vakituinen avustaja, jonka ruuanvalmistuksen mittakaava on teollinen, mistä riittää huoltovarmuutta lähipiirillekin. Entisenä lisäainekauppiaana hän pyrkii vähentämään aineiden käyttöä edistämällä uusia hapatuksia. Vapaa-ajalla hän harrastaa kaikenlaisia kotkotuksia.