Kuluttajille pitää tarjota mahdollisuuksia tutustua kasvisproteiineihin

Kasviproteiineilla on paljon hyviä ominaisuuksia. Palkokasvit vähentävät todennäköisyyttä sairastua diabetekseen, sydänsairauksiin (Rizkalla ym. 2002) ja syöpiin (Finley ym. 2007). Kasviproteiineilla on alhaisemmat ilmastovaikutukset kuin liha-aterioilla ja maitotuotteilla (Virtanen ym. 2011).

Kasviproteiinit ovat myös ravinnon globaalin riittävyyden kannalta kestävä vaihtoehto eläinperäisille proteiineille (de Boer ja Aiking 2011). Kasviproteiinit ovat kuluttajille myös taloudellinen vaihtoehto, sillä palkokasveilla, pähkinöillä ja siemenillä on korkeampi ravitsemuksellinen arvo ja alhaisempi hinta kalorimäärää kohti kuin lihalla ja lihatuotteilla (Drewnowski 2010).

Kasviproteiinien kulutus Suomessa ja Euroopassa on suhteellisen alhaista moniin Afrikan, Aasian, Keski-idän ja Etelä-Amerikan maihin verrattuna (Shneider 2002, FAOstat 2013). Kattavaa tilastotietoa niiden kulutuksesta Suomessa ei ole, mutta esimerkiksi vuonna 2013 toteutetussa kyselytutkimuksessa vain 3−6 prosenttia suomalaisista kertoi käyttävänsä linssejä, papuja tai tofua viikoittain (Jallinoja ym. 2016). Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan viljat olivat suomalaisten suurin kasviproteiinin lähde (Helldan ym. 2013).

Kasviproteiinien käyttötottumuksia ja niitä selittäviä tekijöitä on järkevää tarkastella rinnakkain ja eläinperäisten proteiinien kanssa, sillä länsimainen ruokavalio perustuu eläinkunnan proteiineille. Länsimaissa lihaa pidetään aterian keskeisenä komponenttina ja uskotaan yleisesti, että säännöllinen lihansyönti on ravitsemuksellisesti välttämätöntä (Wellesley ym. 2015).

Samalla merkittävä osa kasviproteiinien käyttötottumuksia koskevista tieteellisistä artikkeleista tarkastelee niitä strategioina vähentää eläinproteiineja ruokavaliossa. Kuluttajat myös tekevät vertailuja kasvi- ja eläinperäisten proteiinien välillä terveellisyyden, proteiinien laadun, maun ja muiden ominaisuuksien perusteella.

Taustalla on monia motiiveja

Ruokavalinnat ja niiden takana olevat syyt ovat monimutkaisia ja monitasoisia lähtien yksilön mieltymyksistä, asenteista ja tottumuksista ulottuen kulttuuriin, tuotteiden saatavuuteen, ympäristötekijöihin ja talouteen. Näiden rinnalla aistein havaittavat ominaisuudet vaikuttavat olennaisesti elintarvikkeiden hyväksyttävyyteen. Vaikka kasviperäiset tuotteet olisivat hyvänmakuisia, ero liha- ja maitotuotteisiin verrattuna voi joillekin kuluttajille muodostua ylivoimaiseksi esteeksi (Hoek ym. 2011).

Kasviproteiinien käytön taustalla on todennäköisesti samankaltaisia motiiveja kuin kasvissyönnin taustalla. Terveyssuuntautuneet kasvissyöjät näyttävät olevan syömisessään joustavampia ja voivat joskus syödä lihaa, mutta eettisesti suuntautuneet kasvissyöjät pyrkivät pidättäytymään eläinperäisten tuotteiden syömisestä (Hoffman ym. 2013).

Motiivit voivat myös muuttua ajan kuluessa. Alkuvaiheessa kasvissyöntiin siirtymistä perustellaan usein terveyssyillä, ja myöhemmässä vaiheessa tärkeiksi nousevat myös ekologiset ja eettiset motiivit (Fox ja Ward 2008). Osittaiset kasvissyöjät eli semivegetaristit ovat enemmän huolissaan terveysasioista kuin ne kasvissyöjät, jotka eivät syö lihaa lainkaan (Rothberger 2014).

Suomalaistutkimuksessa henkilöt, joiden vakiintunut ruokavalio sisälsi palkokasveja ja soijatuotteita, pitivät luonnollisuutta, terveyttä ja painonhallintaa tärkeämpinä ja vastaavasti mukavuudenhalua ja hintaa vähemmän tärkeinä motiiveina kuin henkilöt, jotka eivät käyttäneet näitä tuotteita (Vainio ym. 2016). Mukavuudenhalu ja hinta olivat merkittävimpiä motiiveja ruokavalinnoille niiden vastaajien joukossa, jotka eivät käyttäneet kasviproteiineja lainkaan. Toisin sanoen jotkut syömismotiivit voivat toimia motivaatiolähteinä uusien ruokavalintojen omaksumiselle, kun taas toiset motiivit voivat olla esteitä.

Kasvisproteiinien kulutus kasvaa

Viime aikoina uudet kasviproteiineista valmistetut lihankorvikkeet ovat tehneet näyttävän valloitusretken kuluttajien ruokapöytään. S-ryhmän tietojen mukaan kasviproteiini Härkiksen myynti ohitti syksyllä 2016 jopa broilerin paistisuikaleet (Maaseudun tulevaisuus 29.9.2016). Ilmiö on vielä uusi, ja siitä on vasta vähän tutkimustietoa.

Kuluttajien halu tietää näistä tuotteista lisää on kuitenkin suurta: Googlen (2017) tilastojen mukaan vuonna 2016 kasviproteiinivalmisteet Nyhtökaura ja Härkis olivat kymmenen suosituimman hakusanan joukossa ruokakategoriassa. Eniten oli haettu reseptejä, mikä kertoo siitä, että ihmiset haluavat erityisesti tietää, miten lihankorvikkeista voi valmistaa aterioita. Vuoden 2016 aikana ”vegaani” nousi suositummaksi hakusanaksi kuin ”liha”. Ei kuitenkaan voida vielä sanoa, kuinka laajamittaisena tämä kasvanut tiedonjano heijastuu kulutustottumuksiin eikä sitä, onko kyseessä ohimenevä trendi vai pysyvämpi ilmiö.

On todettu, että elintarvikkeen koettu luonnollisuus on kuluttajille hyvin tärkeä asia (Román ym. 2017). Sen vuoksi pitkälle vietyyn teknologiaan perustuvien kasvisproteiini-innovaatioiden haasteena saattaa olla mielikuva niistä prosessoituna ruokana. Lihankorvikkeiden hyväksyntään vaikuttaa suureksi osaksi se, kuinka hyvin tuote toimii ateriakokonaisuuden osana (Elzerman ym. 2011). Lihankorvikkeiden hyväksyntään heijastuu se, miten lihatuotteita luokitellaan kuin myös niiden koettu erilaisuus lihatuotteisiin verrattuna (Hoek ym. 2011).

Kasviproteiinien kulutuksen kasvu on todennäköisesti suurinta niiden kuluttajien keskuudessa, jotka jo käyttävät kasvisproteiineja. Jallinojan, Nivan ja Latvalan (2016) tutkimuksessa noin viidennes kaikista vastaajista arvioi lisäävänsä palkokasvien kulutusta lähitulevaisuudessa. Puolet palkokasveja viikoittain käyttävistä aikoi lisätä niiden kulutusta. Vain viitisen prosenttia niistä, jotka eivät ole koskaan syöneet palkokasveja, aikoi lisätä kulutusta tulevaisuudessa. Palkokasvien käyttöönotto osaksi omaa ruokavaliota helpottuu, kun kuluttajat ovat saaneet mahdollisuuden kokeilla kasviproteiinituotteita.

Ruokailutottumukset suurin este

Kuluttajat kokevat jokapäiväiseen elämäänsä liittyvät esteet kasviproteiinien käytölle merkittävämpinä kuin saatavuuteen liittyvät esteet. Suomalaistutkimuksessa kaikkein merkittävimmiksi esteiksi palkokasvien ja niistä valmistettujen tuotteiden käytölle koettiin se, oliko tottunut syömään palkokasveja vai ei ja kokiko osaavansa valmistaa niistä ruokaa sekä yleinen kiinnostuksen puute (Jallinoja ym. 2016).

Myös australialaiset kuluttajat pitivät kasvisruokien valmistamiseen ja ruokailutottumusten muuttamiseen liittyviä haasteita merkittävimpinä esteinä lihan korvaamiselle kasviproteiineilla lihan mausta luopumisen rinnalla (Lea ym. 2006a, 2005b).

Kuluttajilla on ristiriitaisia käsityksiä kasviproteiinien kalleudesta. Nuoret suomalaisaikuiset pitivät hintaa tärkeimpänä esteenä ilmastoystävällisille ruokavalinnoille kuten punaisen lihan ja maitotuotteiden korvaamiselle kasviproteiineilla (Mäkiniemi ja Vainio 2014). Toisessa suomalaistutkimuksessa 18–65-vuotiaat vastaajat pitivät korkeita hintoja ja huonoa saatavuutta vähiten merkittävinä esteinä palkokasvien ja niistä valmistettujen tuotteiden käytölle (Jallinoja ym. 2016; Vainio ym. 2016).

Tutustumismahdollisuuksia pitää tarjota

Kasvisproteiineilla on tärkeä rooli lihan kulutuksen vähentämisessä. Niiden trendikkyydestä huolimatta lihan syönti on pysynyt Suomessa samalla tasolla viime vuodet (Luonnonvarakeskus 2017). Kuluttajille pitää tarjota mahdollisuuksia tutustua kasvisproteiineihin, jotta laajamittainen siirtyminen ravitsemussuositustenkin suosittelemaan kasvispainotteiseen ruokavalioon voisi toteutua. Henkilöstö-, koulu- ja opiskelijaruokailulla on merkittävä mahdollisuus tutustuttaa laajoja kuluttajaryhmiä kasviproteiineja sisältäviin aterioihin.

Kuluttajaryhmillä on erilaisia syömismotiiveja, ja niiden hyväksikäyttö ruokaviestinnässä tarjoaa ruoka-ammattilaisille keinon houkutella uusia kuluttajaryhmiä maistamaan kasvisproteiineja. Esimerkiksi palkokasvien edullisuus voisi vedota niihin, joille hinta on tärkeä valintaperuste. Edullisina, ympäristöystävällisinä ja terveellisinä elintarvikkeina kasvisproteiineja on onneksi helppo markkinoida kuluttajille, henkilöstöravintoloille ja muille ruuanvalmistajille.

Annukka Vainio
erikoistutkija, dosentti
Luonnonvarakeskus
Politiikat, markkinat ja ennakointi -ryhmä
annukka.vainio(at)luke.fi

Lähteet:

• de Boer J & Aiking H 2011. On the merits of plant-based proteins for global food security: marrying macro and micro perspectives. Ecol Econ 70: 1259-1265.
• Drewnowski A 2010. The Nutrient Rich Food Index helps to identify healthy, affordable foods. American J Clin Nutr 91: 1095S–1101S.
• Elzerman J ym. 2011. Consumer acceptance and appropriateness of meat substitutes in a meal context. Food Qual Prefer 22: 233–240.
• FAOSTAT 2013. Food Balance Sheets. Pulses. Saatavilla: http://faostat.fao.org/
• Finley J ym. 2007. Pinto bean consumption changes SCFA profiles in fecal fermentations, bacterial populations of the lower bowel, and lipid profiles in blood of humans. J Nutr 137: 2391–2398.
• Fox N & Ward K 2008. Health, ethics and environment: a qualitative study of vegetarian motivations. Appetite 50: 422–429.
• Google 2017. Google Trends. Saatavilla: https://trends.google.fi/trends/
• Helldán A ym. 2013. Finravinto 2012 -tutkimus. THL. Raportti 16/2013. Helsinki.
• Hoek A ym. 2011. Identification of new food alternatives: how do consumers categorize meat and meat substitutes? Food Qual Prefer 22: 371–383.
• Hoffmann S ym. 2013. Differences between health and ethical vegetarians. Strength of conviction, nutrition knowledge, dietary restriction, and duration of adherence. Appetite 65: 139–144.
• Jallinoja P ym. 2016. Towards more sustainable eating? Practices, competence, meanings and materialities of bean eating in a meat-eating culture. Futures 83: 4–14.
• Lea E ym. 2006a. Consumers’ readiness to eat a plant-based diet. Eur J Clin Nutr 60: 342–351.
• Lea E ym. 2006b. Public views of the benefits and barriers to the consumption of a plant-based diet. Eur J Clin Nutr 60: 828–837.
• Luonnonvarakeskus 2017. Elintarvikkeiden kulutus henkeä kohti (kg/vuosi). Saatavilla: http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__08%20Muut__02%20Ravintotase/?tablelist=true&rxid=001bc7da-70f4-47c4-a6c2-c9100d8b50db
• Mäkiniemi JP & Vainio A 2014. Barriers to climate-friendly food choices among young adults in Finland. Appetite 74: 12–19.
• Niva M, Vainio A & Jallinoja P 2017. Barriers to increasing plant protein consumption in Western populations. Teoksessa F Mariotti (toim), Vegetarian and plant-based diets in health and disease prevention, 157-171. Elsevier.
• Rizkalla S ym. 2002. Health benefits of low glycaemic index foods, such as pulses, in diabetic patients and healthy individuals. British J Nutr 88: 255–262.
• Román S ym. 2017. The importance of food naturalness for consumers: Results of a systematic review. Trends Food Science & Technology 67: 44-57.
• Rothberger H 2014. A comparison of attitudes toward meat and animal among strict and semi-vegetarians. Appetite 72: 98–105.