Luonnonmarjojen kaupallinen viljely on vaativaa ja rooli ruokaturvassa vaatimaton

Puolukan, hillan eli suomuuraimen ja mesimarjan taimia myydään Suomessa, ja niille on kehitetty myös viljelymenetelmiä. Luonnonmarjoja ei viljellä kaupallisesti Suomessa, vaan sitä harjoittavat lähinnä puutarhaharrastajat.

Kaupallista marjojen viljelyä hankaloittavat Suomessa korkeat tuotantokustannukset ja pienet sadot. Esimerkiksi hilla ei ole kovin satoisa marja. Vaikka hillan satoa saataisiin kasvatetuksi kasvihuone- tai peltoviljelyssä, kasvualustaltaan ja -olosuhteiltaan vaativan kasvin sadot jäisivät silti liian alhaisiksi investointikustannuksiin nähden.

– Puolukalla tilanne on hieman toinen. Näyttöä on jopa kahdeksan tuhannen kilon hehtaarisadoista Pohjois-Amerikasta. Kynnys investoida taloudellisesti tuottaviin puolukkaviljelmiin on Suomessa kuitenkin suuri taimien korkean hinnan, ja pelto- ja kasvihuoneviljelyyn tarvittavien merkittävien investointien takia, kertoo luonnonmarjatutkimukseen keskittynyt erikoistutkija Rainer Peltola Luonnonvarakeskuksesta.

Suomessa Maatalouden tutkimuskeskus tutki puolukan viljelyä jo 1970-luvulla. Perusteena tutkimukselle olivat tuolloin huoli puolukan kasvupaikkojen supistumisesta, saannin vähentymisestä metsänhoidon muutosten seurauksena ja poimijoiden muutosta maalta kaupunkeihin.

– Romahdusta puolukan saatavuudessa ei ole kuitenkaan tapahtunut, ja samat asiat huolettavat osittain edelleen. Viljelyn tuoma lisäarvo puolukan saatavuuden ja kalliiden investointien näkökulmasta on kyseenalainen, Peltola pohtii.

Luonnonmarjat osana ruokaturvaa

Luonnonmarjojen kaupallinen poiminta on tällä hetkellä vain pieni osa kokonaispoiminnasta, noin 10 miljoona kiloa vuodessa. Suurin osa noin 50–60 miljoonan kilon vuosittaisesta luonnonmarjojen poiminnasta päätyy kotitalouksien omaan käyttöön.

Ravitsemussuosituksissa marjojen ja hedelmien saantisuositus aikuiselle on noin 250 grammaa vuorokaudessa. Jos puolet tästä olisi luonnonmarjoja, tulisi jokaisen suomalaisen syödä noin kaksi desilitraa luonnonmarjoja päivittäin. Kotitalouksien omaan käyttöön poimitut luonnonmarjat kattavat väestötasolla selvästi alle kymmenesosan tästä.

– Tämänhetkinen poiminnan määrä tulisi moninkertaistaa, jotta talteenotolla olisi merkitystä koko väestön ruokaturvan kannalta. Paljon luonnonmarjoja poimiville kotitalouksille marjoilla voi kuitenkin olla iso merkitys, toteaa Peltola.

Luonnonmarjoja riittäisi poimittavaksi paljon enemmän kuin nyt poimitaan. Poimintakelpoinen sato on noin kolmasosa luonnonmarjojen biologisesta sadosta. Poimintakelpoisesta sadosta poimitaan esimerkiksi eteläisessä Suomessa vain noin kolmannes ja harvemmin asutuilla alueilla huomattavasti vähemmän. Poiminnan volyymin voisi jopa kolminkertaistaa ja poiminta olisi edelleen ympäristön kannalta kestävää.

– Luonnonmarjat voisivat olla siis selvästi merkittävämpi osa suomalaisten ruokaturvaa ja huoltovarmuutta, painottaa Peltola.