Akryyliamidin enimmäisrajojen käsittely jatkuu

Vuonna 2017 voimaan tullut EU:n akryyliasetus (EU) 2017/2158 on velvoittanut vähentämään elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuuksia. Tärkkelyspitoisille elintarvikkeille annettiin tuolloin vertailuarvot, joita ei tulisi ylittää. Nyt EU:ssa valmistellaan sitovia enimmäispitoisuuksia ensisijaisesti herkkien kuluttajaryhmien, kuten imeväisten ja pikkulasten tuotteisiin.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) mukaan elintarvikkeiden akryyliamidi saattaa lisätä kuluttajien riskiä sairastua syöpään. Akryyliamidia muodostuu, kun tärkkelyspitoisia elintarvikkeita friteerataan, paistetaan uunissa tai rasvassa tai paahdetaan korkeissa lämpötiloissa (yli 120 °C).

Merkittävimmät akryyliamidin lähteet Suomessa ovat aikuisilla kahvi, tärkkelyspitoiset laatikkoruuat (peruna tai makaroni) sekä ruisleipä ja lapsilla laatikkoruuat, keksit, sipsit ja muut paistetut perunat. Akryyliamidia syntyy teollisesti valmistettujen elintarvikkeiden lisäksi kotitalouksien ruuanvalmistuksessa.

Akryyliamidipitoisuuden valvonta on osa tavanomaista elintarvikevalvontaa. Elintarvikealan yrityksen pitää kuvata omavalvonnassaan kullekin akryyliasetuksen soveltumisalaan kuuluvalle tuotteelle tai elintarvikeryhmälle vaaditut vähimmäistoimenpiteet pitoisuuksien vähentämiseksi.

Asetusmuutos etenee kolmivaiheisesti

Euroopan komission aloitti joulun alla sidosryhmäkuulemisen akryyliamidin uusista raja-arvoista. Johtava asiantuntija Elina Pahkala maa- ja metsätalousministeriöstä arvioi, että akryyliamidin raja-arvojen asettaminen etenee kolmivaiheisesti. Ensin päivitetään nykyisiä vertailuarvoja, sitten pohditaan uusia vertailuarvoja ja lopulta päätetään sitovista raja-arvoista.

Uusia vertailuarvoja on harkittu esimerkiksi röstiperunoille, laatikkoruuille, kasvislastuille ja -ranskalaisille, paahdetulle sipulille ja mustille oliiveille.

Pahkalan mukaan ehdotukset etenevät eri tahtia niin, että vertailuarvojen päivitys toteutunee tänä vuonna, mutta sitovista raja-arvoista ei välttämättä päästä äänestämään vielä tänä vuonna.

– Lastenruuille tulee varmasti raja-arvot, mutta Euroopan parlamentti on toivonut laajempaa akryyliamidin sääntelyä, Pahkala kertoo.

Suomessa ja Pohjoismaissa on omia erityispiirteitään, kuten runsas vaaleapaahtoisen kahvin juonti ja perunatuotteiden korkeammat akryyliamidipitoisuudet. Pohjoisten perunatuotteiden ero johtuu maantieteellisistä ja ilmastollisista seikoista, joihin on vaikea vaikuttaa teollisuudessa.

– Siirtymäajat nousevat varmasti keskusteluun, sillä osa sitovista raja-arvoista voi olla nykytekniikalla vaikea saavuttaa.

Tulli ja kunnat valvovat pitoisuuksia

Akryyliamidipitoisuuden valvonta on osa tavanomaista elintarvikevalvontaa yrityksissä. Akryyliamidin pitoisuuksien valvotaan Tullin ja kuntien elintarvikevalvonnassa. Tulli määritti vuosina 2020–2021 akryyliamidia 157 elintarvikkeesta, joista pitoisuus oli kohonnut 21 tuotteessa. Ne olivat kahveja, keksejä ja perunalastuja.

Helsingin ympäristöpalvelut selvitti vuonna 2020 helsinkiläisten paahtimoiden kahvin akryyliamidipitoisuutta. Kymmenen helsinkiläisen kahvipaahtimon 19 näytteestä vain yksi vaaleapaahtoinen kahvi ylitti EU-asetuksessa annetun paahdetun kahvin akryyliamidipitoisuuden vertailuarvon: 400 mikrogrammaa kilossa. Tummapaahtoisten kahvien pitoisuudet olivat pienempiä kuin vaaleapaahtoisten.

Kouvolan kaupungin terveysvalvonta selvitti puolestaan alueensa grillien ja ravintoloiden ranskalaisten perunoiden akryyliamidipitoisuutta kesällä 2020. EU:n ranskanperunoiden vertailuarvo 500 mikrogrammaa kilossa alittui yhdessätoista ja ylittyi seitsemässä näytteenottokohteessa. Vaihteluväli oli 620–2 300 mikrogrammaa kilossa.

Akryyliamidiasetuksessa ranskalaisten perunoiden paistolämpötilaksi on määritelty enintään 175 astetta. Viidellä elintarvikeyrittäjällä se oli alle tuon suositusarvon, kolmellatoista kuumempi. Paistolämpötilojen vaihteluväli oli 156–191 astetta.

Perusperiaate on, että akryyliamidin pitoisuudet ovat sitä korkeampia, mitä tummempi tuote on. Myös paistorasvan ikä ja laatu sekä perunan koostumus nostavat pitoisuuksia.

Lisätietoja:

ruokavirasto.fi/yritykset/elintarvikeala/valmistus/yhteiset-koostumusvaatimukset/elintarvikeparanteet/lisaaineet/tietoa-yksittaisista-aineista/

Kommentti

Akryyliamidin sitovat enimmäismäärät aiheuttaisivat ruokahävikkiä

Akryyliamidille vuonna 2017 asetetut vertailuarvot ovat toimineet hyvin, ja pitoisuudet ovat elintarviketeollisuuden omin toimin laskeneet merkittävästi. Elintarviketeollisuus kautta Euroopan vastustaa sitovien enimmäisrajojen asettamista akryyliamidille. Sitovat enimmäismäärät aiheuttaisivat ruokahävikkiä ja saattaisivat jopa pysäyttää hyvän kehityksen pitoisuuksien laskussa.

Elintarviketeollisuusliitto on lainsäädännön valmistelun aikana tuonut esiin erityisesti kansallisia erityispiirteitä eli vaaleapaahtoisen kahvin, täysjyväleipien ja perunalastujen haasteita.

Komission vierasainelainsäädännön raja-arvot perustuvat analyysidataan, jota kerätään koko Euroopasta. Väistämättä pienten jäsenvaltioiden, kuten Suomen, analyysimäärät ovat häviävän pieniä verrattuina isojen jäsenmaiden tuottamiin analyysimääriin verrattuina. Kun kyseessä ovat tuotteet, joissa makuprofiilit (mm. vaaleapaahtoinen kahvi) tai raaka-aineen viljelyolosuhteet vaikuttavat akryyliamidin syntymiseen valmistusprosessissa, data vinoutuu. Erikoisuudet jäävät massan varjoon.

Suurena esteenä sitovien enimmäismäärien asettamiselle on myös pikamenetelmien puute. Akryyliamidin laboratorioanalyysi sekä maksaa että vie aikaa noin kaksi viikkoa. Tätä on käytännössä mahdotonta toteuttaa mm. tuoreelle leivälle.

Elintarviketeollisuusliitto toivookin, että poliittisesta paineesta huolimatta komissiossa päädyttäisiin käytännönläheiseen ratkaisuun ja kehitettäisiin vertailuarvoihin perustuvaa sääntelyä, kuten komissio on ensivaiheessa tekemässäkin.

Kuva: Nina Kaverinen

Terhi Virtanen

Kirjoittaja työskentelee asiamiehenä Elintarviketeollisuusliitossa vastuualueenaan muun muassa elintarvikelainsäädäntö ja kemiallinen elintarviketurvallisuus.