Elintarvikemarkkinat uuden aikakauden edessä

Ukrainan sota Venäjä-pakotteineen lisää elintarvikeketjun kustannus- ja hintapaineita entisestään. Korvaavien energialähteiden, raaka-aineiden ja pakkausmateriaalien löytäminen vie aikaa, vaatii ennakoimattomia investointeja ja maksaa paljon jo ennestään kannattavuushaasteiden kanssa painiville elintarvikeyrityksille.

– Vaikka ruoka ei lopu Suomesta, tilanne on erittäin vakava ja haastaa koko ruokaketjun ja yhteiskunnan. Suunta ulos fossiilisista energialähteistä vaatii rahaa, investointeja ja sujuvaa lupakäsittelyä, jotta muutosprosessi saadaan käyntiin, Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja Mikko Käkelä tiivistää.

Suomen vahvuutena hän näkee huoltovarmuuden ja hyvän yhteistyön ruuan arvoketjussa, jossa tarvitaan nyt joustavuutta ja vastuullisuutta.

– Ykkösprioriteetti on omavaraisuus, joka avaa ovia myös elintarvikevientiin. Haasteena ovat raaka-ainevirtojen uudelleen organisointi, logistiikka, energian saatavuus ja hinta sekä pakkausmateriaalien saatavuus ja hinta.

Venäjällä on toiminut puolisen tusinaa suomalaisten elintarviketeollisuusyritysten tytäryhtiötä. Elintarvikkeita vietiin Suomesta Venäjälle vuonna 2021 noin sadalla miljoonalla eurolla ja tuotiin noin 70 miljoonalla euron edestä. Vuonna 2013 vientiluku oli 430 miljoonaa euroa ja tuonti vajaa 34 miljoonaa euroa.

– Venäjältä vetäytymisen hintalappuna eivät ole ainoastaan menetetyt eurot, vaan myös inhimillinen pääoma, osaaminen, verkostot ja rakenteet, joita suomalaiset elintarvikeyritykset ovat antaneet Venäjälle. Suomalaiset elintarviketeollisuuden yritykset ovat olleet myös erittäin haluttuja työpaikkoja muun muassa Pietarissa, Käkelä muistuttaa.

Sota lisäsi kustannus- ja hintapaineita

Sota laittoi lisäkierroksia jo aikaisemmin alkaneisiin kustannus- ja hintapaineisiin.

– Suomessa ei ole vielä ruokakriisiä, mutta Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä ollaan hätää kärsimässä, tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta kiteyttää.

Suomessa alkutuotanto on kärsinyt jo pitkään heikosta kannattavuudesta. Osa elintarvikevalmistajista pyörittää tehtaita maakaasulla, josta luopuminen on vaikeaa.

Suomessa on totuttu pitkiin sopimuksiin, mutta markkinamuutoksissa tarvitaan nopeita toimia. Valtion 300 miljoonan euron hätäapupaketti ei ratkaise alkutuotannon ahdinkoa.

Niemi arvioi, että ruoka kallistuu tänä vuonna kymmenen prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Niukkuus jatkuu, vaikka tänä vuonna saataisiin tavanomainen viljasato.

Viljan korkeat hinnat kuitenkin innostanevat viljelijöitä, ja tilanne kasvinviljelyssä paranee. Tuotantoeläintiloilla korkeat kustannukset saavat monen tilallisen miettimään, kannattaako jatkaa. Erityisesti lopettamista pohditaan sika- ja kananmunatiloilla, joilla jo vuoden 2021 viimeinen neljännes oli tappiollinen.

Tulonjako oikeudenmukaisemmaksi

Myös tutkimusjohtaja Sari Forsman-Hugg Pellervon taloustutkimus PTT:stä sanoo elintarvikemarkkinoiden olevan uuden aikakauden kynnyksellä. Ukrainan sodan vaikutukset ovat laaja-alaisia ja ulottuvat pitkälle. Keskeistä on, millä venäläisen energian käyttö korvataan.

– Myös kauppasuhteita joudutaan rakentamaan uudestaan.

Toisaalta suomalaisten elintarvikeyritysten vetäytyminen Venäjän markkinoilta tekee tilaa uusille vientiavauksille, ja energiakriisi voi nopeuttaa vihreää siirtymää. Uusien vientikohteiden löytäminen vie kuitenkin aikaa.

Elintarvikealalla tarvitaan investointeja ja kannustimia uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoon. Ilmasto- ja biodiversiteettityötä on tärkeä edistää myös ruokaturvan ja huoltovarmuuden vuoksi.

Maatalouden suurin epävarmuus ajoittuu satokausille 2022–2023. Riskinä on, että viljelijöiden maksuvalmius heikkenee, tuotanto vähenee tai maatiloja lopettaa, ja elintarvikeomavaraisuus heikkenee. Logistiset haasteet voivat viivästyttää raaka-ainetoimituksia ja saatavuusongelmat heijastua tuotevalikoimiin.

Maataloudelle on tärkeää korvata venäläinen energia ja ylipäätään vähentää riippuvuutta fossiilisista energianlähteistä. Myös lannoitteiden saatavuus on iso kysymys.

– Markkinoiden toimivuutta pitäisi pystyä parantamaan, jotta tulonjako ruokaketjussa olisi oikeudenmukaisempi, Forsman-Hugg tähdentää.

Kustannukset nousevat ja ruoka kallistuu

Kustannukset nousevat koko ruokaketjussa. Maataloudessa tuotantopanosten, kuten energian, lannoitteiden ja rehujen, hinnat nousivat nopeasti jo syksyllä. Ukrainan sota pitkittää kustannuskriisiä, pahentaa maatalouden ahdinkoa sekä luo painetta nostaa tuottajahintoja ja siirtää nousseita kustannuksia ruuan kuluttajahintoihin.

– Ukraina on merkittävä vehnän tuottaja ja viejä. Sota on nostanut vehnän hintoja huippulukemiin. Hinta pysyy korkealla, koska osa Ukrainan viljasta jää pois maailmanmarkkinoilta. Myös Venäjän vehnänviennin on ennakoitu pienenevän, Forsman-Hugg tarkentaa.

Ruuan hinta nousee vääjäämättä, ja suurimmat nousut saattavat ajoittua kesään tai alkusyksyyn.

Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Ukrainalla tärkeä rooli maailmankaupassa

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on selvittänyt Ukrainan, Venäjän ja Valko-Venäjän roolia maailmankaupassa muistiossaan In search of upcoming supply chain surprises: World export market shares of Belarus, Russia and Ukraine.

Öljyn ja maakaasun lisäksi näillä mailla on isoja maailmanlaajuisia markkinaosuuksia esimerkiksi ruokien ainesosissa, lannoitteissa ja lannoitteiden raaka-aineissa. Lannoitteissa maiden globaali vientiosuus on 21 prosenttia ja mineraaleissa 12 prosenttia.

Venäjä ja Ukraina ovat maailman suurimpia viljan viejiä: ne vastaavat kuudesosasta viljakaupasta.

Ukraina on myös merkittävä auringonkukkaöljyn tuottaja. Kolme neljäsosaa maailman auringonkukkaöljystä tulee Venäjältä ja Ukrainasta. Ne ovat myös korvaavien ruokaöljyjen isoja tuottajia.