Kuva 1. Elintarvikkeet vaativat yleensä jauhatuksen homogeenisen laboratorionäytteen aikaansaamiseksi. Haastavia ovat elintarvikkeet, joissa on erirakenteisia ainesosia, kuten kuvan jäätelötuutti, joka saatiin kuivajään avulla jauhettua riittävän hienojakoiseksi. Kuva: Rami Loikkanen.
Ravitsemus & TerveysTiina Ritvanen

Transrasvoja löytyi vain vähän Ruokaviraston tutkimuksessa 

Ruokavirasto mittasi useiden elintarvikkeiden rasvahappokoostumuksen tutkiakseen niiden transrasvapitoisuuden. Pitoisuudet olivat hyvin pieniä ja täyttivät lainsäädännön vaatimuksen. Myös ravintoarvomerkinnät rasvan ja tyydyttyneen rasvan osalta olivat suurimmassa osassa riittäviä analyysitulokseen verrattuna. Samalla testattiin EU:ssa näihin tarkoituksiin laadittujen laskukaavojen ja toleranssirajojen toimivuutta.

EU-asetus1 2019/649 on määrännyt vuodesta 2021 alkaen, ettei elintarvikkeiden muun kuin märehtijäperäisen transrasvan määrä saa ylittää kahta grammaa kohti sataa grammaa rasvaa. EU-komissio on toivonut jäsenmailta tutkimusta lainsäädännön vaikuttavuudesta, ja tähän pyyntöön Ruokavirasto vastasi kaksiosaisessa tutkimuksessaan4, jonka MMM rahoitti erillisestä hankerahoituksesta. Samalla arvioitiin ravintoarvomerkintöjen oikeellisuutta tutkituissa näytteissä ja analyyseissa. Näytteistä analysoitiin rasvahappokoostumus ja kokonaisrasvapitoisuus. 

Muun kuin märehtijäperäisen transrasvan määrittäminen ei onnistu pelkillä analyyttisilla menetelmillä. Sekä teollisen kovetusprosessin läpikäyneessä rasvassa että märehtijöistä saadussa rasvassa on osittain samoja transrasvahappoja.  

Eri lähteistä peräisin olevien transrasvojen erottamiseen on kehitetty laskentamalli3, joka perustuu maito- ja eläinrasvan indikaattoreihin, voihappoon ja konjugoituun linohappoon.  Näiden indikaattorien määrän avulla arvioidaan kuinka paljon märehtijäperäistä transrasvaa tuote sisältää. Sen osan mitatusta transrasvan määrästä, joka ei selity indikaattoreilla märehtijäperäiseksi, todetaan olevan teollista alkuperää ja säädöksen tarkoittamaa ainesosaa. 

Tutkimuksen toteutus 

Uusi raja-arvo antoi mahdollisuuden tutkia, vaikuttaako asetus elintarvikkeiden koostumukseen. Pieneneekö transrasvapitoisuus ja suureneeko tyydyttyneen rasvan pitoisuus, kun mahdollisesti etsitään uusia rasvan lähteitä? Tämän havainnoimiseksi valtakunnallisella tasolla tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa, ennen ja jälkeen lakimuutoksen. 

Kohteeksi valittiin riskielintarvikkeiksi tiedettyjä elintarvikenimikkeitä. Näytteiksi hankittiin hyllymetriarvion mukaan kategorian myydyimpiä tuotteita, jotka analysoitiin Ruokaviraston laboratoriossa. Heterogeenisen rakenteen omaavien elintarvikkeiden homogenointi laboratorionäytteeksi osoittautui haastavaksi (Kuva 1). 

Näytteistä analysoitiin rasvapitoisuus ja rasvahappokoostumus. Näiden raakadatatulosten lisäksi oleellista oli jatkolaskenta: muun kuin märehtijäperäisen transrasvan määrän arviointi3 ja analyysituloksen vertailu ravintoarvomerkintään toleranssiohjeen2 avulla. 

Transrasvan määrät pieniä 

Molemmissa vaiheissa tuotteista mitattiin vain hyvin pieniä transrasvapitoisuuksia, joten tilanne jo ennestään oli hyvä. Suurimmat mitatut transrasvapitoisuudet olivat märehtijäperäistä maitorasvaa, jota asetus ei rajoita. Tavoitteena olikin enemmän muutoksen havainnointi.  

Teollisen transrasvan pitoisuudet pysyivät pieninä (0–0,6 g/ 100 g rasvaa), ja jopa pientä laskevaa trendiä oli havaittavissa. Tyydyttyneen rasvan määrät vaihtelivat enemmän tuotteesta ja tutkimuksen vaiheesta toiseen; reseptit olivat saattaneet muuttua ja analyysituloksissakin on epätarkkuuksia, mutta yleiskuva ei vihjaa laajasta muutoksesta. 

Ravintoarvomerkinnät eivät ole tarkkoja 

Ravintoarvomerkintöjen paikkansapitävyys on sekä kuluttajaa että elintarvikevalvontaa kiinnostava asia. Ongelmana on ollut sen määrittäminen, kuinka paljon merkintä voi poiketa analyysituloksesta, että se voidaan tulkita virheelliseksi. Tähänkin monisyiseen asiaan on EU luonut ns. toleranssiohjeen2.  

Tutkimuksessa havaittiin, että merkinnät ovat pääosin sallitun vaihteluvälin sisällä (Kuva 2). Sekä tyydyttyneen rasvan että kokonaisrasvapitoisuuden merkintöjen oikeellisuudet olivat hyvällä tasolla (rasva 95 prosenttia, tyydyttynyt rasva 90 prosenttia). Loppupäätelmänä voidaan todeta, että toleranssiohje toimisi hyvin oma- tai elintarvikevalvonnan työkaluna. 

Transrasvatilanteesta ei tarvitse olla Suomessa huolissaan. Sekä transrasva että tyydyttynyt rasva ovat terveydelle haitallisia, mutta kuluttajan on aika helppo tunnistaa tuotteet, joissa on paljon kovaa rasvaa. Pakkausmerkinnöistä saa hyvää ja oikeaa tietoa elintarvikkeiden koostumuksesta. 

Kuva 2: Näytteiden pakkausmerkinnöissä ilmoitetut (pakkausmerkintä) ja analysoidut (analyysi) rasvapitoisuudet yksikössä g/100g. Liilat vinoneliöt kuvaavat ilmoitetusta pitoisuudesta toleranssiohjeen2 mukaan laskettuja analyysituloksen minimi- ja maksimirasvapitoisuuksia, joilla pakkausmerkintä on vaatimustenmukainen. Jos analysoitu pitoisuus on tämän alueen ylä- tai alapuolella, pakkausmerkintä poikkeaa liikaa analyysituloksesta.

Viitteet 

1Komission asetus (EU) 2019/649, annettu 24 päivänä huhtikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1925/2006 liitteen III muuttamisesta muun transrasvan kuin eläinperäisessä rasvassa luontaisesti esiintyvän transrasvan osalta 

2Euroopan komissio (2012) Guidance document for competent authorities for the control of compliance with EU legislation on: 1169/2022 

3Ulberth, F. ja Wenzl, T. (2021) Analytical approach for checking the compliance of fats and oils against the regulated limit for industrial trans fatty acids (Commission Regulation (EU) 2019/649). Publications Office of the European Union, Luxembourg, ISBN 978-92-76-40304-3, doi:10.2760/102265, JRC125335 

4Ruokavirasto (2023) Loppuraportti – Hanke transrasvatilanteen selvittämiseksi kotimaan elintarvikemarkkinoilla, osa 2. Verkkojulkaisu. https://www.ruokavirasto.fi/teemat/tieteellinen-tutkimus/tutkimushankkeet/paattyneet/elintarviketurvallisuus–ja-laatututkimus/transrasvatilanteen-selvittaminen-kotimaan-elintarvikemarkkinoilla/ 

Kirjoittaja on työskennellyt kaksi vuosikymmentä elintarvikkeiden koostumuksen parissa viranomais- ja tutkimustyön rajapinnassa. 

Mitä tarkoittaa ”muu kuin märehtijäperäinen transrasva”? 

Transrasvalla tarkoitetaan triglyseridien (rasvan) niitä rasvahappotähteitä, joiden hiiliketjussa on kaksoissidos trans-muodossa tavallisemman cis-muodon sijaan. Tämä muuttaa tyydyttymättömän  rasvahapon luonnetta siten, että se käyttäytyy fysikaalisesti ja fysiologisesti enemmän tyydyttyneen rasvan tavoin, terveyden kannalta jopa vielä haitallisemmin.  

Tämä ei ole analyyttisesti ongelma, sillä 100 metriä pitkällä rasvahappokolonnilla cis- ja trans-rasvahapot saadaan kaasukromatografisesti eroteltua.  

Komission asetuksen 2019/649 taustalla on kuitenkin tutkimusnäyttö siitä, että maitorasva ei vaikuta terveydellisesti yhtä haitallisesti kuin transrasvaa sisältävä teollisesti kovetettu rasva.  

Joka tapauksessa lehmän pötsissä muodostuu osittain samoja trans-rasvahappoisomeerejä kuin teollisessa öljyjen kovetusprosessissa, joten asetuksen termillä ”muu kuin märehtijäperäinen” ei viitata tiettyihin rasvahappoihin, vaan tieto alkuperästä on saatava toisella tavalla.