Tarve terveelliselle ravinnolle kasvaa

Paikallinen ilmasto, maaperä ja ruokakulttuuri ohjaavat elintarvikkeiden kehittäjiä. Perinteisiä raaka-aineita jalostetaan entistä maukkaammiksi, terveellisemmiksi ja vastuullisemmiksi. Aiemmin energiaksi menneistä jakeista kehitetään eläintenruokaa ja rehuksi päätyneistä aineksista ihmisten ruokaa ja lääkkeitä.  

On sääli, ettei maailmassa syödä paljoa mitään muuta kuin riisiä, maissia ja vehnää. Vain 12 lajia kattaa 75 prosenttia kaloreista, vaikka 7 000 kasvilajia on joskus viljelty. Erikoistutkija Marjo Keskitalo kirjoittaa tässä lehdessä vaihtoehtoisista viljelykasveista ja -menetelmistä. 

Uusien tuotteiden kehittämiseksi tuotevirrat, raaka-aineiden ominaisuudet ja prosessointimahdollisuudet tulee tuntea hyvin, ja varmistaa niiden turvallisuus. Parempi huominen motivoi, mutta pitää olla rohkeutta, kykyä ja halua. Jos joku niistä on nolla, eteenpäin ei päästä. 

Ilahduin lukiessani Maria Petterssonin Historian jännät naiset -kirjaa, kun mukaan oli päässyt myös yksi elintarviketieteilijä. Viisikymppinen, filippiiniläinen María Orosa (1893−1945) teki uraa elintarvikkeiden parissa. Hänellä oli kolme yliopistotutkintoa Washingtonin yliopistosta (Seattle): lääkeainekemiasta, elintarvikekemiasta ja farmasiasta. Opintojen jälkeen hän palasi Yhdysvaltojen hallitsemaan, Espanjasta irtautuneeseen kotimaahansa. Alle kolmikymppisenä hänestä tuli maansa johtavia kemistejä. Hänet nimitettiin tiede- ja elintarvikelaitosten johtopaikoille, ja lähetettiin maailmalle keräämään tietoa elintarviketeknologian keksinnöistä.  

Orosa kehitti paikallisista tuotteista säilykkeitä, uusia ravinteikkaita ruokia kuten banaaniketsupin, kumkvattimehujauheen ja pakastetun mangon, opetti perheenäideille terveellisen ruuan valmistusta, kehitti ilman sähköä toimivan uunin alkeellisiin oloihin ja perusti Marttaliittoa vastaavan järjestön.  

Hän liittyi myös sisseihin ja pelasti tuhansia ihmisiä vankileireillä nälkäkuolemalta, kun Japani valtasi Filippiinit Pearl Harborin iskujen yhteydessä. Orosa myös kehitti laboratoriossaan proteiinipitoisen soijajauhon soyalac ja riisinlesejauhon darak.

Ruokalusikallinen darakia piti ihmisen hengissä, ruuansulatuselimistön toiminnassa ja krampit poissa. Kourallinen piti ihmisen tolpillaan ja kahden kourallisen voimin jaksoi taistella. Ruualta näyttämätöntä ravintoa toimitettiin rakennustarvikkeisiin, bambukeppeihin, piilotettuina vankileireille.  

Raaka-aineiden ominaisuudet ja prosessointimahdollisuudet tulee tuntea hyvin. 

Opimme ihmisen toiminnan vaikutuksista koko ajan enemmän. Oleellisen tiedon tuottamiseksi tarvitaan soveltuvia mittaus- ja tutkimusmenetelmiä. Itä-Suomen yliopistossa on pitkään kehitetty mikromuovien tutkimusmenetelmiä. Nyt tutkimusjohtaja Arto Koistisen tutkimusryhmä koettaa selvittää ruuan ja elintarvikepakkausten sisältämien mikromuovien mahdollisia terveysvaikutuksia. Suolistomikrobien tutkija Annika Mäyrä ja ympäristöekologian dosentti Aki Sinkkonen kertovat tässä lehdessä ihmisen sisällä ja pinnalla elävistä mikrobeista. Heidän tuotteensa vastaavat terveystrendiin ja kuluttajien haluun mitata itseään ja voida paremmin.  

Emerita professori Kaisa Poutanen pohtii artikkelissaan liukoisten ja liukenevien kuitujen terveysvaikutuksia ja pakkausmerkintöjä, ja Roquetten Marie Blondel esittelee keinoja muokata perinteisiä hemmottelutuotteita terveellisemmiksi. Terveyden näkökulmasta herkut on parempi jättää vähälle, mutta kun niitä kerran syödään, ja liian paljon, niin kannattaahan niistä tehdä vähemmän epäterveellisiä. 

Kommentit

Jätä kommentti