Maatalous on Suomen elintarvikeketjun heikoin lenkki

Maatalousyrittäjät toimivat jatkuvasti haastavassa toimintaympäristö. Aiemmin tuotantoon liittyi satovaihtelut ja katovuodet. Nämä jatkuvat sään ääri-ilmiöidenkin lisääntyessä. Myös markkinavoimien vaikutus on lisääntynyt elintarvikkeiden tuonnin ja myös EU:n vuoksi. Suomen EU-liittymisvaiheessa tuotteiden hintataso romahti, mitä pehmennettiin nostamalla tukimääriä.

Varsinkin viimeisen 15 vuoden aikana tuotteiden ja tuotantopanosten hintavaihtelut ovat kuitenkin lisääntyneet. Maatalousyrittäjät saavat hinnat annettuina, eivätkä he voi vaikuttaa panosten tai tuotteiden hintoihin, koska eivät pysty kilpailuttamaan maatalouden panos- ja jalostussektoria. Sähkön, öljyn ja monen muunkin panoksen hinnat tulevat maataloussektorin ulkopuolelta ja voivat vielä nousta samaan aikaan, kun maataloustuotteiden hinnat laskevat.

Osa maatalousyrittäjistä vastaa kiristyvään kilpailuun lopettamalla maataloustuotannon. Vuosituhannen alussa maatalous- ja puutarhayrityksiä oli 81 000 ja vuonna 2019 noin 49 700. Keskimäärin joka päivä tuotannon lopettaa 4–5 yrittäjää.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen eniten on laskenut kotieläintilojen lukumäärä, erityisesti maitotilojen (-70 prosenttia) ja sikatilojen lukumäärä. Kotieläintalouden tuotantosuuntiin kuuluu enää 23 prosenttia Suomen maatalous- ja puutarhayrityksistä. Kasvintuotantoa harjoittavien tuotantosuuntien osuus on vastaavasti kasvanut 77 prosenttiin. Eläinyksiköiden suhde peltohehtaareihin eli kotieläintuotannon intensiteetti onkin alentunut merkittävästi 2000-luvulla.

Viidennes tiloista lopettaa vuoteen 2030 mennessä

Useimmiten kotieläintilat eivät lopeta kuitenkaan heti koko maataloustuotantoa, vaan osa siirtyy pysyvästikin kasvintuotantoon. Maataloustuotannon lopettavista tiloista absoluuttisesti suurin osa onkin lopettamisvaiheessa viljatiloja ja muita kasvinviljelytiloja.

Tuotannon lopettaa vuosittain noin 1 500 tilaa, mutta samaan aikaan tuotantoon tulee uusiakin tiloja ja jo lopettaneita palaa, joten nettoalenema on vähän yli tuhat tilaa vuodessa.

Taloustohtorin Tuotantosuuntavaihdot -palvelun tilastoanalyysin mukaan jatkuvasti suurempi osuus tiloista siirtyy erikoistuneista tuotantosuunnista monialaisempiin tuotantosuuntiin ja vähemmän monialaisista erikoistuneisiin. Välttämättä tämä ei paranna kannattavuutta, mutta ehkä vähentää tuotannon riskejä.

Tilamäärä tulee alenemaan jatkossakin. Luonnonvarakeskuksen (Luke) ennusteen mukaan nykyisestä noin 50 000 tilasta noin viidennes lopettaa vuoteen 2030 mennessä. Tilamäärän alenemisesta huolimatta Suomen maatalous- ja puutarhatuotannon hehtaarimäärä ja tuotannon arvo on säilynyt kokonaisuutena ennallaan 2000-luvulla. Tuotantorakenne -palvelussa tuotannon arvoa kuvataan ns. SO-eurosummalla, johon on yhteenlaskettu Suomen koko maa- ja puutarhatalouden tuotanto.

Tilakoko on kasvanut keskimäärin 44 hehtaariin

Suomen maataloustuotannon ja hehtaarimäärän säilyminen johtuu siitä, että yrityskoko on kasvanut jatkuvasti. Keskimääräinen hehtaarikoko on noussut 2000-luvulla alle 30 hehtaarista 44 hehtaariin. Joukossa on edelleen paljon pieniäkin tiloja.

Hehtaarimäärältään suurimmat 20 prosenttia maatalous- ja puutarhayrityksistä hallinnoivat nykyään 52 prosenttia Suomen peltoalasta. Osuus oli 2000-luvun alussa 48 prosenttista. Pelloista on vuokrattuna noin kolmannes, mikä on edistänyt peltojen keskittymistä.

Suomen maa- ja puutarhatalouteen sitoutunut oma ja vieras pääoma on 1,4-kertaistunut 2000-luvulla 12,5 miljardista eurosta 17,9 miljardiin euroon. Velan osuus pääoman määrästä on kuitenkin noussut 2000-luvulla 60 prosenttia, noin 4,7 miljardiin euroon. Pääomasta on yrittäjäperheen omaa nyt 73 prosenttia, muutaman prosentin vähemmän kuin 2000-luvun alussa.

Keskimäärin yritystä kohti tarkasteltuna oman ja vieraan pääoman määrä on 2,5-kertaistunut 520 000 euroon. Oman ja vieraan pääoman määrän kasvu johtuu osin tilakoon kasvusta, mutta myös siitä, että työtä korvataan koneilla ja tekniikalla. Tilakoon kasvun myötä maatalousyrittäjien työpanos ei kuitenkaan riitä kattamaan tarvetta. Siksi myös palkkatyön, ostopalvelujen ja ostopanosten käyttö on lisääntynyt.

Keskimäärin tilaa kohti samaa tuotantoa jatkavien työmäärä on itseasiassa hivenen alentunut 2000-luvulla, esimerkiksi maitotiloilla 4 450 tunnista 4 000 tuntiin. Tiloilla työtä tekevien yrittäjien työmäärä ei ole laskenut, vaan syynä on puolisoiden tai avustavien perheenjäsenten siirtyminen töihin yrityksen ulkopuolelle.

Kaikki tuotantosuunnat huomioon ottaen, keskimäärin tilaa kohti maatalousyrittäjän työmäärä on laskenut voimakkaasti 2000-luvulla, koska yritykset ovat siirtyneet yhä enemmän työvaltaisesta kotieläintaloudesta kasvintuotantoon.

Yrittäjätuloa vuonna 2019 alle 18 000 euroa

Maataloustuotannon kannattavuus on ollut tasoltaan heikko jatkuvasti. Vuonna 2019 kokonaispääoman tuottoprosentti oli negatiivinen (-1,4 prosenttia). Yrittäjäperheelle jäi yrittäjätuloa yhteensä 17 700 euroa vuodessa katteeksi yrittäjäperheen omalle työpanokselle ja omalle pääomapanokselle.

Se riitti antamaan omalle työlle sivukuluineen ja ennen veroja 6,6 euroa työtunnille ja omalle pääomalle 1,6 prosentin korvauksen. Nämä ovat 41 prosenttia tavoitteina olleista korvauksista eli maataloudessa käytetty kannattavuusindikaattori, kannattavuuskerroin on 0,41.

Luken toukokuussa julkistettujen ennusteiden mukaan vuonna 2020 yrittäjätulo nousisi 20 500 euroon, jolloin yrittäjäperhe saisi 7,7 euroa työtunnilta ja 1,8 prosentin koron pääomalle. Omavaraisuusaste on edelleen hyvä, eli oman pääoman osuus koko sitoutuneesta pääomasta on 72 prosenttia.

Edellä esitetyt keskiarvotulokset kuvaavat Suomen 33 000 suurimman tilan keskiarvotuloksia. Ne lasketaan painottamalla Luken kannattavuuskirjanpitotilojen tietoja. Mikäli otetaan mukaan Suomen kaikki 49 000 tilaa ja katsotaan koko tilajoukon yrittäjätulojen summaa, se oli 536 miljoonaa euroa vuonna 2019. Koska mukana on 16 000 pienempää tilaa, kokonaispääoman tuottoprosentti (-2,1 prosenttia) ja kannattavuuskerroin (0,35) ovat hivenen alhaisempia kuin suurempien tilojen tuloksissa.

Luken ennusteiden mukaan yrittäjätulo nousisi vuonna 2020 noin 593 miljoonaan euroon, mikä nostaisi esimerkiksi kokonaispääoman tuottoprosentin -1,7 prosentin tasolle.

Kannattavuus EU-maiden seitsemänneksi heikoin

Suomen maatalouden kannattavuus on EU-jäsenmaiden seitsemänneksi heikoin Luken FADN Advanced Results -palveluun (Farm Accountancy Data Network) tilivuodelta 2018 laskemien kannattavuuskerrointulosten mukaan. Ruotsin ja Tanskan kannattavuustaso oli vielä tätäkin heikompi. Kannattavuus oli korkein Slovakiassa ja Unkarissa.

Peltohehtaari- ja eläinyksikkömäärien kehitys heijastaa eri alueiden tuotantopotentiaalin kehittymistä. Peltohehtaarimäärä on 2000-luvulla laskenut suhteessa eniten Ahvenanmaalla, Uudellamaalla ja Keski-Suomessa ja kasvanut suhteessa eniten Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Keski-Pohjanmaalla.

Kotieläinyksiköiden kokonaismäärä on puolestaan laskenut suhteessa eniten Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Päijät-Hämeessä ja Uudellamaalla. Suhteessa ja absoluuttisestikin eniten kotieläinyksiköiden määrä on noussut Satakunnassa ja suhteellisesti eniten Ahvenanmaalla.

Kotieläinyksiköiden kokonaismäärä on laskenut Suomessa 2000-luvulla noin 13 prosenttia. Keskituotoksen ja teuraspainojen nousu on kuitenkin kompensoinut eläinyksikkömäärän laskua, joten kotieläinyksikkömäärän lasku ei ole merkinnyt välttämättä kotieläintuotannon laskua.

Tuotannon määrän kehitystä voidaan kuvata euromääräisellä SO-tuotossummalla, joka huomioi sekä kasvin- että kotieläintuotannon. Se on 2000-luvulla noussut Varsinais-Suomessa 40 ja Satakunnassa yli 30 prosenttia ja laskenut suhteellisesti eniten kokonaispeltoalan ja kotieläinyksikkömäärän laskun myötä Kymenlaaksossa (21 %), Keski-Suomessa (15 %) ja Etelä-Karjalassa (14 %).

Koko Suomessa SO-tuotossumma on noussut 2000-luvulla 15 prosenttia, mutta tämä johtuu osin inflaatiosta. Kun se huomioidaan, tuotannon arvo on säilynyt kutakuinkin ennallaan.

LISÄTIETOJA:

luke.fi/taloustohtori