Tuotto-odotus ratkaisee

Suomalaiset sijoittavat mielellään kotimaisiin yhtiöihin. Niin sanotut kansanosakkeet, vakaaksi koettujen suurten vakiintuneiden toimijoiden osakkeet, kuuluvat monen piensijoittajan salkkuun.

Helsingin pörssiin on tällä hetkellä listautuneena kymmenkunta elintarvike- ja horeca-alan suomalaista yritystä. Millaisia sijoituskohteita nämä yhtiöt ovat? Sen tietää Inderesin analyytikko Pauli Lohi, joka seuraa työkseen suomalaista elintarvikealaa pörssissä.

Tärkein tekijä sijoituskohdetta arvioidessa on se, miltä yhtiön tuleva kehitys vaikuttaa.

– Isossa kuvassa sijoittaja haluaa tuottoa sijoituksistaan. Sijoittajan kannalta on kiinnostavaa, pystyykö yhtiö tulevaisuudessa kasvattamaan osingonmaksukykyään, Lohi sanoo.

Lohen mukaan parhaita arvonluojia ovat yleensä ne yhtiöt, jotka kehittävät korkean kannattavuustason tuotteita. Kun tuote on esimerkiksi ravitsemuksellisesti kilpailijoiden tuotteita edellä, siitä voi saada korkeamman katteen. Tällöin yhtiöllä on oltava vahvaa tuotekehitystoimintaa.

Toinen vaihtoehto on lisäarvon luominen brändin avulla. Kun yrityksellä on kyky rakentaa brändiä luovasti, se voi tarjota kuluttajalle enemmän kuin pelkän tuotteen.

Lohen mukaan on myös sellaisia vakiintuneita elintarvikealan yhtiöitä, joiden tuotteiden jalostusaste on melko matala ja joilla ei ole hallussaan valovoimaisia brändejä. Ne tuottavat tietyn tason voittoa, mutta eivät juuri kasva, ja niiden kannattavuusmarginaalit ovat ohuita.

–Kiinnostavista elintarvikealan osakkeista nostaisin esiin Fodelian, jolla on elintarvikealalle poikkeuksellisen hyvä kasvu- ja kannattavuusprofiili. Raisio on myös mielenkiintoinen, vaikka tällä hetkellä kasvuvauhti ei mielestämme riitä perustelemaan korkeaa arvostusta, Lohi sanoo.

Vastuullisuuden vaatimus vahvistuu

Suomalaisten elintarvikeyhtiöiden erityispiirre on se, että monella niistä on omistajuuden kautta vahva kytkös alkutuotantoon.

– Tällöin on mahdollista, että syntyy ristiriitaa yhtiön eri omistajaryhmien välille. Piensijoittajan voi olla hyvä katsoa yhtiön omistajaluetteloa. Jos alkutuotantopäätä on siellä paljon, voi olla, että lisäarvoa ohjataan ennemmin alkutuottajille kuin yhtiön kehittämiseen.

Toinen erityispiirre on, että Suomen vähittäiskauppasektori on voimakkaasti keskittynyt. Se heikentää elintarviketeollisuuden asemaa.

Kaikkiaan suomalaiset elintarvikeyhtiöt ovat Pauli Lohen mukaan melko vakaita sijoituskohteita. Talouden syklit eivät juuri vaikuta elintarvikeyhtiöihin, sillä ruokaa tarvitaan aina.

Ohuen kannattavuusmarginaalin yhtiöihin vaikuttavat esimerkiksi raaka-aineen hinnan vaihtelut voimakkaammin kuin sellaisiin, joiden tuotteissa on enemmän lisäarvoa ja korkeammat katteet. Myös muutokset tuotannossa voivat hetkellisesti heikentää yhtiöiden kannattavuutta.

Pauli Lohi arvioi, että tulevaisuudessa odotukset vastuullisuudesta tulevat vaikuttamaan entistäkin enemmän yhtiöiden toimintaan. Se edellyttää uudistumiskykyä.

– Esimerkiksi kasvisruuan kysyntä todennäköisesti kasvaa. Yhtiöille se on kehityksen paikka. Näyttääkin siltä, että yhtiöt ajavat trendiä vahvasti eteenpäin jo nyt ja uusia kasvispohjaisia tuotteita kehitetään kilpaa. Etulyöntiasema on sillä, joka ehtii vakiinnuttaa brändinsä ennen muita.