Hetken päähänpistosta elintarvikealalle

Lapsena Fazer-konsernin tutkimusjohtaja Jussi Loposta ei kiinnostanut elintarvikeala, vaan erilaiset pelit urheilukentän kaukalossa ja pihalla. Hän syntyi Helsingissä ja vietti lapsuutensa eloisassa lähiössä Espoossa äitinsä kanssa.

− Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1991 Leppävaaran lukiosta. Sen jälkeen oli välivuosi ja armeija. Opiskelin pari vuotta automaatioalaa, joka ei kumminkaan ollut minun juttuni. Helsingin yliopistoon hakeutuminen oli sattumaa ja käytännössä hetken päähänpisto, Loponen kertoo.

Loposen pääaineena Viikissä oli viljateknologia. Varsinaisesti hän innostui elintarvikealasta, kun gradu tuli ajankohtaiseksi ja hän sai ensikosketusta itsenäisempään tutkimukseen. Gradun aiheena oli vehnähapantaikinassa tapahtuvat proteiinimuutokset. Loponen valmistui elintarviketieteiden maisteriksi vuonna 2002.

− Luulen, että viihdyin viljateknologian oppiaineessa, koska siellä oli mahdollisuus toteuttaa itseään ja kaikessa tekemisessä oli sopivasti vapausasteita. Varmaan suurin oppimisprosessi minulle tapahtui kirjoittamisessa, Loponen arvelee.

Professori Hannu Salovaara ja yliopistonlehtori Tuula Sontag-Strohm saivat houkuteltua hänet jatkamaan opintoja tohtorikoulutettavana. Hän väitteli vuonna 2006 aiheena viljaproteiinit ja niiden muutokset maitohappobakteerifermentaatioissa.

Potkua Kanadasta

Väitöskirjan jälkeen keväällä 2007 Loponen sai mahdollisuuden lähteä perheensä kanssa vuodeksi Albertan yliopistoon Edmontoniin.

− Olin siellä nimikkeellä akateeminen vierailija. Kasvoin ison harppauksen tutkijana professori Michael Gänzlen kanssa tehdyissä yhteistöissä. Opin uskomaan siihen, että jos jokin ilmiö tapahtuu koeputkessa, sen saa tapahtumaan myös isommassa systeemissä.

Kanadasta palattuaan Loponen työskenteli jonkin aikaa tutkijatohtorina. Sen jälkeen hän hoiti elintarviketeknologian yliopistonlehtorin tehtävää pari vuotta Helsingin yliopistossa. Työt pitivät sisällään paljon opetusta ja ohjausta.

− Ohjaustehtävissä opin, että opiskelijat saavat paljon aikaan yhdessä gradussa, kun tavoite on selvä ja motivaatio kohdallaan. Opetustehtävissä opin monipuolisesti substanssiasiaa, kun sain opettaa itselleni vieraita aiheita, eikä opetustilanteeseen voinut mennä ymmärtämättä opettamaansa ilmiötä, Loponen summaa työkokemustaan yliopistolla.

Yliopistolta yritykseen

Fazerille Loponen siirtyi syksyllä 2011 tutkimusteknologiksi Sampsa Haarasillan perustamaan Fazerin tutkimustiimiin. Työnimike muuttui jossain vaiheessa tutkimuspäälliköksi. Haarasillan jäätyä eläkkeelle, Loposesta tuli tutkimustiimin vetäjä.

− Fazerilla olen oppinut paljon ja opin koko ajan lisää. Olen toisaalta päässyt soveltamaan osaamistani, jota on karttunut aiemmissa tehtävissä ja matkan varrella.

Nykyisin Loponen toimii Fazer-konsernin tutkimusjohtajana tutkimustiimissä, jonka koko on kasvanut kevätkauden aikana neljästä vakinaisesta jäsenestä kahdeksaan. Lisäksi tiimissä on vuosittain muutamia opinnäytetyöntekijöitä ja harjoittelijoita.

− Tutkimustiimi vastaa Fazerilla pitkän tähtäimen t&k -toiminnasta. Keskitymme ravitsemukseen, raaka-aineisiin ja elintarviketeknologiaan. Olemme mukana monissa verkostoprojekteissa ja kansainvälisissä tutkimusfoorumeissa. Tärkeimmässä osassa on kuitenkin oma tutkimusohjelmamme, josta olemme itse sataprosenttisesti vetovastuussa.

Tutkimustiimi on osa Uusiutumis-funktiota. Sen keskeisenä tavoitteena on auttaa Fazeria ja sen liiketoimintoja uudistumaan tieteen ja teknologian avulla. Lehden käsillä olevan numeron teemoja Tuotekehitys, Prosessit & Pakkaaminen Loponen kommentoi seuraavasti:

− Kaikissa mainituissa teemoissa on mahdollisuus kaupallisiin, yhdessä luotaviin innovaatioihin. Kaikkien osalta ajureita ovat kuluttajien käyttäytymistä ohjaavat megatrendit. Tässä on elintarvikealan suola – miten saadaan uudistettua ruokahyllyjä, kun käytössä ovat pitkälti perinteiset raaka-aineet ja rautakaan ei uusiudu hetkessä, mutta kuluttajan tarpeet muuntuvat.

Uteliaisuus ja kuntoilu pitävät vireänä

Ammattitaitoaan Loponen kehittää olemalla utelias ja rohkea tarkastelemaan asioita uusista näkökulmista.

− Seuraan maailmaa ja elintarvikealaa useista medioista hieman kaoottisestikin. Luotan siihen, että palikat kyllä loksahtelevat paikalleen, kun sen aika on.

Vapaa-ajalla hän sanoo olevansa aikamoinen kotirotta.

− Toki kuskailen tyttäriäni urheiluharrastuksiin. Sillä aikaa itselläkin on hyvää aikaa käydä kuntosalilla, hölköttelyllä tai sauvakävelyllä. Salibandya olen pelaillut reilun neljännesvuosisadan ja vieläkin kerran viikossa. Keväällä ja kesällä pihatyöt vievät jonkin verran aikaa, jos saan päähäni jonkun projektin. Jos on pitempi vapaa, pidämme perheen kanssa matkustelusta.

Kesälomansa Loponen viettää useimmiten vaimonsa kotiseuduilla Tenojokilaaksossa Saamenmaalla.

‒ Kun kulkee tunturipurojen vartta tai kapuaa läheiselle tunturiylängölle ja viettää aikaa siellä avautuvassa erämaassa, pääsee varmuudella irti etelän kiireistä.

Loposen elämän motto on ”No problem!” ja työelämän puolestaan ”Joskus pitää sukeltaa syvälle, jos haluaa tuoda jotain pinnalle – ei kuitenkaan aina!”