Suomi kärkimaita hyönteistuotannossa

Kolme vuotta sitten hyönteisala oli lähes tyhjä sarka Suomessa, vaikka kiinnostusta oli jo virinnyt niin tutkijoiden, tuottajien kuin teollisuudenkin keskuudessa.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAOn toinen raportti vuodelta 2013 vei viestin perille: järjestö otti vahvasti kantaa hyönteisravinnon puolesta ja kehotti länsimaita miettimään ruuantuotannon riittävyyttä.

Vuonna 2015 hyönteistieteilijä ja historioitsija Lena Huldén kirjoitti kirjassaan Minikarjaa – Hyönteiset ruokana, että tutkimus ja kaikki tilastot puhuvat proteiinipitoisen hyönteisravinnon puolesta.

− Yhden kotisirkkakilon tuottamiseksi tarvitaan 1,7 kiloa rehua. Yhtä kanakiloa kohti määrä on 2,5 kiloa, sikanautakilo vaatii viisi ja nautakilo kymmenen kiloa rehua, Huldén toteaa.

Hyönteiset ovat lähes kokonaisuudessaan ravinnoksi kelpaavaa. Siasta voidaan hyödyntää 55 ja naudasta 40 prosenttia. Hyönteisten kasvatus ei kuluta vettä, energiaa eikä myöskään vie viljelymaata samassa mittakaavassa kuin lihantuotanto.

− Ruuantuotanto ei olekaan enää sidoksissa peltoon, vaan hyönteisiä voidaan kasvattaa siellä, missä syntyy sivuvirtoja, sanoo erityisasiantuntija Susanne Heiska Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Mars matkaan

Samoihin aikoihin kun FAOn raportti tuli ulos, EntoCuben perustaja ja innovaatiojohtaja Robert Nemlander valittiin alankomaalaisen yrittäjän Bas Landsdorpin alulle paneman Mars One -ohjelman astronauttikokelaaksi, ja alkoi pohdinta ruuantuotantoteknologiasta Marsin olosuhteisiin.

Vuodesta 2015 asti hän on tehnyt yhteistyötä Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintoviranomaisen NASAn kanssa tämän eteen.

− Uudelle proteiinin lähteelle on tilaus myös siellä, Nemlander sanoo.
Irtaannuttuaan ohjelmasta vuonna 2014 hän otti yhteyttä Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen Jaakko Korpelaan. Ajatus hyönteistuotannon käynnistämisestä vei heidät Hollantiin. Paluumatkalla auton takaluukussa oli alkupopulaatio, 3 000 sirkkaa. Nyt niitä on konttikasvatuksessa noin miljoonan verran.

Vuonna 2015 alkanut Turun yliopiston ja Luken yhteishanke Hyönteiset ruokaketjussa valmistui viime syksynä. Hanke on ensimmäisiä alan tutkimuksia Suomessa. Se on yhdistänyt tutkijoita, elintarvikealaa, kala- ja siipikarjataloutta, ympäristöalaa sekä viranomaisia.

− Suomessa verkostoituminen on toiminut hyvin, toteaa Korpela.

Nyt monta mutkaa ja mäkeä myöhemmin Suomi otti marraskuun alussa aimo harppauksen ja siirtyi Hollannin, Belgian, Itävallan, Tanskan ja Iso-Britannian joukkoon muuttamalla Euroopan unionin uuselintarvikeasetuksen tulkintaa niin, että kokonaisten hyönteisten käyttö ja myyminen elintarvikkeina on sallittua.

EntoCubessa keittiösomisteiden valmistus vaihtui kertaheitolla muun muassa sirkkamysliksi, chilinmakuisiksi sirkkapähkinöiksi ja pakastetuiksi kotisirkoiksi.

Yhtiö oli ehtinyt valmistautua asetuksen muutokseen ja hioa omaa teknologiaansa jo useamman vuoden. Suomessa on tällä hetkellä kymmenkunta tuottajaa, vaikka raaka-aine on pitkälle vielä tuonnin varassa. EntoCubella on belgialainen kumppani.

Suomi kärkimaita

Hollanti ja Belgia pitivät pitkään kärkisijoja hyönteistuotannossa, mutta Suomi on kirinyt kiinni näiden etumatkaa varsinkin tutkimuksessa ja teknologian kehittämisessä.

Kova kohina on päällä elintarviketeollisuudessakin: Fazer toi markkinoille maailman ensimmäisen tietoisesti sirkkajauhetta sisältävän leivän, EntoCube Samu-ruokabrändi sirkkamyslin, Veljekset Mattila -lihanjalostuslaitos sirkkamakkaran, Leader Foods sirkkaproteiinipatukat ja iittalalainen Kultasuklaa sekä turkulainen Entis omat sirkkasuklaansa.

Hyvä meininki on menossa myös maatalousyrittäjien keskuudessa. He etsivät uutta elantoa hyönteisbisneksestä. Nyt kun Eviran ohjeistus on valmis, navettoja, sikaloita ja tyhjillään olevia teollisuushalleja pistetään kuntoon sirkkojen kasvattamista ja jalostamista varten.

Markkinoiden kokoa on alan asiantuntijoiden mukaan hyvin vaikea arvioida. Monet heistä pitävät juuri alkanutta ensimmäistä vuotta kriittisenä. Fazer Leipomoiden innovaatiojohtaja Juhani Sibakov arvelee, että markkinoiden vakiintuminen saattaa kestää viitisenkin vuotta.

− Hyönteisravinnosta ei tule hetkessä koko kansan ruokaa, vaan ensin ovat liikkeellä tietoiset kuluttajat, sanoo Sibakov.

Sirkkaleivän suosion syynä on sen helppo lähestyttävyys ja Fazerin uskottavuus yhtiönä. Se ei ota kantaa, onko yksi proteiinin lähde toista parempi.

− Mutta sirkkojen käyttö ruuantuotannossa on ilman muuta kestävämmällä pohjalla kuin eläinten, sanoo Sibakov.

Hyönteiset sisältävät lisäksi hyviä rasvahappoja, kalsiumia, rautaa ja B12-vitamiinia. Yhdessä sirkkaleivässä on 70 kotisirkkaa, noin kolme prosenttia leivän painosta.

Robert Nemlander sanoo, että harva ostaa ajatuksen uusista kestävistä ruuista pelkästään ilmastonmuutoksen tai nälänhädän vuoksi.

− Hyönteisruuassa lapsia innostaa mielikuva Marsista ja maanviljelijöitä parempi toimeentulo. Päälle vielä maistamisen kokemus. On myös jännittävä herätä joka aamu itse rakentamaan positiivista tulevaisuudenvisiota, hän tarkentaa.

Otollinen maaperä

Jopa 70 prosenttia suomalaisista kuluttajista on kiinnostunut hyönteisruuasta. Tämä selvisi Turun yliopiston viime vuonna valmistuneesta kyselytutkimuksesta, joka oli osa Hyönteiset ruokaketjussa -hanketta.

− Vastanneiden valveutuneisuus yllätti. Mitä paremmin faktat olivat tiedossa, sitä avoimempia he olivat uudelle proteiinin lähteelle, sanoo tutkija Terhi Pohjanheimo.

Jotta markkinat alkaisivat toimia kunnolla, tuottajien määrän pitää kasvaa.

− Kun kotimainen hyönteistuotanto lähtee kunnolla käyntiin, voidaan odottaa, että myös raaka-aineen hinta laskee ja hyönteisiä nähdään uusissa tuotteissa, sanoo Korpela.

Hän lisää, että globaalisti hyönteisten rehutuotantoon investoidaan isoja summia, mutta Suomessa tähän ei ole vielä tartuttu kaupallisesti.

Globaalin markkinan arvoitus

Globaalien markkinoiden suuruudesta on hyvin ristiriitaisia tietoja. Ennusteet ovat varsinkin Yhdysvalloissa huimia ja erot markkinaselvityksissä valtavia: arviot nykyisistä markkinoista liikkuvat 33 miljoonasta Yhdysvaltain dollarista 424 miljoonaan.

− Markkina-arvioiden realistisuutta voi puntaroida peilaamalla niitä esimerkiksi muihin uudehkoihin tai vaihtoehtoisiin proteiinin lähteisiin, kuten herneproteiiniin, jota käytetään raaka-aineena esimerkiksi Nyhtökaurassa ja välipalapatukoissa, sanoo markkinatutkija Johanna Tanhuanpää Invenire Market Intelligence Oy:stä.

Hän on selvittänyt viime vuoden lopulla ilmestyneessä Luken Hyönteistuotannon esiselvitys -hankkeen loppuraportissa hyönteisalan globaalien markkinoiden nykytilaa ja kehitystä.

− Herneproteiini on kohtuullisen uusi tulokas, ja sillä on vakiintunut asema sekä hyvin markkinoituja tuotteita. Silti sen markkina-arvon uskotaan muutaman vuodenkin päästä olevan vielä melko vaatimattomissa lukemissa, sanoo Tanhuanpää.

Tätä taustaa vasten syötävien hyönteisten globaalia arvoa ei Heiskan ja Tanhuanpään mukaan voi tällä hetkellä realistisesti pitää satojen miljoonien eurojen eikä muutaman vuoden päästä miljardien eurojen suuruisina.

Todenmukaisempi tämänhetkinen arvio lienee joitakin miljoonia tai kymmeniä miljoonia euroja. Viiden vuoden kuluttua, jos markkinat kehittyvät suotuisasti, voidaan Heiskan mukaan ehkä puhua kymmenistä tai sadoista miljoonista euroista.

− Mutta voimakas kasvu vaatii sen, että Suomessakin on päästävä rehumarkkinoihin käsiksi, muistuttaa Heiska.

Ruotsissa on kehitetty menetelmä Hermetia illucens -kärpäsen (mustasotilaskärpäsen) kasvatukseen. Tonni kotitalouksien lajittelemaa biojätettä muuntuu Heiskan mukaan kahden viikon kasvatuksessa 200 kilogrammaksi toukkia. Niitä on suunniteltu käytettäväksi kalanrehun tai lemmikkituotteiden raaka-aineena.

Mikä on sallittua?

• Suomessa on sallittua käyttää elintarvikkeisiin vain kasvatettuja kokonaisia hyönteisiä. Niitä saa myös rouhia, jauhaa ja kuivata, mutta osia ei saa poistaa.
• Hyönteisiä elintarvikkeeksi kasvattavien tuottajien on tehtävä ilmoitus alkutuotantopaikasta oman kunnan elintarvikevalvontaviranomaisille. Alkutuotantona pidetään hyönteisten kasvattamista ja lopettamista. Kasvatustilojen pitää olla turvalliset eläimille. Kirjanpidolla on varmistettava jäljitettävyys.
• Hyönteisten jalostaminen elintarvikkeeksi on elintarvikehuoneistotoimintaa, ja siitä pitää tehdä ilmoitus kunnan elintarvikevalvontaviranomaisille.
• Kunnan elintarvikeviranomainen valvoo sekä alkutuotantoa että elintarvikehuoneistotoimintaa.
• Hyönteistuotantoon sovelletaan yleisiä elintarvikelainsäädännön vaatimuksia ja niiden valvontaa.
• Hyönteisten kasvattaja, valmistaja ja myyjä vastaavat elintarvikkeiden turvallisuudesta.
• Pakkauksissa olevat merkinnät, muun muassa terveysväittämät ja allergeeneja, koskevat varoitukset kuuluvat toimijan omavalvonnan piiriin.

Lähde:
evira.fi → Hyönteiset elintarvikkeena -ohjeistus