Turun yliopistoon ”pohjoisten elintarvikkeiden” professuuri

Turun yliopiston ja Raisio Oyj:n yhteistyö on ottanut koko maan kannalta merkittävän askeleen. Rehtori Kalervo Väänänen ja toimitusjohtaja Pekka Kuusniemi allekirjoittivat 5.11.2018 sopimuksen, jolla Raision Tutkimussäätiö osallistuu perustetun professuurin, ”pohjoiset elintarvikkeet”, kustannuksiin ensimmäisten viiden vuoden aikana 500 000 euron summalla. Professuuri sijoitetaan Luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan Elintarvikekemian ja elintarvikekehityksen yksikköön, jota johtaa professori Baoru Yang.

Uusi professuuri vahvistaa yksikön pohjoisten elintarvikkeiden tutkimusta ja koulutusta sekä yhteistyötä alan muiden toimijoiden kanssa. Professori keskittyy suomalaisten viljelykasvien ja luonnonvarojen erityisominaisuuksien tutkimukseen ja suuntaa toimintansa kestävään kehitykseen perustuviin raaka-aineisiin ja -tuotteisiin, joilla on vientipotentiaalia.

Toiminta edistää Suomen elintarvikeomavaraisuutta ja reagoi meneillään olevaan ilmastonmuutokseen. Yhteistyö elintarviketeollisuuden kanssa tehostaa koostumuksen, ominaisuuksien ja prosessien yhdistämistä terveellisiksi ja luontoa säästäviksi elintarvikkeiksi. Uusi tehtävä on osa Turun yliopiston keskeistä biotulevaisuusstrategiaa. Professuurin haku on avoinna, ja päättyy 31.12.2018. (http://www.utu.fi/fi/Yliopisto/tule-meihin-toihin/avoimet-tehtavat/Sivut/home.aspx).

Elintarviketeollisuuden tuki tärkeä

Suomen teollisuus on aina tukenut yliopistollista elintarviketutkimusta ja -koulutusta ja rekrytoinut satoja alan ammattilaisia. Näin on ollut 1930-luvulta lähtien, jolloin nobelisti A.I. Virtanen toimi Kemiantutkimus-Säätiön ja Voinvienti-Osuusliike Valion yhteisen, Kalevankadulla toimivan Biokemiallisen tutkimuslaitoksen johtajana.

Elintarviketeollisuusliiton Elintarvikkeiden Tutkimussäätiö rahoitti 1970-luvulla merkittävästi Helsingin yliopiston elintarviketieteen ohjelmaa yhdessä valtiovallan ja W.K. Kellogg Foundationin kanssa.

Vuosikymmenen lopulla agendalle nousi ajatus, että Turun yliopiston Biokemian laitoksen elintarvikekemian suuntautumisvaihtoehto tulisi nostaa itsenäiseksi oppiaineeksi. Tuolloin Tutkimussäätiön hallituksen puheenjohtajana toimi Vaasan Höyrymylly Oy:n toimitusjohtaja Pentti Riikkala. Liitto tukikin 1980-luvun alussa Turun yliopistoa rahoittamalla sen ensimmäistä, täyttä elintarvikekemian professuuria yli 700 000 markalla. Tähän virkaan nimitettiin vuonna 1982 apulaisprofessori Reino R. Linko, joka oli toiminut teollisuudessa erilaisissa tutkimus- ja kehitystehtävissä lähes viidentoista vuoden ajan, viimeksi Huhtamäki Oy:n laboratoriopäällikkönä.

Tällä hetkellä Turun yliopiston elintarvikekemian ja elintarvikekehityksen yksikössä on noin 40 opettajaa ja tutkijaa. Maistereita ja diplomi-insinöörejä valmistuu vuosittain 10−20 ja tohtoreita 4−5. Yksikkö siirtyi viime kesänä uusiin toimitiloihin PharmaCityyn Kupittaan alueelle, jossa uudelle professorille on erinomaiset toimintaedellytykset ja -ympäristö.

Yhteistyötä pitää kehittää koko maassa

Raision Tutkimussäätiö on jakanut 20 vuoden aikana apurahoja yli neljä miljoonaa euroa. Säätiöllä ja Turun yliopistolla on uuteen professuuriin liittyen yhteinen päämäärä. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhdessä tekemistä ja yhdessä suunnittelua tulee kehittää koko maassa, ja teollisuusyhteistyötä on tehostettava strategisella tasolla. Tavoitteena on myös globaalin ilmastonmuutoksen rajoittaminen niiltä osin, kuin meillä on siihen mahdollisuus.

Samaan päämäärään tähtäävät aiemmin tänä vuonna perustetut Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikön kolme uutta professuuria, jotka liittyvät kiinteästi Seilin ja Kevon tutkimuslaitosten toimintaan.

Monipuolinen, kestävän kehityksen elintarviketuotanto Skandinaviassa, päästöjen vähentäminen teknologian keinoin ja haaskauksen minimointi ovat kaikkien yhteisiä tavoitteita. Elintarvikeala voi selvittää ja käyttää hyödyksi Suomen pohjoisen sijainnin tuomat edut erityisesti elintarvikkeiden laatutekijöinä, sellaisina, jotka edistävät merkittävästi vientiä. Samalla maassa voidaan lisätä omavaraisuutta ja välttämätöntä huoltovarmuutta.