
Pohjavesien likaantuminen huolestuttaa
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vesi- ja terveys -yksikön johtava tutkija Ilkka Miettinen pitää pohjavesien likaantumista suurimpana talousveden laadun riskitekijänä.
Valtaosa vesiongelmatilanteista ja -epidemioista liittyy pohjavesien likaantumiseen. Syynä tähän voi olla se, että pohjavesikaivo sijaitsee esimerkiksi rinteessä tai painanteessa.
‒ Verkostohavereita on ollut vielä suhteellisen vähän. Oma ennustukseni on, että ne saattavat tulevina vuosina lisääntyä, jos verkostojen kunnosta ei pidetä huolta, Ilkka Miettinen varoittelee.
Hänen mukaansa ongelmana on se, etteivät kaikki vesilaitokset ja kunnat satsaa tarpeeksi verkostojen saneeraukseen, mistä seuraa korjausvelkaa. Myös pohjavesikaivojen teknistä kuntoa pitäisi valvoa säännöllisesti ja selvittää, millaisia pohjaveden laatua uhkaavia tekijöitä vedenottamon läheisyydessä on.
Miettinen ehdottaa kansallisia ”vesiverkostotalkoita”, jotka pohjautuvat riskinarviointiin: kartoitukseen siitä, missä kunnossa verkostot ovat ja millä aikataululla niitä pitää uudistaa.
‒ Tämä urakka ei ole mahdollista, elleivät kunnat, vesilaitokset ja viranomaiset tee yhteistyötä. Varmaan valtionkin on tuettava kuntia tässä urakassa, hän arvioi.

Moni asia vaikuttaa talousveden laatuun
Suomessa pintavedestä valmistettu talousvesi desinfioidaan ennen jakeluverkostoon pumppaamista, mutta kaikkia pohjavesiä ei desinfioida.
Vesilaitokselta lähtevä vesi voi viipyä verkostoissa pitkäänkin, mistä saattaa seurata mikrobien jälkikasvua ja veden laadun muutoksia. Suurin osa mikrobeista kasvaa verkostojen pintojen mikrobifilmeissä ja verkostoihin kerääntyneissä saostumissa.
Mikrobit voivat säilyä verkostojen pinnoilla pitkiä aikoja. Usein likaantuneen verkoston puhdistamisessa ei riitä vain vedellä huuhtelu, vaan ne joudutaan puhdistamaan mekaanisesti tai desinfioimaan.
Veden haju- ja makuaittoja saattavat aiheuttaa mikrobien lisäksi PEX-muovista tehnyt vesiputket. Niiden valmistuksessa käytetään erilaisia liuottimia, antioksidantteja, stabilisaattoreita ja pehmentimiä. Aikaa myöten putkista vapautuu veteen pieniä määriä kemiallisia aineita ja niiden hajoamistuotteita.
Kemialliset jäämät ovat hallinnassa
Miettisen mukaan terveydensuojeluviranomaisilla on hyvä tilannekuva talousveden kemikaalijäämistä.
‒ Talousvesien kemialliset jäämät ovat Suomessa hyvin hallinnassa. Vesilaitoksilla on käytettävissä tekniikoita, joilla vettä voidaan puhdistaa. Jos tilanne on todella paha, voidaan vedentuotantoyksikkö useimmissa tapauksissa sulkea ja tuottaa talousvesi muilla vedenottamoilla. Riskinarviointi täytyy tehdä ainekohtaisesti, Miettinen tarkentaa.
Suomen Akatemian rahoittamassa CONPAT-hankkeessa on selvitetty muun muassa veden lääke- ja kasvinsuojelujäämiä Kokemäen vesistössä ja Turun seudun juomavedessä.
‒ Lopputulema on, että talousvesissä olevat jäämät ovat alhaisia, eikä niistä ole terveyshaittaa, Miettinen tiivistää.
Suomalainen talousvesi on hyvälaatuista
Miettinen uskoo, että vesilaitokset tekevät parhaansa toimittaakseen asiakkailleen hyvälaatuista talousvettä ja ottavat huomioon myös suurasiakkaiden toiveita.
‒ Erityisjärjestelyitä esimerkiksi omien vesijohtolinjojen muodossa on olemassa. Erityistoiveiden täyttäminen on varmasti vaikeaa, ja silloin teollisuuden täytyy itse varautua käyttämään lisäpuhdistusmenetelmiä, Miettinen toteaa.
Hän painottaa, että ilmi tulleista vesiongelmista huolimatta suomalaista talousvettä voidaan pitää lähtökohtaisesti hyvälaatuisena ja turvallisena.
‒ Turhaan emme ole tottuneet siihen, että talousvesi on yhtä kuin juomavesi. Asiat eivät ole kaikkialla näin hyvin, Miettinen tähdentää.
Hän muistuttaa, että yksittäisiin veden likaantumistapauksiin reagoidaan Suomessa nopeasti ja tehokkaasti. Vuosittain sattuu 30−40 talousveden likaantumistapausta, joiden syynä on useimmiten pohjaveden saastuminen mikrobeilla.
Pitkä työura turvallisen juomaveden hyväksi
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vesi ja terveys -yksikön päällikkö, dosentti, FT Ilkka Miettinen on tehnyt pitkän työuran vesiasiantuntijana. Hän sai vuonna 2016 John Snow Societyn pohjoismaisen epidemiologian alan palkinnon työstään turvallisen juomaveden hyväksi. Hän on tunnustettu veden laadun ja käsittelyn asiantuntija, joka on tutkinut juomaveden välityksellä leviäviä taudinaiheuttajia ja niistä johtuvia terveysriskejä opiskeluajoista lähtien.
Kemia oli Miettisen yksi mieliaine jo kouluaikana. Kuopion korkeakoulussa (nykyisin Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampus) ei ollut 1980-luvulla kemian koulutusalaa, vaan biokemia.
‒ Pidin sitä riittävän lähellä kemiaa olevana, ja sille tielle jäin, hän toteaa.
Vesikemia tuli tutuksi jo kesäharjoittelijana Kansanterveyslaitoksella (KTL, nykyisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL). Pro gradu -työnsä Miettinen teki otsikolla Tekopohjaveden valmistus humuspitoisesta pintavedestä: kemia, biokemia ja mikrobiologia ja väitöskirjansa otsikolla Microbial growth and chemical quality in Finnish drinking waters. Väitöskirjassa Miettinen selvitti muun muassa, miten ravinteet vaikuttavat talousvesien mikrobien kasvuun.
‒ Lopputulema oli, että vastoin ennakkokäsityksiä mikrobien kasvuun suomalaisissa talousvesissä ei vaikuta orgaanisen hiilen määrä vaan fosfori. Tulos oli eräs urani huipentumista, hän tarkentaa.
Työuransa aikana KTL:ssä ja THL:ssä hän on työskennellyt erilaisissa tutkijan tehtävissä ja sittemmin ja yksikön päällikkönä.
‒ Olen aloittanut rivitutkijana ja edennyt oman tutkimusryhmän ja myöhemmin oman yksikön johtavaksi tutkijaksi. Alkuvaiheen tutkijan työ on muuttunut vesiongelmia ja vesiepidemiatilanteita selvittävän asiantuntijan sekä hallintotehtäviä toteuttavan virkamiehen työksi, Miettinen tiivistää.
Suosittelemme artikkelia

Huoltovarmuuskeskus: Suomen on vahvistettava omavaraisuutta kasviproteiinin tuotannossa

Uudistava viljely lisää yhteyttämistä ja mikrobien määrää

Glyfosaatti hyväksytään uudelleen kymmeneksi vuodeksi
