Lähiruoka- ja luomutoimijat avoimia pakkausmuutoksille

Lähi- ja luomuelintarvikkeiden tuottajat ja pakkaajat ovat valmiita uudistuksiin. He näkevät mahdollisuuksia lähi- ja luomuruokapakkausten kehittämisessä. Asia selvisi Etelä-Suomessa toimivien lähi- ja luomuruokatuotteiden tuotantoketjun toimijoiden haastatteluissa.

Haastattelut teki tuotantotalouden opiskelija Roosa Laaja Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta talvella 2016. Tutkimuksessa oli yhteensä 18 eri yrityksen edustajaa: lihan, kalan, sienten ja marjojen pientuottajia ja prosessoijia, vähittäis- ja tukkukauppiaita sekä suurtalouskeittiöitä ja kuljetusyrittäjiä. Kuluttajat rajattiin pois tutkimuksesta. Lähi- ja luomuruuan pakkaamista on tutkittu verraten vähän, joten haastattelututkimus paikkaa tätä puutetta.

Tärkeintä on pakkauksen kestävyys

Lähi- ja luomuruuan pakkauksen odotetaan toimivan kaikissa perustehtävissä. Sen pitää suojata elintarvike logistiikassa ja kaupassa, olla helposti pakattava ja tuotteen kannalta toimiva, käytännöllinen sekä helppo käsitellä kuljetuksissa ja hyllyttää. Pakkauksen eri ominaisuuksista tarkastelussa oli mukana yhteensä 18 eri pakkauksen ominaisuutta. Tärkeimmäksi niistä nousi mekaaninen kestävyys (Kuva 1).

Pakkauksen värit, kuvat ja teksti ovat perinteisiä keinoja erottaa lähi- ja luomutuote tavanomaisesta. Myös tässä tutkimuksessa ne arvioitiin tärkeiksi. Usein lähi- ja luomutuotteita markkinoidaan kuluttajille autenttisuudella, jota viestitään liittämällä pakkaukseen joko tuotteen tai tuottajan taustaan liittyvä tarina. Haastatellut ruokaketjun toimijat suhtautuivat tarinaan hyvin eri tavoin. Erityisesti tuottajat ja prosessoijat näkivät tarinan keinona erottua muista ja sitouttaa kuluttaja, kun taas osa toimijoista kuten vähittäiskauppiaat ja suurtalouskeittiö ei pitänyt tarinaa tärkeänä.

Sen sijaan etenkin tuottajien ja jalostajien mutta myös kaupan keskuudesta tuli lukuisia kommentteja siitä, että luomuruuan pakkauksen pitäisi olla mahdollisimman hyvin linjassa luomuideologian kanssa. Tämä nousee selvästi esille myös kansainvälisissä luomutuotannolle suunnatuissa pakkausoppaissa (esim. Brookes et al. 2006). Pakkaus pitäisi valmistaa ja hävittää luomuajatteluun sopivalla tavalla. Materiaalien kierrätystä ja uusiokäyttöä pidettiin tärkeänä. Mahdollisuus käyttää pakkaus uudelleen ei sen sijaan saanut kannatusta.

Pakkauksen soveltuvuutta lämmitykseen pidettiin tarkasteltujen tuoteryhmien kannalta vähiten tärkeänä ominaisuutena. Sen merkitys voi kuitenkin kasvaa, sillä lähi- ja luomuvalmisruokien ja -puolivalmisteiden määrä varmasti lisääntyy, ja myös lähi- ja luomuruuan suosijat arvostavat ruuanvalmistuksen helppoutta ja nopeutta.

Kartonki ja paperi ovat suosikkeja

Kartonki ja paperi uusiutuvina, usein biohajoavina ja helposti kodista kierrätykseen vietävinä materiaaleina (Plumb et al. 2013) ovat monissa tutkimuksissa todettu imagoltaan ympäristömyönteisimmiksi. Tässäkin tutkimuksessa nämä materiaalit nousivat kärkeen (Kuva 2).

Muovia ei arvioitu erityisen sopivaksi lähi- ja luomutuotteille, mutta käytännössä sitä käytetään hyvin paljon niiden pakkaamiseen. Kaikki kyselyyn osallistuneet tuottajat ja jalostajat käyttivät muovista valmistettuja pakkauksia. Näistä viidesosa käytti myös kuitupohjaisia kuluttajapakkauksia kuten rasioita.

Tuottajat ja jalostajat vaihtavat pakkausmateriaalia ja pakkaustyyppiä harvoin. Investoinnit pakkauskoneisiin estävät vaihtamisen, alalle vakiintuneista tavoista pakata ei haluta poiketa, eikä markkinoilla edes ole kovin paljon erilaisia pakkausvaihtoehtoja. Radikaalilla vaihtamisella voi olla myös riskinsä. Kuluttaja ei välttämättä löydä tuttua tuotetta, jos sen pakkaus muuttuu merkittävästi. Sen vuoksi pakkauksia uudistetaan ja ajanmukaistetaan useimmiten muuttamalla pakkauksen visuaalista ilmettä vain vähän.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että kuluttajat toivovat voivansa ostaa luomutuotteita pakkaamattomana (Gottschalk et al. 2012). Sama trendi näkyy myös elintarvikeketjun toimijoiden vastauksissa. Yhteenlasketuissa vastauksissa vaihtoehto ’Ei pakkausta’ asettui heti kartongin ja paperin jälkeen. Vaihtoehtoa kannattivat nekin tuottajat, joiden täytyy käyttää pakkausta, esimerkiksi marjojen jalostajat.

Nykyiset pakkaukset eivät ole ongelmattomia

Tutkimukseen osallistuneet ruuantuottajat ja jalostajat olivat pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Monet vastaukset heijastelevat ongelmia, joita syntyy tasapainoteltaessa kustannusten ja pakkauksen suorituskyvyn välillä. Jos pienellä tuottajalla on monipuolinen tuotevalikoima, kaikkien eri tuotteiden pakkaamiseen ei voi ostaa omaa pakkauskonetta. Tästä syystä käsityön osuus pysyy suurena, mikä vaikuttaa kannattavuuteen.

Kaupalta tuli eniten mainintoja puutteista pakkausten toimivuudessa. Pakkausratkaisun ongelmakohdat paljastuvat usein juuri kaupassa. Esimerkiksi suuret ikkunat pakkauksessa viehättävät kuluttajaa ja helpottavat tuotteeseen tutustumista. Kaupan kannalta sama ominaisuus voi lyhentää tuotteen säilyvyyttä, sillä vastausten perusteella esimerkiksi lihan väri saattaa muuttua ikkunan läpi pääsevän valon vaikutuksesta.

Ympäristöystävällisyyden ja kustannussäästön nimissä liian pitkälle viety pakkausraaka-aineen minimointi johtaa helposti pakkausratkaisuihin, jotka eivät kestä ehjänä logistiikkaketjun rasituksia ja kaupan prosesseja. Myös pakkausten rakenteissa ilmenee ongelmia; rasian kansi ei pysy kiinni, pakkauskoko on väärä tai kuljetuspakkaus on kömpelö.

Lähi- ja luomuruokaa tuottavien pienyritysten tuotannon kappalemäärät ovat usein pienempiä kuin teollisessa tuotannossa. Sen sijaan pakkausmateriaalitoimittaja myisi mielellään kymmeniä tai satoja tuhansia kappaleita kerrallaan. Vaarana on, että osa pakkausaihioista vanhentuu ennen kuin ne ehditään käyttää esimerkiksi pakkausmerkintöjä koskevien viranomaismääräysten muuttuessa. Pakkausten ja painatusten minimimäärät nousivat esiin tässäkin tutkimuksessa.

Lähi- ja luomuruokapakkauksiin lisää räväkkyyttä

Noin puolet haastatelluista oli sitä mieltä, että lähi- ja luomutuotteen pitäisi erottua pakkauksen ulkoasun avulla paremmin muista tuotteista. Pakkaus voisi tällöin auttaa tuotteen profiloitumista lähi- tai luomutuotteeksi ostotilanteessa. Nykyään pakkausta ei välttämättä ole suunniteltu korostamaan esimerkiksi luomutuotteen etuja, vaan tavanomaiseen pakkaukseen on vain lisätty luomusertifikaatti. Eräs jalostaja totesikin kaipaavansa räväkämpiä pakkauksia, jotka keräisivät enemmän huomiota kaupan hyllyllä ja herättäisivät positiivisia mielikuvia.

Pakkauksen pitäisi siis kyetä parempaan kuin vain erottumiseen. Sen pitäisi viedä kuluttajan ajatukset kohti lähi- ja luomutuotteiden hyviä ominaisuuksia ja saada kuluttaja valitsemaan tuote. Erään haastatellun sanoin ”pakkausta katsoessa pitäisi mansikoiden alkaa tuoksua nenässä”.

Positiivista kehitystäkin on tapahtunut paljon. Esimerkiksi Pirkka-tuotteiden yhtenäistettyä tapaa ilmaista luomualkuperä vihreällä tunnuksella tuotteen pakkauksessa pidettiin hyvänä esimerkkinä harkitusta luomutuotteiden identiteetin luonnista. Myös yksinkertainen pakkaus voi olla tarkoituksellista imagonluontia.

Vajaa puolet haastatelluista mainitsi, että nykyiset pakkaukset voisivat olla ympäristöystävällisempiä, yksi jalostajista toivoi jopa syötäviä pakkauksia. Etenkin tuottajat ajattelevat pakkauksen ja tuotemerkin yhteensopivuutta. Heiltä tuli toiveita pakkauksen biohajoavuudesta tai hyödynnettävyydestä tavalla tai toisella käytön jälkeen. Kaupan toimijat ja suurkeittiöt toivoivat, että muovijätettä syntyisi vähemmän ja sen kierrättämiseen olisi enemmän mahdollisuuksia.

Pakkauksen toiminnallisuus korostui tukkuportaassa ja suurtalouskeittiöissä. Tällä hetkellä käytössä olevilta lähi- ja luomuruokapakkauksilta odotettiin parempaa mekaanista kestävyyttä, napakkuutta ja avattavuutta sekä riittävän suurta kokoa.

Sopivatko älypakkaussovellukset lähi- ja luomuruokaan?

Haastatelluista suurin osa oli kuullut aktiivisista ja älykkäistä pakkauksista. Kaikista haastatelluista 75 prosenttia oli sitä mieltä, että älypakkaukset sopivat hyvin tai ainakin jossain määrin myös lähi- ja luomuruualle. Myös kriittisiä arvioita esitettiin.

Erään tuottajan mukaan ruuan laatuindikaattorit pakkauksessa kuvastavat valitettavaa trendiä, jossa kuluttaja on vieraantunut luonnosta ja ympäristöstä, eikä enää luota omiin aisteihinsa ruuan syömäkelpoisuuden arvioinnissa. Kaupan edustaja piti suorastaan pelottavana, mitä ihmisen omalla ajattelulle tapahtuu indikaattorin tapaisten teknologioiden yleistyessä. Ääritilanteessa ruokahävikki kasvaisi ylivarovaisuuden takia. Toisaalta todettiin, että on olemassa kuluttajaryhmiä kuten vanhukset, joille tuoreus- ja laatuindikaattoreista voisi olla paljonkin hyötyä.

Osa haastatelluista oli sitä mieltä, että kaikki teknologian tuoma hyöty tulee ottaa käyttöön tuotteen saamiseksi ehjänä ja hyvässä kunnossa kuluttajalle. Säilyvyyttä pidentävät ratkaisut voivat avata esimerkiksi uusia liiketoimintamahdollisuuksia muun muassa laajentamalla maantieteellistä myyntialuetta. Teknologialla voitaisiin kompensoida tiettyjen luomutuoteryhmien, kuten tuoretuotteiden, tavanomaisia tuotteita heikompaa säilyvyyttä. Erityisen hyvinä pidettiin mikrobikasvua rajoittavia ratkaisuja. Tuoretuotteiden säilyvyys riippuu sen mikrobiologisesta tilasta. Jos mikrobien kasvua voitaisiin hidastaa tai estää kokonaan, tuotteen säilyvyys paranisi huomattavasti. Eräs tuottaja arvioi, että älypakkaukset voivat olla arkipäivää 5−10 vuoden kuluttua.

Sara Paunonen
erikoistutkija
VTT
sara.paunonen(at)vtt.fi

Marja Pitkänen
erikoistutkija
VTT
marja.pitkanen(at)vtt.fi

Ville Leminen
tutkijatohtori
Lappeenrannan teknillinen yliopisto
ville.leminen(at)lut.fi

Mika Kainusalmi
kehittämispäällikkö
Lappeenrannan teknillinen yliopisto
mika.kainusalmi(at)lut.fi

Viitteet:

Brookes C.C & Vrolijk K. 2006. A guide to minimising. Reduce, re-use and recycle. A guide to minimize the environmental impact of packaging. Soil Association, Bristol, UK, 70 s.

Gottschalk I. & Leistner T. 2012 Consumer reactions to the availability of organic food in discount supermarkets. International Journal of Consumer Studies 37:136–142.

Laaja R. 2016. Luomu- ja lähiruuan pakkaaminen – Pakkausten vaatimukset ja tulevaisuuden trendit eteläsuomalaisten elintarvikeketjun toimijoiden näkökulmasta. Diplomityö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, 125 s.

Plumb A., Downing P. & Parry A. 2013. Consumer attitudes to food waste and food packaging. Final report, WRAP, UK. ISBN 978-1-84405-465-7, 73 s.

Vipuvoimaa EU:lta

• Artikkelissa esitetyt tulokset on tuotettu Pakkaamo 2020 – lähi- ja luomuruokapakkaamisen demonstrointi- ja pilotointiympäristö -hankkeessa (A70197), joka on käynnistynyt helmikuussa 2015.
• Hanke toteutetaan Etelä-Karjalan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen liittojen myöntämällä EAKR-rahoituksella.
• Muita rahoittajia ovat Lappeenrannan kaupunki, Imatran seudun kehitysyhtiö, VTT ja joukko pakkausarvoketjussa toimivia yrityksiä.
• Hanke yhdistää Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Åbo Akademin sekä VTT:n pakkaustutkimusosaamisen ja tarjoaa sen suomalaisen elinkeinoelämän käyttöön.