ALKUTUOTANTOA JA TUOTANNON ALKUA

Alkutuotanto tai keräilytalous tuottaa elintarviketeollisuuden raaka-aineet. Pelloiksi sanottujen aukkohakkioiden tuotanto on koko lailla koneellistunut sitten suon, kuokan, jussien ja Hullu-Jussien, mutta keräilytalous on yhä alkukantaista keräilyä, eräilyä ja kerääjien kyräilyä, ja marjasadosta hyödynnetään enintään kymmenesosa, sienistä ei sitäkään. Alkukantaisesta alkutuotannosta poikkeuksena on kasvistanoli: sen korjuu metsästä pöytään on koneistettu ja järkeistetty.

Viljelypuolella uutuuksia on jo kokeiltu ja vakiinnutettu. Kuminasta kuului aluksi epämääräistä muminaa ja sitä epäiltiin menetyskasviksi, sittemmin siitä on tullut menestystarina; Suomi aletaan tuntea kuminasta siinä missä selluloosasta. Korianterista toivotaan uutta pankinräjäyttäjää, mutta sen pitkähköä kasvukautta pitäisi typistää, tai ilmastonmuutos ottaa avuksi, muuten se jää rankinpäjäyttäjäksi.

Kamelina oli parisen kymmentä vuotta sitten suosiossa, mutta nyt se ilmenee enää kamalina muistoina ja on nyt unhon suo-osiossa. Maku on niin ristikukkainen, ettei sitä taida viljellä enää edes Kusti Rikkainen.

Eläinpuolella kokeiltiin taannoin etanoita, mutta niiden hitaudessaan erittämä limajuova osoittautui ylipääsemättömäksi esteeksi niille itselleen, etana kun ei ylitä kerran tekemäänsä juovaa. Kasvatustilojen olisi pitänyt olla aakeita ja laakeita. Kokeilun aikoihin vallinneisiin talviin etanoille olisi pitänyt tehdä talviturkit. Makukaan ei tainnut vetää vertoja etelän yltäkylläisessä runsaudessa kasvaneille.

Hyönteiskasvattamoiden piti täyttämän entiset tyhjät navetat ja muut karjasuojat. Vaikka navetoissa, sikaloissa ja kanaloissa on aina ollut kärpäsiä, ja hyönteisravintoa on syöty viljan kantamana iät ajat, kärpästen ja toukkien kasvatus ei saanut siipiä alleen. Viimemainittujen osalta sen ymmärtää, niillähän ei ole siipiä.

Uutta siis tarvitaan. Voikukan maitiaisneste on valkoista jo valmiiksi. Kukka voidaan varmasti geenitekniikan keinoin jalostaa semmoiseksi, että kukka tuottaa suoraan voita minimal processing -periaatteen mukaisesti. Tuotetta voidaan kutsua voiksi, koska se on jo alun perin lähtöisin voikasvista.

Maitohorsma ja kaura pitää risteyttää pikimmiten, jotta voidaan valmistaa aitoa kauramaitoa epämääräisten kurajuomien sijaan. Maito-nimen käyttö on perusteltua, jo kasvin kauramaitohorsma-nimen vuoksi. Ja maitohorsma-nimeähän on perinteisesti käytetty jo ennen vuoden 1995 EFSA-aikaa.

Sinilupiini on jo nyt lupaava uusi valkuaiskasvi. Pienellä jalostuksella siitä on mahdollista tehdä ginilupiini, jolla on vientimahdollisuuksia, niin paljon erilaisia kunniamainintoja katajaisen kansan ginit ovat maailmalla jo tähän mennessä niittäneet. Niittämällähän ginilupiini tietenkin korjattaisiin, jotta päästään eroon aikaa vievästä poiminnasta.

Nykyinen pesuaineteollisuus on enää muisto entisestä, jolloin saippuaakin keitettiin joka niemen notkossa ja saarelmassa niin, että lähijoetkin vaahtosivat. Kvinoan siementen pinnassa on saippuaa, joka pitää pestä ennen käyttöä pois, joten siitä saadaan uusi erinomainen pesuaineteollisuuden raaka-aine.

Luonnonmarjoissa on hyödyntämättömiä, kuten juolukka, joka vanhemman kansanperinteen mukaan on kerrassaan juovuttava. Uudemman kansanperinteen mukainen nuoriso osoittaa hälyttäviä merkkejä, ettei ryyppääminen olekaan tulevaisuuden kansanperinnettä. Mahdollisuudet ovatkin viennissä.

Koko marja-alan nykyinen liikevaihto lienee sadan miljoonan euron tietämillä, joten mahdollisuuksia on vaikka kymmenkertaistamiseen. Raaka-aineensaannin pullonkaula on poiminta, jossa paljoa ei ole tapahtunut sitten Viialan Viilan marjanpoimureiden.

Kun viljan korjaa puimuri ja puut puupoimuri, aurinkovoimalla toimivan marjanpoimurin keksiminen ei luulisi olevan ylivoimaista. Vallankin kun metsähehtaarin tuotto lisääntyy vuosittaisella sadonkorjuulla kummasti verrattuna kerran kymmenessä vuodessa tehtävään osittaiseen energiaharvennukseen ja kerran sadassa vuodessa tehtävään totaaliseen puunpoistoon.

Ovat maamme pellot pienet ja siksi jäävät. Uuden pellon raivaaminen saa aikaan lähinnä raivoamista ja entistämisen vaatimista. Metsän monipuolinen sadonkorjuu on mahdollisuutemme.

Kirjoittaja on lehden vakituinen avustaja, jonka intohimona on syötävien teollinen tuotanto, mistä riittää huoltovarmuutta lähipiirillekin.