Varhaiskasvatuksen ja kouluruokailun suositukset kannustavat ruokakasvatukseen

Suomalaisilla lapsilla on useita ravitsemuksen haasteita. Ravitsemussuosituksiin nähden lapset käyttävät liian vähän kasviksia, ja lasten saama energia painottuu välipaloihin ja naposteluhetkiin. Monella lapsella ruokailuhaasteita lisää valikoiva syöminen sekä vaikeudet tottua uusiin makuihin ja rakenteisiin ja sitä kautta uusiin ruokiin. Uudet ruokailusuositukset nostavat varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tehtävän ruokakasvatuksen näkyvästi esiin lasten ruokaosaamisen ja monipuolisten ruokailutottumusten edistäjänä.

Lapsen makumaailman laajeneminen vaatii mahdollisuuksia kokeilla uusia ruokia ja maistella yhä uudestaan sellaisia ruokia, jotka eivät ensimmäisellä maistamiskerralla päässeet suosikkien joukkoon. Karkeasti arvioiden uuteen ruoka-aineeseen tottuminen vaatii 10–15 maistamiskertaa.

Ruokakokemukset ja ruokailutottumukset varhaislapsuudesta lähtien säilyvät nuoruuteen ja jopa aikuisuuteen saakka. Ne luovat pohjan ruokamieltymyksille, jotka ohjaavat päivittäisiä ruokavalintoja itselle ja tulevalle perheelle. Tämän vuoksi on merkityksellistä, millaiset syömisen taidot ja mielikuva itsestä ruokailijana lapsille rakentuu.

Jo lapsena opituilla taidoilla on kauaskantoiset vaikutukset läpi elämän kestävään ruokamatkaan, jolla voi hyviä valintoja tekemällä tukea joka päivä terveyttä ja hyvinvointia.

Ilo korostuu varhaiskasvatuksen suosituksissa

Varhaiskasvatuksen ruokakasvatukselle on asetettu tavoitteet kansallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa (Taulukko). Tavoitteet kattavat sekä ruokaan liittyvää tietoa, lasten myönteistä suhtautumista ruokaan että ruokailutilanteissa toimimista. Tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan menetelmiä ja keinoja. Yksi menetelmä tukea ruokakasvatuksen tavoitteita on Sapere-ruokakasvatus.

Sapere-ruokakasvatuksessa aistiminen ja tutkiminen ovat pääosassa. Latinankielinen sana Sapere voidaan suomentaa sanoilla tietää, oppia tuntemaan ja rohkaistua. Siinä hyödynnetään luovasti lasten osallisuutta, toiminnallisuutta, yksilöllisyyttä, uteliaisuutta, leikkimistä, ilmaisemista ja tutkivaa oppimista. Sen avulla lapsia tutustutetaan ruuan raaka-aineisiin, ruuanvalmistukseen ja ruokalajeihin omakohtaisen tekemisen ja kokemisen kautta.

Suomalaisen tutkimusnäytön mukaan Sapere-ruokakasvatus lisää päiväkotilasten halukkuutta valita ja syödä kasviksia, marjoja ja hedelmiä ja edistää myönteistä ruokailuilmapiiriä, jossa myös luontaisesti varovaisen lapsen on helpompi löytää ruokarohkeutta.

Sapere-ruokakasvatus, kuten ruokakasvatus laajemminkin, sopii toteutettavaksi sekä varhaiskasvatuksen arjen ruokailutilanteissa että suunnitelluissa toimintahetkissä. Menetelmänä se tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia varhaiskasvattajille soveltaa ja toteuttaa aistilähtöistä ruokakasvatustyötä oman lapsiryhmän kiinnostuksen kohteet ja tarpeet sekä toimintaympäristön tuomat raamit huomioiden.

Kouluissa syödään ja opitaan yhdessä

Kouluruokailusuositus antaa suuntaviivat sekä koulussa tapahtuvan ruokailun että ruokakasvatuksen toteuttamiselle. Suositus määrittää koulun ruokakasvatuksen tavoitteeksi ruokaosaamisen edistämisen ja ruokatajun kehittymisen (Taulukko).

Taulukko. Lasten ruokakasvatuksen tavoitteet.

Koulu on keskeisiä toimintaympäristöjä lasten terveyden edistämistyössä. Kouluruoka sekä kouluruokailutilanteissa ja oppitunneilla toteutettava ruoka- ja ravitsemuskasvatus luovat erinomaiset puitteet edistää lasten ruokaosaamista.

Suomalaiseen menestystarinaan, maksuttomaan kouluruokaan, liitetään usein lasten puheissa kielteisiä mielikuvia, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle. Tutkimusten mukaan lapset periaatteessa arvostavat kouluruokailua. Kouluarjessa kuitenkin vain harva koululainen syö päivittäin täysipainoisen koululounaan. Oppilaille tärkeä osa kouluruokailua on yhdessäolo vertaistensa kanssa sekä kiireetön ja rauhallinen ilmapiiri. Alakoululaiset tietävät terveellisen kouluruokailun hyödyt ja pitävät niitä tärkeinä, joten syömättömyyden syy ei ole tiedon puutteessa.

Suosituksessa korostetaan ruokailoa, johon kouluruokailussa yhdistyy maukas, ravitseva, kestävä, terveellinen ja turvallinen syöminen, ruokaan ja aistimiseen liittyvä myönteinen ruokapuhe sekä hyvinvointia edistävien elintapojen oppiminen.

Maistuva koulu -toimintamalli avuksi

Opetussuunnitelma velvoittaa koulut antamaan ruokakasvatusta. Kouluruokailusuositus asettaa tavoitteita ja antaa suuntaviivoja ruokakasvatuksen nivoutumiseen kouluruokailuun ja oppitunneille. Jotta ruokakasvatus jalkautuisi perusopetukseen, tarvitaan konkreettisia toimintamalleja, joilla luoda ruokakasvatuksesta koko koulun yhteinen asia. Lisäksi erityisesti opetushenkilöstön käyttöön tarvitaan helposti löydettävää ja lähestyttävää aineistoa, joka palvelee koulun asettamia tavoitteita ja toimintatapoja.

Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry ja Itä-Suomen yliopisto ovat tarttuneet tähän työhön ja kehittävät Maistuva koulu -toimintamallia alakoulun ruokakasvatukseen. Malli ponnistaa koulujen tarpeista. Kehitystyössä ovat tiiviisti mukana opettajat, oppilaat, ruokapalvelut ja laaja joukko ruokakasvatuksen asiantuntijoita. Malli kokoaa yhteen myös olemassa olevaa opetusmateriaalia. Toimintamallin tutkimuksesta saadaan työkaluja kuntien hyvinvointi- ja terveydenedistämistyöhön.

Lähteet:

• Berggren L. ym. 2017. Nordic children’s conceptualizations of healthy eating in relation to school lunch. Health Education 117:130–147.
• Eloranta A-M. 2014. Diet, body adiposity and cardiometabolic risk in a population sample of primary school children. Publications of the University of Eastern Finland.
• Hoppu U. ym. 2015. Impact of sensory-based food education in kindergarten on willingness to eat vegetables and berries. Food & Nutr. Res., 59.
• Ojansivu P. ym. 2014. Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa − ruokailoa ja terveyttä lapsille. Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen julkaisuja 8/2014. Turun yliopisto.
• Kähkönen K. ym. 2018. Sensory-based food education in early childhood education and care, willingness to choose and eat fruit and vegetables, and the moderating role of maternal education and food neophobia. Public Health Nutr. 21: 2443−2453
• Lynch C. ym. 2014. Fruit and vegetable consumption in a sample of 11-year-old children in ten European countries − the PRO GREENS cross-sectional survey. Public Health Nutr.17: 2436−2444.
• Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Määräykset ja ohjeet 2016:17, Opetushallitus, 62 s.
• Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014:96, Opetushallitus, 473 s.
• Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN), 2017. Syödään ja opitaan yhdessä − kouluruokailusuositus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Helsinki, 96 s.
• Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN), 2018. Terveyttä ja iloa ruoasta − varhaiskasvatuksen ruokailusuositus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Helsinki, 108 s.