Puheet teoiksi

YK julkaisi 17 kestävän kehityksen tavoitetta (SDG, Sustainable Development Goals) vuonna 2016. Tähtäin on köyhyyden poistamisessa ja kehityksessä, jossa huomioidaan ympäristö, talous ja ihminen. Tavoitteiden tarkoitus on havainnollistaa planeetan rajat ja sopeuttaa ihmisen toiminta luonnonvaroihin ja luonnon kestokykyyn.

EU:ssa siirrytään vapaaehtoisesta vastuullisuusraportoinnista (ESG, Environmental, Social, Governance) säänneltyyn kestävyysraportointiin (CSRD, Corporate Sustaibability Reporting Directive) lähivuosina. Velvoite ei vielä koske pieniä yrityksiä. Yritysvastuun käytäntöjen luominen tulee käytännössä työpöydälle niille toimitusketjun osapuolille, jotka toimivat suurempien yritysten kanssa.

Tunnistetut riskit ohjaavat tekemistä. Tämän numeron pääjutussa Keskon päivittäistavarakaupan vastuullisjohtaja Timo Jäske kertoo, että Kesko päätti 15 kumppa­nuutta vuoden 2021 aikana, kun alihankkija ei korjannut auditoinnissa havaittuja eettisiä epäkohtia.

Lainsäädäntö asettaa tietyt raamit, mutta tarve on vielä paremmalle toiminnan tasolle. Tieteeseen perustuva ilmastotyö (Science Based Targets) yleistyy. Tausta­organisaation muodostavat YK, ympäristöjärjestö WWF, ilmasto­raportointijärjestö CDP ja Maailman luonnonvara­instituutti WRI. Kansainvälinen Reilun kaupan organisaatio on luonut viljelijöidensä kanssa riskikartan järjestelmäänsä kuuluville raaka-aineidelle ja maille. Kartta toimii vastuullisuustyön työkaluna yrityksille. Riskien hahmottaminen selkeyttää päätöksentekoa ja korjaavien toimenpiteiden suunnittelua.

Kahvi ja kaakao ovat tyypillisiä esimerkkejä korkean riskin raaka-aineista. Monien muiden tavoin Fazer ja Paulig ovat rakentaneet omia viljelijäohjelmiaan raaka-­aineiden saatavuuden varmistamiseksi, mutta myös kantaakseen sosiaalisen vastuun; lapset kuuluvat kouluun, eivät töihin.

Vaatii salapoliisityötä selvittää, noudatetaanko toimitusketjussa lakeja. Suurin osa suomalaisista on syönyt thaipoimijoiden keräämiä luonnonmarjoja. Poimijoiden työlupa-asiat ovat vuosia olleet mediassa esillä. Kukapa olisi uskonut, että ihmiskauppa ja suomalais­viranomaisen korruptio saastuttavat marjat.

Tuskin kukaan on välttynyt uutisoinnilta, joka kertoo, miten venäläinen kala ui pakotteista huolimatta suomalaisten suihin. Vaikka toimitusketjulta vaaditaan jäljitettävyyttä, jokin alkuperän läpinäkyvyydessä ei silti toimi. Vai tiesivätkö ostajat mitä ostavat, mutta eivät nostaneet kissaa pöydälle?

Ei varmaan yllätä, että taloudellisesti hyvin toimeen­tulevat yritykset toimivat muita useammin lakeja noudattaen. Väitöskirjatutkija Katri Kiviniemen jutusta voi lukea taloustiedoista, joita valvojien kannattaisi saada käyttöönsä valvonnan kohdentamista varten.

Tämä vuosikerta tuo mukanaan jälleen jotain uutta. Vaihdoimme kannen tyyliä, nostamme joka numeron kansikuvaan elintarvikealan ammattilaisen. Rakensimme teemoittelua uusiksi; tämän numeron punainen lanka on Vastuullinen elintarvike, ja teemasivuilla käsitellään laatua ja tuotantoa. Tuomme lehteen myös joitain uusia palstoja, tässä lehdessä käsitellään kuituja Tutkimus­menetelmät-palstalla.

Lanseerasimme Kehittyvä Elintarvike -digilehden lokakuussa. Digisovellus on ilmeisen onnistunut, sillä 70 prosenttia lehden suurimmasta yksittäisestä lukija­ryhmästä (Elintarviketieteiden Seuran jäsenet) on valinnut osaksi jäsenyyttään digilehden vuodelle 2023.

P.s. Etsimme toimitukseen mediamyyjää.