Suomalaisilla elintarvikealan toimijoilla on kokemuksia elintarvikepetoksista

Helsingin yliopistossa tutkitaan elintarvikealan yritysten ja elintarvikevalvontaviranomaisten mahdollisuuksia havaita ja torjua petoksellista toimintaa elintarvikeketjussa. Syksyllä 2019 toteutettiin elintarvikepetosten torjuntaa koskeva kyselytutkimus elintarviketeollisuusyrityksille sekä tukuille ja keskusliikkeille.

Puolet kyselyn vastaajista piti toimialaansa alttiina elintarvikepetoksille, kolmanneksella oli viime vuosilta havainto petoksellisesta toiminnasta omalla toimialallaan, ja joka kahdeksas kertoi yrityksensä joutuneen joskus elintarvikepetoksen uhriksi. Epäilyt ja havainnot liittyivät useimmin esimerkiksi alkuperän väärentämiseen tai raaka-aineen korvaamiseen toisella.

Lähes yhdeksän kymmenestä vastaajasta oli ainakin osittain sitä mieltä, että yrityksen varautuminen on hyvällä tasolla. Kuitenkin vain noin puolessa kyselyyn vastanneista yrityksistä oli arvioitu yrityksen alttiutta joutua elintarvikepetoksen uhriksi.

Arvioinnin tekeminen voisi yrityksen koosta ja toimialasta riippumatta auttaa tunnistamaan ja ehkäisemään mahdollisia riskejä. Valtaosa suomalaisista elintarvikealan yrityksistä on mikrokokoisia. Etenkin niiden mahdollisuutta toteuttaa riskinarviointi voitaisiin parantaa kehittämällä yksinkertaistettu arviointityökalu.

Raaka-ainetoimittajien luotettavuuden arvioinnista näkemyseroja

Vastaajista 59 prosenttia arvioi, että yrityksen käyttämien pääraaka-aineiden väärentäminen olisi vaikeaa. Hyvin helpoksi väärentämisen arvioi vain kaksi vastaajaa. Vastaajien arviot olivat samankaltaisia eri toimialoilla.

Vastaajista 53 prosenttia arvioi yritykselle elintarvikkeita toimittavien yritysten luotettavuuden arvioimisen olevan helppoa, ja 12 prosenttia koki luotettavuuden arvioinnin vaikeaksi. Raaka-aineiden ostaminen tutuilta toimijoilta, yrityksen internetsivuihin tutustuminen sekä omien verkostojen hyödyntäminen olivat yleisimpiä tapoja pyrkiä varmistumaan toimittajan luotettavuudesta (kuva). Suurin osa hyödynsi myös ainakin joskus Oiva-raporttia, kaupparekisteriä ja verovelkarekisteriä.

Vastaajista 15 prosenttia kertoi toivovansa elintarvikkeita toimittavien yritysten luotettavuuden arvioimiseksi jotakin sellaista tietoa, jota ei nyt ole saatavilla, esimerkiksi tietoa hylätyistä elintarvike-eristä. Puolet vastaajista ei kuitenkaan osannut arvioida, tarvittaisiinko jotakin uutta tietoa.

Yritysten varautumisessa suuriakin eroja

Noin puolet vastaajista oli täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että heidän yrityksensä toimiala on altis elintarvikepetoksille. Arvioissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa eri toimialojen välillä.

Vastaajista 34 prosenttia oli täysin samaa mieltä ja 52 prosenttia osittain sama mieltä siitä, että heidän edustamansa yritys on varautunut hyvin torjumaan siihen mahdollisesti kohdistuvia elintarvikepetoksia. Kuitenkin vain 54 prosentissa yrityksistä oli vastaajien mukaan arvioitu niiden alttiutta joutua elintarvikepetoksen uhriksi.

Yleisimmin arviointi oli tehty yrityksissä, joissa oli sertifioitu elintarviketurvallisuusjärjestelmä. Vähiten arviointeja oli tehty pienimmissä yrityksissä. Se voi johtua esimerkiksi siitä, ettei arvioinnin tekemistä ole koettu tarpeelliseksi tai siitä, että olemassa olevat työkalut voivat olla epäkäytännöllisiä pienten yritysten tarpeisiin.

Vajaalla kolmanneksella yrityksistä oli käytössä jonkinlainen ilmoituskanava, esimerkiksi palautelaatikko, mahdollisten huolenaiheiden ilmoittamiseen yrityksen sisällä. Ilmoituskanava oli yleisin suurissa yrityksissä, ja alle kymmenen hengen yrityksistä yhdelläkään ei ollut sellaista. Jotkin vastaajat mainitsivat, että muutaman työntekijän yrityksessä anonyymi ilmoittaminen olisikin käytännössä vaikeaa.

Osalla omakohtaisia kokemuksia elintarvikepetoksista

Vastaajista 12 prosenttia kertoi edustamansa yrityksen joutuneen joskus elintarvikepetoksen uhriksi ja 16 prosenttia arvioi elintarvikepetoksista koituneen yritykselle taloudellisia tappioita. Viidesosa yrityksistä oli joskus lopettanut yhteistyön elintarvikkeita toimittavan yrityksen kanssa, koska epäili tai tiesi sen toimineen epärehellisesti.

Vastaajista 30 prosenttia oli täysin samaa mieltä ja 45 prosenttia osittain samaa mieltä siitä, että samalla toimialalla toimivat yritykset toimivat rehellisesti. Kuitenkin 41 prosenttia vastaajista kertoi epäilleensä ja 32 prosenttia havainneensa omalla toimialallaan petoksellista toimintaa viimeisen viiden vuoden aikana.

Yleisimmin epäilyistä ja havainnoista raportoivat liha-alalla työskentelevät vastaajat. Yleisimpiä vastaajien kuvaamia epäkohtia olivat elintarvikkeen alkuperän väärentäminen, elintarvikkeen koostumuksen ilmoittaminen väärin ja raaka-aineen korvaaminen toisella.

**************************

Hankkeessa tutkitaan elintarvikepetosten torjuntaa vuosina 2019-2022

Helsingin yliopistossa hankkeessa Elintarvikepetosten torjunta: elintarviketurvallisuuden ja yritysten toimintamahdollisuuksien vahvistaminen (ELIPET) tutkitaan suomalaisia elintarvikepetoksia sekä tehdään kysely- ja haastattelututkimuksia elintarvikealan toimijoille ja viranomaisille. Vuosien 2020–2021 aikana tutkitaan yritysten elintarviketurvallisuuskulttuuria elintarvikepetosten ehkäisemisen näkökulmasta. Hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriön Maatilatalouden kehittämisrahasto Makera.

Elintarvikepetoksella tarkoitetaan tahallista lainvastaista toimintaa, jolla pyritään saamaan taloudellista etua asiakasta harhaanjohtamalla.

Syksyllä 2019 hankkeessa toteutettiin elintarvikepetosten torjuntaa koskeva kyselytutkimus elintarviketeollisuuden yrityksille sekä tukuille ja keskusliikkeille. Kysely lähetettiin niille Ruokaviraston laitoslistalla oleville yrityksille, joille löydettiin sähköpostiosoite. Kysely lähetettiin myös Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Päivittäistavarakauppa ry:n kautta heidän jäsenyrityksilleen.

Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 99 eri toimialoja edustavasta yrityksestä. Yleisin oli liha-ala, jolla toimi noin kolmannes vastaajayrityksistä. Vastauksia saatiin Manner-Suomesta kaikkien aluehallinvirastojen alueelta sekä Ahvenanmaalta.

Vastaajat olivat yleisimmin elintarvikkeiden laadusta vastaavia henkilöitä, toimitusjohtajia ja yritysten omistajia. Yrityksistä 28 prosenttia työllisti 1–10, 27 prosenttia 11–49, 29 prosenttia 50–249 ja 15 prosenttia yli 250 henkilöä. Yrityksistä 56 prosentilla oli sertifioitu elintarviketurvallisuusjärjestelmä.