Kiertotalouden tuulet puhaltavat myös kalataloudessa

Särkikaloista valmistetut elintarvikkeet yleistyvät kovaa vauhtia kaupan hyllyillä ja ravintoloiden ruokalistoilla. Kasvava maine ekologisesti kestävänä proteiinin lähteenä nostaa tuotteiden kysyntää, ja niiden herkullisuus yllättää usein ensimaistajat. Varsinkin erilaisia täyssäilykkeitä ilmestyy valikoimiin kiihtyvällä tahdilla, mutta moni yllättyy myös tuotteen hintalapun nähdessään.

Mikä tuotteessa sitten maksaa? Särkikalathan ovat niin sanottua roskakalaa, jota poistetaan vuosittain erilaisten ympäristön- ja vesienhoitohankkeiden kautta tuetusti pelkästään Suomen sisävesistä yli miljoona kiloa. Myös ostetun särjen kilohinta liikkuu tilastojen mukaan keskimäärin noin 30 sentissä.

Asetelma luo mielikuvan siitä, että halpaa raaka-ainetta on mielin määrin, mutta sitä ei osata hyödyntää riittävän tehokkaasti. Osittain molemmat väittämät pitävätkin paikkansa, mutta kyseessä on myös luonnollinen kasvukipu, joka johtuu kahden eri tavoitteeseen tähtäävän toimintamallin yhteensovittamisesta.

Ravinteet, ihmisravinto vai molemmat?

Hoitokalastusten tarkoitus on pysäyttää ja ehkäistä rehevöityneen vesistön sisäistä kuormitusta romahduttamalla sen särkikalapopulaatio. Lisäksi jokaisen kalakilon mukana vesistöstä poistuu noin 7−10 grammaa fosforia, mikä on vesistön tuoton kannalta minimitekijä.

Tavoitteena on raaka-aineen hankinnan sijaan parantaa veden ekologista tilaa. Elintarviketeollisuuden näkökulmasta toimintamallia voisi verrata esimerkiksi marjatilan kertaluonteiseen sadonkorjuuseen, jossa kaikki eri lajit kerätään kerralla yhteen paikkaan, välittämättä sen enempää siitä, ovatko marjat kypsiä vai ei.

Särkikalat lisääntyvät tehokkaasti ja kasvavat hitaasti. Pyydettävien särkikalojen kokohajonta voi olla erittäin suurta, koska saalis sisältää usein monta eri vuosiluokkaa. Tämä aiheuttaa ongelmia esimerkiksi koneelliseen perkaukseen, koska koneet on suunniteltu säädettäväksi tietyn kokoiselle kalalle. Myös kustannustehokkuus laskee sen mukaan, mitä pienempää kala on yksilökooltaan keskimäärin.

Elintarvikeketjussa hoitokalastusten hyödyntämisen ongelmat piilevät saaliin lajittelussa sekä koon että lajin osalta. Lopputuotteen korkea hinta alkaa hiljalleen selittyä, kun soppaan lisätään raaka-aineen huono säilyvyys, saaliin lajirakenteen ja kokonaismäärän huono ennustettavuus sekä pitkät välimatkat pyyntipaikasta jalostuspaikkaan. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Nostetta särkikaloista– hankkeessa arvoketjun ongelmakohtia on lähdetty avaamaan yhteistyössä eri alojen toimijoiden kanssa.

Perinteitä, teknologiaa ja tutkimusta

Konenäöstä odotetaan ratkaisua sekasaaliin lajitteluun, ja ensimmäiset tätä tekniikkaa hyödyntävät laitteet ovat jo kehitteillä. Lajiteltavien ja perattavien kalojen kokohajontaan voidaan vaikuttaa myös valikoivilla pyydyksillä. Pienimmät yksilöt voidaan rajata saaliista pois sopivalla verkon silmäkoolla tai esimerkiksi rysiin asennettavalla pakoaukolla, josta pienemmät kalat pääsevät pakenemaan. Vaikka menetelmä poikkeaa perinteisestä tehokalastuksesta, se edistäisi kalastusten jatkuvuutta ja palvelisi myös ympäristötavoitteita pidemmällä aikavälillä.

Myös kalakuljetusten logistiikkaan on avautumassa uusia mahdollisuuksia, kun erilaisia akkukäyttöisiä kylmäkonttiratkaisuja ilmestyy markkinoille. Edellä mainituilla keinoilla voidaan helpottaa ennen kaikkea sijainnillisesti hankalien alueiden saaliiden hyödyntämistä, kun kylmäketjun järjestäminen perinteiseen tyyliin on vaikeaa.

Kuljetettaviin kalamääriin pystytään vaikuttamaan myös erottelemalla ja sumputtamalla yksilöt, jotka soveltuvat jalostukseen. Tällä tavoin voidaan koota taloudellisesti kannattavia kuljetuseriä. Sumputtamisesta on saatu hyviä tuloksia niin sivusaaliista kerättyjen kuin hoitokalastussaaliista eroteltujen lahnojen ja säyneiden osalta: ne soveltuvat erinomaisesti kalamassan raaka-aineeksi. Kotimaisista särkikaloista valmistettu massa ja siitä valmistetut tuotteet ovat saaneet hyvän vastaanoton julkisissa ruokapalveluissa, ja ne myyvät hyvin myös vähittäiskaupassa.

Särkikaloista valmistettujen tuotteiden kysynnän kasvun myötä on alettu tutkia lajien ekologisesti kestävää saalispotentiaalia erityyppisissä vesistöissä selvittämällä niistä pyydettyjen saaliiden yksilöiden koko- ja ikäjakaumaa. Jyväskylän yliopiston tekemän tutkimuksen (Sisävesien talouslajien ekologisesti kestävän saalispotentiaalin määrittäminen) tuottama tieto on ratkaiseva raaka-aineen tasaisen saatavuuden kannalta, jotta vältytään ylikalastamasta tiettyjä alueita tai kalojen kokoluokkia. Nostetta särkikaloista -hanke hankki ostopalveluna tarkentavaa tutkimusta Itä-Suomessa pyydetyistä saaliista.

Ratkaisuja teknologialla ja tutkimuksella

Informaatioteknologia yleistyy älylaitteiden myötä myös kalataloudessa ja tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia esimerkiksi tiedottaa saaliista jalostajia tai tulevaisuudessa jopa kuljetusliikkeitä. Tiedonkulun nopeutumisen ja helpottumisen toivotaan tuovan alalle ennen kaikkea läpinäkyvyyttä ja edistävän kysynnän ja tarjonnan kohtaamista.

Kalastus on perinteinen ammatti, jossa osaaminen perustuu usein käytännössä hankittuun ja sukupolvelta toiselle siirtyvään perimätietoon. Uusien lajien kysynnän kasvaessa nousee esiin haasteita, joihin voidaan löytää ratkaisuja teknologian ja tutkimuksen kautta. Parhaimmassa tapauksessa ne palvelevat myös perinteisempien, kaupallisten lajien arvoketjuja, ja niiden kautta pystytään kehittämään suomalaista kalataloutta kokonaisvaltaisesti ja tarjoamaan kotimaista kalaa suomalaisten ruokapöytiin kilpailukykyiseen hintaan.

Saalisilmoitus mobiililaitteella

Kaupalliset sisävesikalastajat ovat velvollisia tekemään saalisilmoituksen Luonnonvarakeskukselle (Luke) vähintään kerran kalenterivuodessa. Saalistiedot tulee toimittaa kalastuspäiväkirjaan perustuen kalenterikuukausikohtaisesti jaoteltuna. Ilmoitukseen pitää merkitä pyyntialueittain käytetyt pyydykset, pyyntiponnistus ja saalis lajeittain.

Saalisilmoitus on tehtävä kuukausikohtaisilla paperilomakkeilla tai sähköisellä lomakkeella. Ilmoituksen teko on koettu hankalaksi, ja sen myötä ilmoituksen lykkääminen pidemmälle pyyntiajankohdasta on saattanut aiheuttaa virheellisiä merkintöjä. Myös viranomaisten tietojen käsittely paperilomakkeilta on hidasta, ja niille tehdyt merkinnät ovat saattaneet aiheuttaa vääriä tulkintoja.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (Xamk) on kehittänyt älypuhelimeen ladattavan ohjelmiston, jolla saalisilmoituksen teko sujuu kätevästi ja virheettömästi. Tällä sovelluksella voi saaliskirjaukset tehdä vaikka heti pyyntitapahtuman jälkeen ja lähettää kertyneet kirjaukset kuukausittain suoraan viranomaisten järjestelmään.

Mobiilisovellus on kehitetty yhteistyössä Maanmittauslaitoksen tietopalvelukeskuksen ja Luken kanssa. Hankkeeseen on saatu rahoitusta Euroopan meri- ja kalatalousrahastolta.

Sovellukseen pääsee tutustumaan tarkemmin YouTubessa osoitteessa https://youtu.be/jFSTwg8HI8c tai hakusanoilla saalisilmoitus mobiililaitteella.

Lisätietoja:
Pekka Turkki
TKI-asiantuntija
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
pekka.turkki(at)xamk.fi

Kuva: Manu Eloaho, Darkmedia