Kertakäyttömuoveja ehkäisevä direktiivi voimaan heinäkuussa

Markkinoille saattamiskiellot ja merkintävaatimukset sisältyvät jätelakiesitykseen. Nämä muutokset on tarkoitus saada voimaan mahdollisimman pian heinäkuun määräaikaa kunnioittaen. Muut SUP-direktiivin vaatimukset tuodaan jätelakiin myöhemmin erillisellä muutoksella. Arvioitu käsittelyaika on syksy 2021. Lisäksi valmisteilla on täydentävää asetussääntelyä.

Kansallista toimeenpanoa on hankaloittanut komission puuttuvat suuntaviivat, joissa määritellään muun muassa soveltamisalan kannalta keskeisiä seikkoja. Suuntaviivojen piti valmistua heinäkuussa 2020, nyt niitä odotetaan julkaistavaksi alkukesään 2021 mennessä. Suuntaviivat vastaavat esimerkiksi kysymyksiin, miten muovi ja kertakäyttöisyys määritellään ja mikä on syömävalmis elintarvike ja yhden annoksen sisältävä elintarvikepakkaus?

Tiettyjä direktiivin alaisia tuotteita koskevat roskaantumista estävät merkinnät ja tuotekiellot tulevat voimaan 3.7.2021. Velvoite koskee muun muassa juomamukeja, suodattimellisia savukkeita ja kosteuspyyhkeitä. Merkinnässä kerrotaan tuotteen sisältävän muovia, ja käytössä on kilpikonnakuva. Merkinnän tekstin pitää olla kaikilla virallisilla kielillä maassa, jossa tuote saatetaan markkinoille. Merkintävelvoitteet ovat erilaiset osittain ja kokonaan muovista valmistetuille mukeille.

Merkintöjen on oltava tuotteissa, jotka saatetaan markkinoille 3.7.21 alkaen. Markkinoille saattaminen tarkoittaa tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville jäsenmaan markkinoilla. Kirjoitushetkellä voimassa olevan tulkinnan mukaan tuotevarastot voidaan myydä loppuun, jos tuote on saatettu markkinoille ennen 3.7.2021.

Merkintöjen lisäksi asetetaan tuotekieltoja tuotteille, joille katsotaan olevan saatavilla korvaavia vaihtoehtoja. Tuotteiden markkinoille saattaminen kielletään 3.7.2021 alkaen. Varastot voidaan myydä loppuun, jos tuote on saatettu markkinoille ennen 3.7.2021.

Kiellettäviä tuotteita ovat kertakäyttöiset, kokonaan tai osittain muovista valmistetut aterimet, lautaset ja pillit, vaahdotetusta polystyreenistä valmistetut juomamukit ja juomapakkaukset ja niiden kannet sekä syömävalmiin ruuan pakkaukset. Myös hajotessaan mikromuovien päästölähteenä toimivat, niin sanotusta okso-hajoavasta muovista valmistetut tuotteet kuuluvat kiellon piiriin. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes valvoo merkintöjä ja tuotekieltoja.

Kulutus kuriin kunnianhimoisin tavoittein

SUP-direktiivissä velvoitetaan vähentämään kulutusta kunnianhimoisesti ja pysyvästi vuoden 2022 tasosta vuoteen 2026 mennessä.

Vaatimus koskee juomamukeja (ml. korkit ja kannet) ja pakkauksia elintarvikkeille, jotka on tarkoitettu syötäviksi välittömästi joko paikalla tai mukaan otettuna ja tavallisesti astiasta. Ne ovat valmiita syötäväksi ilman lisävalmistamista, kuten kypsentämistä tai lämmittämistä. Velvoite ei koske juomapakkauksia, lautasia ja ruokaa sisältäviä joustavia annospakkauksia ja kääreitä.

Kulutuksen vähentäminen voidaan toteuttaa jäsenmaissa eri tavoin. Ympäristöministeriö on arvioinut yhdessä soveltamisalan kannalta keskeisiä yrityksiä edustavien järjestöjen kanssa toteuttaa velvoitteen vapaaehtoisella sopimuksella (Green Deal) kulutuksen vähentämistä koskevan sääntelyn sijaan. Neuvotteluissa mukana olevat järjestöt ovat Elintarviketeollisuusliitto ry, Kaupan liitto ry, Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRa ry, Päivittäistavarakauppa PTY ry ja Suomen Pakkausyhdistys ry.

Sopimus pitäisi sisällään erilaisia keinoja direktiivin tavoitteeseen pääsemiseksi. Sopimuksen valmistelun lähtökohtana on parantaa tiedon tasoa tehokkaiden ja toteutuskelpoisten vähentämistoimien tunnistamiseksi ja kohdentamiseksi huomioiden kustannustehokkuus, ruokahävikki ja elintarvikehygienia.

Osa kuntien siivouskuluista tuottajille

SUP-direktiivin keinovalikoimaan on otettu vaikutteita myös pakkausjätteen tuottajavastuun velvoitteista. Roskaamista pyritään hillitsemään laajennetulla tuottajavastuulla ja siihen kytketyllä kustannusvastuulla. Kohteena ovat kadut, yleiset alueet, uimarannat ja muut yleiseen virkistykseen käytetyt alueet. Laajennettu tuottajavastuu koskee muun muassa syömävalmiin ruuan pakkauksia, enintään kolmen litran juomapakkauksia sekä mukeja ja niiden kansia.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kuntien vastuulle kuuluvia roskaantumisen siivouskustannuksia siirretään tuotteiden pakkaajien ja pakattujen tuotteiden maahantuojien maksettavaksi tiettyjen SUP-tuotteiden aiheuttaman roskaantumisen osalta. Velvoitteet koskevat esimerkiksi kuntien julkisia roskien keräysjärjestelmiä, roskien siivousta sekä valistusta muun muassa uudelleenkäytöstä ja SUP-tuotteiden haitoista. Vastuuseen kuuluu myös tiedonkeräys- ja raportointivelvoitteet.

SUP-tuottajavastuun toimijoille kohdistuvien kustannusten määrittäminen edellyttää tutkimusta kerättävien ja siivottavien roskien koostumuksesta. Näin voidaan selvittää, mitkä ovat kunnille aiheutuvat kustannukset ja mikä osuus kuuluu SUP-direktiivin mukaisen tuottajavastuun piiriin.

SUP-direktiivi on monimutkainen kokonaisuus, joka edellyttää uutta lähestymistapaa erilaisiin tuotteisiin ja pakkauksiin. Lisäksi se velvoittaa kattavasti eri toimijoita tilanteessa, jossa käytännön soveltamisessa on paljon epäselvyyttä. Kansallinen yhteistyö korostuu tässä tilanteessa tarkoituksenmukaisen toimeenpanon varmistamiseksi. Direktiivin tavoitteisiin on helppo yhtyä, mutta vaikuttavuuden kannalta on olennaista myös se, millaisin keinoin ne saavutetaan.

Lue koko artikkeli paperilehdestä 3/2021.