Ruokavalion vaikutusta globaaliin lajikatoon voidaan vähentää ruokavalionmuutoksella 

Ruokavalinnat eivät vaikuta vain omaan terveyteemme, vaan myös ympäristöön ja luontoon. Tietoa ruuan ilmastovaikutuksista on saatavilla jo melko kattavasti, mutta ruokatuotteiden vaikutus luonnon monimuotoisuuteen on jäänyt vähemmälle huomiolle.  

Ruuantuotannon vaatima maankäyttö ja maankäytön muutokset, erityisesti metsien muuttaminen maatalousmaaksi ruoan ja rehun kysynnän tyydyttämiseksi, ovat merkittävä syy maailmanlaajuiseen biodiversiteetin vähenemiseen. Nykyisellään noin puolet maapallon asuinkelpoisesta pinta-alasta käytetään ruoantuotantoon, mikä on kaventanut luonnontilaisessa ympäristössä viihtyvän lajiston elintilaa. 

Luonnonvarakeskuksen (Luke) uusi tutkimus tarkasteli, kuinka suomalainen ruokavalio vaikuttaa maailmanlaajuiseen lajikatoon. Tutkimuksessa verrattiin kahta erilaista maankäyttöön perustuvaa biodiversiteetin elinkaariarviointimenetelmää käyttäen suomalaista ruokavaliota esimerkkitapauksena. 

Tutkimuksessa tarkasteltiin viittä erilaista ruokavalioskenaariota: nykyinen suomalainen ruokavalio ja neljä vaihtoehtoista, ravitsemussuositukset täyttävää skenaariota, joissa eläinperäisten tuotteiden osuutta vähennettiin asteittain.  

Arviointi tehtiin hyödyntämällä aiemmin kehitettyä Ruokaminimi-mallia, joka arvioi ruokavalioiden ilmastovaikutuksia ja ravitsemuksellista laatua perustuen 90 eri ruokatuoteryhmään. Aiemmin on arvioitu samojen ruokavalioiden ilmastovaikutukset. 

Tuontituotteet kuormittavat eniten 

Tulokset osoittivat, että suurin osa lajikatovaikutuksista liittyi trooppisella alueella tapahtuvaan ruuan- ja rehuntuotantoon, etenkin näillä alueilla tapahtuvaan maankäytön muutokseen. Siksi tuontituotteisiin liittyvä lajikatovaikutus oli merkittävän suuri: yli 85 prosenttia ruokavalioiden koko lajikatovaikutuksesta johtuu tuontituotteista ja -rehuista. Tämä johtuu siitä, että monissa tuontimaissa on suurempi luonnon lajirikkaus ja enemmän kotoperäisiä lajeja kuin Suomessa, mikä lisää lajikatoon liittyviä riskejä.  

Maankäytön muutos liittyy etenkin rehujen tuotantoon, erityisesti soijaan. Sen takia eläinperäisten tuotteiden lajikatovaikutukset aiheuttivat suurimman osan nykyruokavalion vaikutuksista. Ruokavalioskenaarioiden vertailu osoitti selkeästi, että eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentäminen voi vähentää ruokavalion biodiversiteettivaikutuksia.  

Kasvipainotteisuus vähentää myös muita ympäristövaikutuksia 

Ympäristön kannalta kestävä ruokavalio sisältää paljon muutakin kuin alhaisen ilmastovaikutuksen. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyessä vastuullisen kuluttajan tulisi osata valita tuotteita, jotka ilmastonmuutoksen hillitsemisen lisäksi auttavat torjumaan luontokatoa. 

Tämä voi vaikuttaa työläältä, mutta onneksi löytyy yhteneväisyyksiä: lihan kulutuksen vähentäminen on erinomainen valinta ympäristön kannalta ja usein terveydellekin hyödyksi. 

Sekä ilmaston, maankäytön että globaalin lajikatovaikutuksen osalta tulos on samansuuntainen: mitä vähemmän lihaa ruokavalio sisältää, sitä matalammat vaikutukset ovat. Tarkemmin tarkasteltuna ilmastovaikutuksen ja maankäytön osalta suurimmat vaikutukset muodostuvat samoista tuoteryhmistä, kun taas lajikatovaikutus aiheutuu osittain eri tuoteryhmistä.  

Nykyisen keskimääräisen suomalaisen ruokavalion ilmastovaikutuksista ja maankäytöstä 19 prosenttia johtuu naudanlihan kulutuksesta. Lajikatovaikutuksessa puolestaan broilerinliha osoittautui suurimmaksi haitallisen vaikutuksen aiheuttajaksi. Se vastasi noin neljäätoista prosenttia koko ruokavalion vaikutuksesta. Tämä johtuu broilerin tuotannossa käytettävästä soijasta, johon liittyy etenkin maankäytön muutoksesta johtuvaa lajikatoa. 

Myös viljelty kala, kaakao, sianliha, kahvi ja naudanliha vaikuttavat merkittävästi lajikatoon. Yhdessä broilerinlihan kanssa ne vastaavat noin 60 prosentista koko ruokavalion haitallisesta vaikutuksesta. 

Vaikka kotimaisella maataloustuotannolla on monia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, sen merkitys globaalin lajikadon kannalta on vähäinen. Nykyiset elinkaariarvioinnin menetelmät ovat keskittyneet mittamaan biodiversiteettivaikutusta juuri globaalin lajikadon mittareilla. Jatkossa onkin tärkeää kehittää entistä tarkempia menetelmiä, joilla pystytään arvioimaan myös vaikutuksia paikallisiin elinympäristöihin.  

Lisätietoja: 

Kyttä V, Hyvönen T & Saarinen M 2023: Land-use-driven biodiversity impacts of diets—a comparison of two assessment methods in a Finnish case study. Int J Life Cycle Assess 28: 1104–1116. https://doi.org/10.1007/s11367-023-02201-w 

Saarinen M, Heikkinen J, Ketoja E, Kyttä V, Hartikainen H, Silvennoinen K, Valsta L, Lång K 2023: Soil carbon plays a role in the climate impact of diet and its mitigation: the Finnish case. Frontiers in Sustainable Food Systems 7. https://doi.org/10.3389/fsufs.2023.904570