Proteiinimarkkinat uusjaossa

Enää lihansyöntiä ei pidetä itsestään selvyytenä, eikä kasvissyöntiä kummeksuta. Iso massa syntyy kasvispäiviä pitävistä fleksaajista. Liha, kala, kasvikset, vilja ja kananmuna pitävät pintansa proteiinin lähteinä, vaikka pakkaa pistävät tulevaisuudessa uusiksi myös ilmaproteiini ja laboratorioliha.

Kun ilmastosta, eläinten hyvinvoinnista tai lihan turvallisuudesta huolestuneiden joukko kasvoi tarpeeksi suureksi, markkinoille alkoi vähitellen ilmestyä kasviproteiineja raaka-aineinaan käyttäviä startuppeja.

Gold&Green Foodsin toimitusjohtaja Maija Itkonen istui kuusi vuotta sitten lentokoneessa ja luki artikkelia lihaimitaatioista. Miksi ihmeessä pitäisi syödä kanalle maistuvaa keinolihaa, hän ihmetteli. Pitkän ja harha-askelillakin taivalletun tien päässä oli sopiva seos kauraa, härkäpapua, keltahernettä, kylmäpuristettua rypsiöljyä ja suolaa. Nyhtökaura vietiin kaupanhyllyiltä hetkessä.

Viljan ja palkokasvin yhdistelmästä syntyy toisiaan täydentävä aminohappokoostumus, sanoo Gold&Green Foodsin toimitusjohtaja Maija Itkonen.Kuva: Gold&Green

Noin 50 hengen porukka painaa Järvenpään tehtaalla kolmessa vuorossa. Kun Taco Bell -ravintola avasi täällä ovensa, Nyhtökauraa oli listalla annoksen täytteeksi, nyt myös Espanjassa, Portugalissa ja pian myös muualla Euroopassa. Tuote ottaa parhaillaan jalansijaa Metro-konsernin tukkuliikkeissä Saksassa.

– Seuraava nuppineula kartalla on Yhdysvallat, sanoo Itkonen.

Kymmenen vuotta sitten perustettu Verso Food otti toimitusjohtaja Tomi Järvenpään mukaan viime keväänä ison loikan, kun Kavli-konserni osti sen koko osakekannan. Yrityskauppa siivitti pääsyn uuden omistajan kotimarkkinoille Ruotsiin, Norjaan ja Isoon-Britanniaan.

Liikevaihdoltaan kuuden miljoonan euron yhtiö iski neljä vuotta sitten Härkis-tuotteellaan riittävän ison kuluttajaryhmän hermoon, ja viimevuotinen Beanit-härkäpapusuikale sai niin ikään lentävän lähdön.

– Elintarvikeyhtiöiden tehtävä on luoda tuotteita, jotka vastaavat ihmisten arvomaailmaa, sanoo Järvenpää.

Kun Härkis lanseerattiin, kuluttajamarkkina ja kauppaketjut olivat valmiina kasvipohjaisille tuotteille, Verso Foodin toimitusjohtaja Tomi Järvenpää kertoo.Kuva: Verso Food

Muutaman prosentin vegaanimarkkina on liian kapea liiketoiminnan näkökulmasta. Verso Foodin aikomus on päästä koko perheen ostoskoriin. Säätiöpohjainen Kavli jakaa konserninsa voiton hyväntekeväisyyteen.

Terveyspommina hyönteisshotti

Kreikkalaissyntyisen Sam Panopouloksen lisätessä pizzaan ananasta vuonna 1962 vastaanotto oli ristiriitainen. Hyönteisruokatalo Entiksen toimitusjohtaja Samuli Taskila uskoo, että yhtä lailla hyönteisten käyttö elintarvikkeissa valtavirtaistuu hinnan asettuessa kohdilleen noin viidessä vuodessa.

– Kun sirkkojen hyödyntäminen ruuassa laillistettiin vuonna 2017, tuotekehitys oli puoliteissä eikä tuotantoketju ollut valmis, sanoo Taskila.

Lihankorvikkeen voisi valmistaa kasviproteiinien ja hyönteisten yhdistelmästä. Sirkat sisältävät runsaasti rautaa, sinkkiä, B12-vitamiinia ja ravintokuituja, toimitusjohtaja Samuli Taskila Entiksestä toteaa.Kuva: Entis

Hän on samoilla linjoilla kuin Gold&Greenin Ikonen ja Verso Foodin Järvenpää siinä, että loppukäyttäjä on tavallinen suomalainen kuluttaja, joka löytää kokeilemalla ensin matalan kynnyksen tuotteen. Entiksen osalta se voisi olla maidoton, gluteeniton ja soijaton sirkkaproteiinijauhe, joka sisältää myös herne- ja kurpitsaproteiinia.

Proteiinilähteenä sirkka on samoissa lukemissa kuin naudanliha, mutta päihittää kalan, kanan ja sianlihan. Ongelma on raaka-aineen kova hinta. Taskila uskoo, että menekin kasvaessa investoinnit alkutuotantoon lyövät leiville, ja homma lähtee kunnolla liikkeelle.

– Tähtäin on ensin kotimaan lihankorvikemarkkinoilla ja sen jälkeen Euroopassa. Myös Japani ja Etelä-Korea kiinnostavat.

Kumppanuudella proteiinimarkkinoille

Fazer-konserni aikoo vähentää päästöjä ja ruokahävikkiä 50 prosentilla sekä panostaa sataprosenttisesti vastuullisesti hankittuihin kasvipohjaisiin raaka-ainelähteisiin vuoteen 2030 mennessä.

Tukeakseen näitä tavoitteita se on solminut kumppanuuden Solar Foods -startupin kanssa. Yhtiö on kehittänyt hiilineutraalin proteiinin, joka ei kuormita maaperää, ilmastoa tai maankäyttöä. Muutaman vuoden kuluttua markkinoilla on myös ilmaa ja sähköä hyödyntämällä valmistettu proteiini, jonka hinta on kilpailukykyinen soijaproteiinin kanssa jo tällä vuosikymmenellä.

Solein-nimisen ainesosan soveltuvuutta aiotaan tutkia muun muassa leipomo- ja välipalatuotteissa, kertoo innovaatio- ja tuotekehitysjohtaja Juhani Sibakov Fazer Leipomosta.

Tuotekehityksessä ei mietitä, mitä linjalla voi valmistaa, vaan puhtaasti kuluttajien tarpeita, innovaatio- ja tuotekehitysjohtaja Juhani Sibakov Fazer Leipomosta sanoo.Kuva: Fazer

Fazer Leipomoiden strategian painopiste on viljoissa sekä muissa kasvi- ja luonnonmateriaaleissa. Sirkkaleivät ovat nyt Sibakovin mukaan parkkipaikalla, markkinoita seuraten.

– Kaura on tuotekehityksen keskiössä. Viime vuoden lopulla on lanseerattu kauraöljy, ja nyt investoidaan kauran kuoresta jalostettuun ksylitoliin, sanoo toimitusketjun johtaja Heli Anttila Fazer Lifestyle Foodsista.

Myös HKScan on ryhtynyt yhteistyöhön kasviproteiinituotteita kehittävän yhtiön, Hes-Pro Oy:n kanssa. Edelleen liha ja lihatuotteet ovat keskeisiä HKScanin toiminnassa, mutta yhtiö haluaa laajentua myös uusiin tuotekategorioihin sekä raaka-ainepohjiin. Kuluvan vuoden alkupuolella kasviproteiinituotteita on tulossa ammattikeittiökäyttöön ja myöhemmin myös vähittäiskauppaan.

Suunnannäyttäjinä fleksaajat

Gluteenitonta ruokaa syövät muutkin kuin keliaakikot, maidottoman vaihtoehdon valitsee vegaanien ja laktoosi-intoleranssista kärsivien lisäksi moni suomalainen, ja vegetaristien ohella kasvisruuan poimii pari kertaa viikossa lihattomasti syövät fleksaajat, sanoo kaupallinen johtaja Timo Partola Apetitista.

Ruoka on vyörynyt tavallisen kuluttajan arkeen ennennäkemättömällä tavalla sitä mukaa, kun kokeista on tullut televisio-ohjelmien myötä rokkistaroja, julkkikset julkaisseet keittokirjoja ja vuoden suurin pudottaja on valittu.

– Megatrendit näkyvät arjessa muun muassa merkintöinä hiilijalanjäljestä ja ruuan alkuperästä, sanoo Partola.

Elintarviketeollisuuden tehtävä on helpottaa kuluttajan arkea valinnoissa. Apetitin järvikalapuikko on proteiininlähteenä hänen mielestään oivallinen. Lisäksi hoitokalastuksen vuoksi se parantaa järven tilaa, ja hiilijalanjälki jää pieneksi.

Kasviproteiinin markkina on tiiviissä seurannassa. Yhtiö pysyttelee ajan tasalla tarkkailemalla myös laboratoriossa valmistetun lihan tuotekehitystä. Se saattaa Partolan mukaan olla varteenotettava vaihtoehto tulevaisuudessa, mutta hinnassa on vielä pitkään tekemistä, ennen kuin siitä voi tulla koko kansan ruokaa.

– Hyviä proteiinilähteitä ovat edelleen kasvikset, liha ja kala, Partola muistuttaa.

Myös Saarioisilla fleksaajien ostokäyttäytymistä pidetään silmällä. Kasvissyönti on Saarioisten syömisen muutoksesta vastaavan johtajan Mirja Longan mukaan kasvanut vuodesta 2016 lähtien, mutta rajuja muutoksia ei tilastoissa ole havaittavissa.

Valmisruokien menekki varsinkin yhden, kahden hengen talouksissa on hänen mukaan nousussa. Keitot ja muut yhden hengen ateriat ovat näissä talouksissa suosittuja.

– Ruokakulttuuri on edelleen hyvin lihapainotteinen, sanoo Lonka.

Yhtiössä kuunnellaan kuluttajan toiveita herkällä korvalla ja tuodaan markkinoille vaihtoehtoja eri ryhmille. Pitkällä aikavälillä kuluttajat valitsevat useammin myös kasvistuotteita.

Kalankasvatus lattianraossa

Proteiinikeskustelussa kala on jäänyt aika lailla paitsioon, vaikka se on tehokkain tapa tuottaa eläinproteiinia. Sadalla kilolla rehua saa lautaselle 61 kiloa kalaa ja neljä kiloa naudanlihaa. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Juha-Matti Katajajuuren mukaan kalojen ja naudanlihan hiilijalanjäljet vaihtelevat. Kalan hiilijalanjälki on noin 2−6, naudanlihan 25−50.

Globaalisti kalankasvatus on jo ohittanut naudanlihantuotannon. Suomessa se on sen sijaan romahtanut. Ainoastaan 18 prosenttia täällä syödystä kalasta on kotimaista.

– Tilanne on kestämätön. Syynä on tiukka lupien sääntely siitä huolimatta, että kalankasvatuksen kuormitus Itämereen on häviävän pieni, sanoo toimitusjohtaja, kalatalousneuvos Veijo Hukkanen Kalaneuvoksesta.

Yhtiö käsittelee noin 14 miljoonaa kiloa kalaa vuodessa. Tästä kolme miljoonaa kiloa on kasvatettua kotimaista kirjolohta ja vajaa neljä miljoonaa kiloa silakkaa ja muita luonnonkaloja. Loppu on tuontia vastuullisesti valituilta ulkomaisilta kumppaneilta ja omilta Ruotsin kasvatuslaitoksilta.

– On järjetöntä tuoda kalaa, kun täällä on hyvät, kylmät olosuhteet kalankasvatukseen, ammattitaitoa ja vain vähän kalatauteja, sanoo Hukkanen.

Yhtiön viime vuoden lopun tehdaslaajennusinvestointi Pohjoismaiden suurimpaan kalasavustamoon nostaa tuotantokapasiteetin yli kaksinkertaiseksi.

– Kotimaisen kalankasvatuksen edistämisellä olisi suuria etuja kestävälle ja ekologiselle ruuantuotannolle, Hukkanen tähdentää.

Avainpelaajina viljelijät

Loppupeleissä markkinoilla jyllää aina kysynnän ja tarjonnan laki. Niin myös kasvivalkuaista sisältävien herneen ja härkäpavun viljelyssä, toteaa MTK:n vilja-asiamies ja Vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) puheenjohtaja Max Schulman.

Pelilaudalla ovat ilmastotietoiset kuluttajat, joiden joukko on sen verran suuri, että kasviproteiinimarkkinoilla alkaa olla jo useampia yrittäjiä, kilpailuakin. Avainpelaajina ovat kuitenkin viljelijät.

Hernettä ja härkäpapua oli pitkään kasvatettu lähinnä rehuksi. Kauan ennen kuin kasviproteiinihype alkoi Suomessa, Euroopan komissiossa oli Schulmanin mukaan ehditty pohtia, mikä on valkuaislähteiden tuotantomäärä Euroopassa viljan lisäksi.

Ajatuksena oli korvata tuontisoijaa Euroopassa tuotetuilla valkuaiskasveilla, jos se olisi taloudellisesti kannattavaa. Piti ratkaista, mitä lajikkeita kussakin maassa olisi järkevää viljellä ja minkälainen kasvinjalostus olisi tarpeen.

Nyt herneproteiinin ja härkäpavun satoa on jakamassa sekä rehu- että elintarviketeollisuus, koska lihaa korvaavien tuotteiden kysyntä on kasvussa.

– Kaurabuumi siivitti myös kasviproteiinien nostetta. Yhdessä erinomainen parivaljakko, sanoo Schulman.

Nyt on hänen mukaansa hyvä pöhinä menossa, mutta myös monta haastetta selätettävänä. Jotta elintarviketeollisuus saisi tuotantoonsa puolivalmisteita, pitäisi investoida alkutuotantoon, kuten rouhimoihin. Tätä ennen on varmistettava raaka-ainetuotannon saatavuus.

Härkäpavun ja herneen viljelyalat ovat Scuhlmanin mukaan nousseet vuosi vuodelta. Tämänhetkistä noin 50 000−60 000 hehtaaria hän pitää hyvänä alkuna. Jotta markkinaa syntyisi, pitäisi valkuaiskasvien määrässä päästä noin 200 000 hehtaariin. Vientiovi pitää tulevaisuudessa jättää auki, jos kotimaan tarpeesta jää yli.

– Toistaiseksi elintarviketeollisuus ostaa härkäpavun rehuna. Varsinainen raaka-ainemarkkina on vasta muodostumassa, sanoo Schulman.

Perunatärkkelystä ja -proteiinia Kokemäellä valmistava Finnamyl saattaa jalostaa lähivuosina myös härkäpapuproteiinia. Tehtaalla on tarkoitus erotella härkäpavusta tärkkelystä, kuitua ja proteiinia. Nyt se seuloo samoja jakeita perunasta. Perunassa tärkkelys on päätuote, härkäpavussa proteiini.

Kymmenen vuotta sitten yhtiö alkoi toimitusjohtaja Ossi Paakin mukaan selvittää, miten se voisi hyödyntää perunatärkkelystehtaan sivutuotteena syntyvää perunasolunestettä. Perunatärkkelystehtaan kylkeen rakennettiin vuonna 2015 proteiinin erotuslaitos elintarvikekelpoisen perunaproteiinin saamiseksi.

– Tähän saakka proteiini oli myyty rehuksi, mutta tavoitteena on nyt myös elintarvikemarkkina, Paakki taustoittaa.

Koska käyntikausi on vain runsaat kolme kuukautta ja lopun aikaa prosessi on huollossa ja levossa, syntyi Paakin mukaan ajatus koeajaa erotuslaitoksessa myös palkokasveja.

– Nyt on saatu koetoimintalupa härkäpapua varten ensi kevääksi, Paakki kertoo.

Sekä härkäpapu- että herneproteiinimarkkinat ovat kasvussa kotimaan lisäksi myös muualla Euroopassa. Markkinat ovat yhtiölle entuudestaan tuttuja rehupuolelta. Finnamylin härkäpapuproteiinin tuotantotavoite on alkuvuosina 200−300 tonnia.



Kahden prosentin vegaanimarkkina

Uusien kasvipohjaisten tuotteiden, kuten Härkiksen ja Nyhtökauran hurjat myynnin kasvuprosentit johtuvat Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkijan Juha-Matti Katajajuuren mukaan siitä, että bisnes on lähtenyt liikkeelle lähes nollasta.

Kasviproteiinien menekki on marginaalista verrattuna lihan kulutukseen. Lihaa korvaavien tuotteiden ilmestyminen markkinoille ei ole hänen mukaansa toistaiseksi hetkauttanut lihan asemaa ruokatottumuksissa mihinkään. Osa kuluttajista on saattanut ostaa lihaa enemmän, osa vastaavasti korvannut lihaproteiinin kasviksilla, kalalla tai kasviproteiineilla ja jättänyt lihapaketit kauppaan.

Suomalaiset ovat syöneet lihaa tasaisesti noin 81 kiloa henkeä kohden vuosina 2016−2018. Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa punaisen lihan kulutus on Katajajuuren mukaan kääntynyt laskuun.

Suomi ei ole hänen mukaansa Euroopan kärkimaita sen enempää vegetaristeina kuin lihan kuluttajinakaan. Sen sijaan suomalaiset juovat maitoa muita maita enemmän, mikä selittää kasvipohjaisten juomien, kuten kauramaidon suosion.

Katajajuuri katsoo ruokatottumusten muutoksia kymmenen vuoden trendeissä. Lihaa korvaavia tuotteita hän ei pidä trendinä, vaan ne ovat tulleet jäädäkseen. Pitkällä aikavälillä lihan kulutus kääntyy hieman laskuun.

Kestosuosikkina lihapullat

Hektinen arki on mannaa valmisruokateollisuudelle. Vajaassa kymmenessä vuodessa kaupan hyllyille on tullut entistä laadukkaampia annoksia, kuten sushia ja intialaisen keittiön luomuksia. Kauppa käy.

− Tämä ei tarkoita sitä, että maksa- ja makaronilaatikon tai lihapullien menekki olisi pudonnut, päinvastoin, sanoo K-ryhmän tuoretuotteiden osto- ja myyntijohtaja Janne Vuorinen.

Valikoiman monipuolistuminen on hänen mukaansa laajentanut valmisruokaa syövien kirjoa.

Kasvispohjaisten ja vegaanisten tuotteiden osuus korostuu erityisesti naisten, nuorten pariskuntien sekä alle 35-vuotiaiden sinkkujen ostoskoreissa. Naudan- ja sianliha pitävät vielä pitkään kärkeä valmisruokien pääraaka-ainelistalla, mutta broilerin kysyntä alkaa yltää Vuorisen mukaan samaan kastiin. Nousussa on myös kala.

– Kasvis- ja kalavalmisteiden joukossa olisi tilaa uusille tuotteille, sanoo Vuorinen.

Liha pitää pintansa, mutta pitkässä juoksussa kuluttajien ruokavalio keventyy ja kasvisvaihtoehtojen myynti kasvaa. Tammikuun alussa lanseeratun ruotsalaisen, vegaanisen VegMe -tuotesarjan valmisteet ovat osassa kauppoja loppuneet.