Vaikuttava ja yhdenmukainen viranomaisvalvonta tärkeä ruuan turvallisuuden varmistamisessa

Tehokas ja riskiperusteinen elintarvikkeiden viranomaisvalvonta on tärkeää kuluttajien terveyden suojelemisessa. Vaikuttavalla ja yhdenmukaisella valvonnalla turvataan myös elintarvikealan toimijoiden toimintaedellytyksiä ja ehkäistään elintarvikealan vääristynyttä kilpailua ja petoksellista toimintaa. Valvonnan kulmakivenä on toimijoiden neuvonta, mutta tarvittaessa viranomaisen on puututtava epäkohtiin antamalla kehotuksia toiminnan korjaamiseksi tai ryhdyttävä hallinnollisiin pakkokeinoihin, kuten antamaan määräyksiä tai kieltoja.

Valvontatoimenpiteitä valitessaan viranomaisen on otettava huomioon epäkohdan luonne, toistuvuus ja vaikutus elintarviketurvallisuuteen sekä toimijan valvontahistoria ja omavalvonnan taso. Käytettyjen valvontamenetelmien riskiperusteisuuden, vaikuttavuuden ja yhdenmukaisuuden tutkiminen sekä elintarvikealan toimijoiden näkemysten kartoittaminen valvonnasta ja sen merkityksestä auttavat kehittämään ja yhtenäistämään valvontaa.

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolla valmistuneessa väitöskirjatyössä selvitettiin elintarvikevalvonnan riskiperusteisuutta, vaikuttavuutta ja yhdenmukaisuutta. Tutkimuksessa tarkasteltiin elintarvikelain mukaisten hallinnollisten pakkokeinojen käyttöä analysoimalla kunnallisten elintarvikevalvontaviranomaisten vuosina 2008−2011 tekemiä pakkokeinopäätöksiä, toteuttamalla valvojille kyselytutkimus ja haastattelu sekä analysoimalla huonon Oiva-arvion vuonna 2014 saaneiden vähittäismyymälöiden ja tarjoilupaikkojen Oiva-tarkastuspöytäkirjoja. Lisäksi selvitettiin liha-, kala- ja maitoalan laitosten toimijoiden näkemyksiä kunnallisen valvonnan merkityksestä ja yhdenmukaisuudesta.

Pakkokeinot tarpeellisia, toimintatavoissa kehitettävää

Tutkimuksen perusteella pakkokeinojen käyttö oli perusteltua ja tarpeellista, sillä suurimmassa osassa pakkokeinotapauksia toiminnassa oli useita tai elintarviketurvallisuuden kannalta kriittisiksi luokiteltuja epäkohtia. Valvojat korostivat riskiperusteista harkintaa pakkokeinoihin ryhtymisessä. Suurimmassa osassa tapauksia toimijalle oli annettu kehotus korjata epäkohdat ennen pakkokeinoihin ryhtymistä.

Riskiperusteisuus ilmeni myös siinä, että kriittisiksi luokitelluissa epäkohdissa pakkokeinoihin ryhdyttiin pikemmin ja pakkokeinoprosessin kesto oli lyhyempi kuin vähemmän kriittisissä epäkohdissa. Joissakin tapauksissa pakkokeinojen käyttöä edelsivät useat tehottomat kehotukset, ja muutamissa tapauksissa pakkokeinoprosessi venyi huomattavan pitkäksi ennen epäkohtien korjaantumista.

Valvojat kokivat pakkokeinojen käytön työlääksi ja hitaaksi. Eräissä yksiköissä pakkokeinoja ei ollut käytetty lainkaan, ja linjaukset Oiva-arvioiden antamisessa ja pakkokeinoihin ryhtymisessä vaihtelivat yksiköiden ja valvojien välillä. Yksiköissä, joissa pakkokeinoja oli käytetty, oli useammin käytössä käytännön työkaluja pakkokeinojen käyttöön, kuten toimintaohjeita ja mallipohjia. Tutkimuksessa nousikin vahvasti esille valvojien toive käytännönläheisestä koulutuksesta pakkokeinojen käyttöön.

Valvonta tärkeää, mutta ei aivan tasapuolista?

Kyselyyn vastanneet laitostoimijat kokivat viranomaisvalvonnan merkitykselliseksi yrityksensä elintarviketurvallisuuden kannalta ja arvioivat valvonnan laadun yleisesti hyväksi. Toimijat olivat tyytyväisiä valvojan ammattitaitoon ja kykyyn kiinnittää tarkastuksilla huomiota olennaisiin asioihin sekä kokivat yhteistyön valvojan kanssa hyväksi. Kuitenkin suurin osa toimijoista koki, ettei valvonta ole yhdenmukaista, ja pieni osa koki valvonnan olleen jopa mielivaltaista.

Oiva-tarkastusten keskittyminen pikkuseikkoihin ja valvojien väliset tulkintaerot herättivät toimijoissa huolta. Pienet 10−49 työntekijän yritykset suhtautuivat erityisen kriittisesti valvonnan tasapuolisuuteen sekä vaatimusten ja valvontatoimenpiteiden merkityksellisyyteen. Hyväksi koettu yhteistyö valvojan kanssa oli yhteydessä toimijoiden myönteisiin näkemyksiin valvonnan laadusta ja hyödyllisyydestä sekä nykyisen tarkastustiheyden sopivuudesta.

Haasteena yhdenmukaisuus ja tehokkuus

Tutkimuksen perusteella elintarvikkeiden paikallinen viranomaisvalvonta on tärkeää elintarvikelainsäädännön vastaisten epäkohtien korjaantumiseksi ja sitä toteutetaan pääsääntöisesti riskiperusteisesti. Toistuvat kehotukset ennen pakkokeinoihin ryhtymistä antavat viitteitä siitä, ettei valvontatoimenpiteitä aina toteuteta riittävän nopeasti tai että ne eivät ole kyllin tehokkaita.

Aineistossa havaitut toistuvat ja vakavat epäkohdat osoittavat myös, että vaikka suurin osa elintarvikealan toimijoista hoitaa asiansa mallikkaasti, pienellä osalla on toistuvia vaikeuksia noudattaa lainsäädäntöä ja varmistaa toimintansa elintarviketurvallisuus.

Toimijat kokivat valvonnan tärkeäksi toimintansa kehittämisen kannalta ja olivat tyytyväisiä valvojan ammattitaitoon ja yhteistyöhön valvojan kanssa. Kuitenkin valvonnan tasapuolisuus eri valvojien ja valvontayksiköiden välillä sekä Oiva-arvioiden yhteneväisyys herättivät toimijoissa huolta. Erityisesti pienten toimijoiden tukeminen ja riittävien resurssien turvaaminen laadukkaan valvonnan ja ammattitaitoisen neuvonnan varmistamiseksi on jatkossakin tarpeen elintarviketurvallisuuden takaamiseksi.