Täydennystä iäkkäiden ruokavalioon

Ravinnon laadulla on keskeinen rooli iäkkäiden ravitsemuksessa. Ihmisen vanhetessa elimistön perusaineenvaihdunta, hormonien toiminta, energiantarve ja ruokahalu muuttuvat. Nautittu ruokamäärä yleensä pienenee vanhetessa, joten ravinnon tulee sisältää paljon energiaa ja välttämättömiä ravintoaineita.

Vajaaravitsemus tarkoittaa tilaa, jossa elimistön toiminta on heikentynyt ja energian ja ravintoaineiden, etenkin proteiinin, saannissa on puutetta. Lisäksi vajaaravitsemus voi tarkoittaa ravintoaineiden epäsuhtaista saantia. Vajaaravitsemuksesta voivat kärsiä muutkin kuin alipainoiset ihmiset.

Muutokset iäkkään ihmisen elämäntilanteessa altistavat virheravitsemukselle. Riskitekijöitä ovat liikuntaelinsairaudet ja muut pitkäaikaissairaudet, ja niiden myötä heikentynyt terveystila. Liian vähäinen proteiinin ja D-vitamiinin saanti voivat aiheuttaa lihaskatoa, joka aiheuttaa toimintakyvyn heikkenemistä ja altistaa näin kaatumisille ja murtumille. Luuston mineralisaation heikkeneminen voi pitkittää tapaturmien hoidossa vuodelepoaikaa ja altistaa vajaaravitsemukselle.

Iäkkäillä, joilla tapahtuu muutoksia asumistilanteessa esimerkiksi sairaalahoidon jälkeen, on suurempi riski sairastua vajaaravitsemukseen. Sairaalahoidossa on tärkeä huolehtia ravitsemustilasta ja seurata säännöllisesti esimerkiksi painon kehittymistä niillä henkilöillä, joiden paino on laskenut.

Vajaaravitsemukseen voidaan puuttua

Iäkkään painonlaskuun sekä ruokahaluttomuuteen on hyvä reagoida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sairaanhoidossa on perinteisesti ollut käytössä runsaasti energiaa sisältävä ruokavalio osana ravitsemushoitoa, jossa energialisäys on tehty korvaamalla vähärasvaiset tuotteet vastaavilla runsasrasvaisilla tuotteilla. Ruokamäärän lisääminen ei ole ihanteellista potilaalle, jonka ruokahalu on heikentynyt, vaan ruokavalion energialisäys on potilasystävällisempää.

Kliiniset täydennysravintovalmisteet ovat toinen tapa puuttua vajaaravitsemukseen. Niiden ravintosisältö on suunniteltu tarkasti, jotta potilas saisi niistä tarvitsemiaan ravintoaineita. Valmisteiden ravintosisällössä huomioidaan hiilihydraattien, rasvan ja proteiinin määrä ja laatu sekä vitamiinit ja hivenaineet. Joissakin valmisteissa voi olla lisättynä yksittäistä ravintoainetta, kuten proteiinia, rasvaa tai hiilihydraattia, jotta tietyn energiaravintoaineen puutostila voidaan ehkäistä.

Täydennysravintovalmisteiden käyttö

Täydennysravintovalmisteita suositellaan käytettävän ravitsemustilan ja ravinnontarpeen mukaan yhdestä kolmeen pakkausta päivässä. Tasalaatuisuus on kliinisten täydennysravintovalmisteiden etu verrattuna runsaasti energiaa sisältävään ruokavalioon. Ravintoaineiden määrä sekä niiden suhteet ovat kontrolloituja, ja valmisteille on annosteluohjeet. Kliinisillä täydennysravintovalmisteilla voidaan huomioida potilaan tarpeet osana ruokavaliohoitoa tarkemmin kuin pelkästään aterioiden rasvapitoisuutta lisäämällä.

Täydennysravintovalmisteissa on erilaisia makuvaihtoehtoja ja erilaisia tapoja nauttia niitä. Esimerkiksi vanukkaita voi nauttia jälkiruokana tai jauhetta voi lisätä ruuan sekaan. Ongelmana jauheiden käytössä voi olla sivumaku. Maku ja tuotteen rakenne ovat tärkeä tekijöitä. Jos potilas ei pidä tuotteen mausta tai rakenteesta, se voi jäädä syömättä, jolloin hän ei hyödy tuotteesta.

Täydennysravintovalmisteiden käytössä haasteita

Täydennysravintovalmisteiden hyödyntämisessä sairaala- tai laitoshoidon ulkopuolella on haasteita. Esimerkiksi kotihoidon piirissä oleville iäkkäille ei välttämättä ole mahdollista tarjota täydennysravintovalmisteilla täydennettyjä aterioita tai välipalatyyppisiä tuotteita ateriapalveluiden kautta. Lisäksi on vaikea arvioida, muistaako ateriapalvelua hyödyntävä iäkäs nauttia erikseen tuotua täydennysravintovalmistetta, jos kukaan ei ole avustamassa hänen ruokailuaan.

Täydennysravintovalmisteiden käytössä tulee ottaa huomioon myös iäkkäiden omat mieltymykset ja makutottumukset. Iäkkäille potilaille tulisi perustella, miksi valmisteita olisi tärkeää syödä, ja mitä hyötyä niiden nauttimisesta on. Joillakin iäkkäillä saattaa liittyä ennakkoluuloja pirtelö- ja patukkatyyppisiin valmisteisiin, koska sentyyppisten välipalojen nauttiminen ei välttämättä ole ollut osa heidän ruokakulttuuriaan ja ruokailutottumuksiaan. Myös hinta voi tulla kynnyskysymykseksi, jos valmisteiden käyttö ei tunnu luontevalta osalta omaa ruokavaliota. Tämän takia on tärkeää selvittää iäkkään ruokailutottumuksia ja asenteita, ennen kuin täydennysravintovalmisteita lisätään ruokavalioon.

Millaisia ovat tulevaisuuden elintarvikkeet iäkkäille?

Väestön ikääntyessä vajaaravitsemuksesta kärsivien iäkkäiden määrä voi kasvaa. Monet seniorit asuvat kotona eivätkä palvelu- tai vanhainkodeissa. Siksi elintarviketeollisuuden olisi hyvä kehittää täydennysravintovalmisteita myös kotikäyttöön, ei vain suurtalouskeittiöihin.

Kotona nautittavien tuotteiden ravintosisältö tulee olla tasapainoinen, minkä lisäksi proteiineihin ja tyydyttymättömiin rasvahappoihin, kalsiumiin sekä B12-vitamiiniin on hyvä kiinnittää huomiota. Lisäksi valmisteen nauttimismuoto on oltava iäkkäälle kuluttajalle tuttu ja mieluinen, eikä hinta saisi muodostua oston esteeksi.

Tällä hetkellä erilaiset hapanmaitotuotteet, kuten viilit, piimät ja jogurtit, ovat iäkkäiden mieleen, minkä lisäksi ne ovat helppoja nauttia. Näiden kaltaisia tuotteita voitaisiin kehittää iäkkäiden ravitsemusta tukeviksi, esimerkiksi täydentämällä niitä proteiinilla, n-3-rasvahapoilla tai B12-vitamiinilla.

Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston ravitsemustieteen maisterivaiheen opiskelijoita professori Mikael Fogelholmin ohjauksessa.