Japani tuo elintarvikkeensa ulkomailta ja myy ne supermarketeissa

Japanin valtava elintarvikemarkkina tukeutuu tuontiruokaan, joka myydään kuluttajille valtaosin supermarketeista. Kauppahalleilla, toreilla ja erikoiskaupoilla on silti yhä sijansa japanilaisten monipuolisessa ruokakulttuurissa, joka on kuitenkin murroksessa.

Astumme sisään pieneen ketjuruokakauppaan Shibu-onsenin kylässä, joka on tunnettu kuumissa lähteissä kylpevistä lumiapinoista. Olemme ostamassa muutaman päivän ruuat hostellimme keittiössä kokattavaksi. Mukaan tarttuu 50 gramman paketti pekonia, kahden kanafileen vakuumipakkaus, 125 gramman tonnikalatölkki, neljän kananmunan pakkaus, maustekastikkeita yhteen ateriaan riittävissä tuubeissa, sekä aamiaistarpeiksi paahtoleipää ja paketti juustosiivuja. Riisiä ja pastaa meillä on jo valmiiksi.

Nämä ovat tyypillisiä kombinissa eli pienessä marketissa myytäviä ruokia. Kombinit taistelevat asiakkaista tarjoamalla näille myymälän kokoon nähden laajaa valikoimaa ja kiireisille työssäkäyville helppoja ja nopeita ateriaratkaisuja valmiista aamupalasta lounaaseen ja illalliseen. Pakkauskoot ovat pieniä ja tuoretavaraa vain vähän.

Niin tyypillisiä kuin kombinit japanilaisessa katukuvassa ovatkin, niiden markkinaosuus vähittäiskaupassa on vain 15 prosenttia. Suurimman kakun, 74 prosenttia, haukkaavat isot supermarketit. Lopun jakavat muun muassa pienet erikoispuodit, torit ja kauppahallit, sekä nettikauppa.

Kauppahallista saa myös perinteisiä japanilaisia makeisia. Kuva: Tanja Mikkola

Japanilainen ruokakulttuuri nimettiin vuonna 2013 UNESCO:n maailmanperintölistalle. Japanilaisia ravintoloita voikin nykyään löytää lähes joka maailmankolkasta. Useimmiten ne tarjoilevat sushia ja sashimia, mutta japanilainen ruokaperinne on paljon monipuolisempi ja eri alueilla on omat erikoisuutensa. Osakan aluetta Kansaissa kutsutaan Japanin keittiöksi ja se on erityisen tunnettu muuhun maahankin levinneistä ruokalajeistaan.

Perinteisesti ruokavalion pohjana ovat Japanissa olleet riisi, kala ja kasvikset ja ruoka on valmistettu kotona tuoreista raaka-aineista.

Tämä on kuitenkin muuttumassa. Nykysukupolvet haluavat helppoutta ruuanlaittoon ja yhä useampi asuu sinkkuna. Niinpä valmisruokien ja erityisesti pakasteiden kysyntä kasvaa voimakkaasti. Japanin valmisruokamarkkina on maailman kolmanneksi suurin USA:n ja Kiinan jälkeen, tänä vuonna arviolta 220 miljardia euroa. Kasvua viime vuoteen on kymmenen prosenttia. Vertailun vuoksi koko Japanin ruokamarkkinan arvo vuonna 2020 oli 800 miljardia euroa.

Ruokavalio on lisäksi länsimaistumassa. Kalan sijasta pöytään katetaan entistä useammin lihaa ja riisin tai nuudeleiden sijasta pastaa. Maitotuotteiden ja erityisesti juustojen suosio on myös kasvussa.

Varsinkin maitotuotteiden kohdalla Japani joutuu turvautumaan muiden maiden tuotantoon. Jo nyt niistä 40 prosenttia on tuontitavaraa ja kysynnän kasvaessa ja maitotilojen jäädessä ilman jatkajia osuus tulee kasvamaan. Myös hedelmiä tuodaan paljon. Maatalous ylipäätään tuottaa vain puolet maan elintarvikkeiden kulutuksesta, osin viljelykelpoisen maan puutteessa.

Ulkomaisille toimijoille on tilaa, koska maan oma elintarviketuotanto ei pysty vastaamaan kysyntään.EU:n ja Japanin kauppasopimus poisti elintarvikkeiden tulleja ja kysyntää riittää varmasti esimerkiksi eurooppalaisille juustoille, sianlihalle ja kasviksille.

Ulkomaisten yritysten vientiponnisteluja hidastaa kuitenkin japanilaisten erittäin korkea laatutietoisuus. Laatuvaatimukset myös tuontituotteille ovat kovat ja tämän ovat huomanneet jo monet amerikkalaisyritykset, vaikka japanilaiset sinänsä pitävät sikäläisten tuotteiden tasoa korkeana.

Shinsekain alue Osakassa on täynnä ravintoloita. Sen maamerkki on Tsutenkaku-torni. Kuva: Tanja Mikkola

124 miljoonan asukkaan markkina-alue kiinnostaa paitsi koollaan, myös ostovoimallaan. Vaikka maan BKT per asukas on Suomea matalampi, vajaat 40 000 dollaria, etenkin kaupunkien keskiluokka on hyvin ansaitsevaa ja kulutuskeskeistä. Kahdeksan prosentin arvonlisävero ei ainakaan vähennä ostohaluja.

Vaikka ruokailutottumukset ovat muuttumassa, japanilaisia kiinnostavat terveellisyys ja terveysruuat, niin valmisruuissa kuin muissakin. Terveysruuat ovat jo muutaman vuoden olleet nouseva trendi, mihin vaikuttaa myös väestön ikääntyminen. Japanilaiset ovat ruuan suhteen myös halukkaita kokeilemaan uusia tuotteita ja trendejä.

Japanilaiset arvostavat sekä raaka-aineiden että valmiin aterian laatua ja tuoreutta, ja esimerkiksi sushi halutaan pöytään välittömästi valmistamisen jälkeen. Tämä selittää myös erilaisten pakasteiden kasvavaa suosiota: pakastuksessa ruuan tuoreus säilyy.

Yksi elintarviketeollisuuden sektori on kuitenkin omavarainen ja tuotteita riittää vientiinkin: alkoholiteollisuus. Japanin alkoholimarkkina on maailman suurimpia ja tuonnin osuus siitä vain yhdeksän prosenttia. Juojien laseista löytyykin yleensä japanilaista olutta ja viskiä, niiden sekoitusta, tai kansallisjuoma sakea. Alkoholijättiläiset, kuten Asahi, ovat laajentaneet myös prosessoidun ruuan tuotantoon. Japanissa on myös erinomaisia viinejä, mutta tuotanto on vähäistä.

Usein ravintoloiden edustalla on muovisia malleja annoksista hintoineen. Kuva: Tanja Mikkola

Tuoretavaralle on yhä asiakkaansa ja myyjänsä. Hedelmiä löytyy supermarkettien lisäksi erillisistä hedelmäpuodeista, joiden tarjonta on kattava. Koko Japanin kuuluisin tori on Tokion kalatukkutori, mutta toreja ja kauppahalleja on tarjolla myös vähittäisasiakkaille.

Kun astuu kadulta sisään Osakan Nipponbashin kauppahalliin, vaikutelma on tyrmäävä. Tavallisen oloisen kerrostalokorttelin koko sisätilan katutasossa on vieri vieressä myyntitiskejä, jotka pursuavat jättimäisiä tiikerirapuja, katkarapuja, simpukoita, mustekaloja ja eksoottisen näköisiä kaloja.

Toreilla on ruokapaikkoja, joissa voi syödä paikan päällä tai ostaa mukaan. Kuva: Tanja Mikkola

Vähän väliä on pikku ruokapaikkoja, joiden herkkuja voi paitsi syödä paikan päällä, myös ostaa mukaan. Ruokailu tapahtuu usein mutkattomasti tarjoilutiskin ääressä istuen. Kyytipojaksi voi tilata olutta, sakea, vihreää teetä tai virvoitusjuoman. Viimeksi mainittu on todennäköisesti japanilaiseen terveellisyyttä arvostavaan tapaan vähäsokerinen tai sokeroimaton.

Pääkäytävästä erkanee useita sivukäytäviä ja kaikki kuhisevat lauantai-iltapäivänä asiakkaita. Koko alueen läpi kävely vie kymmenen minuuttia, vaikkei pysähtelisi lainkaan – ja kukapa voisi olla pysähtymättä.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka on viettänyt Japanissa yhteensä yli kolme kuukautta ja kirjoittanut myös Japanin työelämästä ja varhaiskasvatuksesta.