Liiallinen sokeri lisää 2 tyypin diabeteksen ja sydäntaudin riskiä

Sokerin runsas käyttö on kiistatta haitallista terveydelle, ja ongelma koskee erityisesti lapsia ja nuoria. Suuri osa sokerista saadaan yhä makeisista, mehuista ja virvoitusjuomista.

Sokerin terveyshaitoista ja laskennan haasteista kuultiin ajankohtaista tietoa maaliskuussa Suomen ravitsemustieteen makeampi kevätseminaarissa – Sokeri ravitsemuksessa.

Ravintotase ja Finravinto kertovat saannista

Sokeri ilmestyi suomalaisten ruokapöytiin 1900-luvun alkupuolella. Silloin sitä käytettiin paljon jälkiruuissa ja leivonnassa. Makeisten kulutus alkoi kasvaa voimakkaasti 1980-luvulla, jolloin karkkikaupat rantautuivat Suomeen ja makeishyllyt alkoivat notkua.

Suomalaisten sokerin saantia on selvitetty viimeksi Finravinto 2012 -tutkimuksessa. Sen mukaan työikäisten sokerin saanti on pysynyt viime vuosina ennallaan, ja sokerin saanti on keskimäärin ravitsemussuositusten tasolla. Hiilihydraatteja saatiin kokonaisuudessaan kuitenkin huomattavasti aiempaa vähemmän, sillä muun muassa kuituja sisältävien viljatuotteiden kuten ruisleivän kulutus pieneni.

Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan lisätystä sokerista tulisi saada korkeintaan kymmenen prosenttia päivittäisestä energiasta. Aikuiselle tämä tarkoittaa noin 40–50 grammaa sokeria. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan vielä tiukempi sokerirajoitus, noin 25 grammaa päivässä, olisi terveydelle hyödyllistä.

Huomattava osa suomalaisista saa ruokavaliostaan sokeria yli suositusten. Nuoremmilla ikäluokilla sokerin saantilähteinä korostuvat makeiset ja virvoitusjuomat, kun taas iäkkäämmillä ruuanlaitossa ja leivonnassa käytetty sokeri sekä kasvisten, hedelmien ja marjojen sokeri.

Ravintotase on pitkänaikavälin indikaattori sokerinkulutukselle. Sen mukaan sokeria kuluu lähes 30 kiloa vuodessa asukasta kohti laskettuna.

Lisättyä ja luontaista sokeria

Tutkija Niina Kaartinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) kertoi lisätyn sokerin problematiikasta: sekä sen laskutapa että sokerista viestiminen ovat vaikeita.

− Ongelmana on, että sakkaroosia saadaan myös luontaisena elintarvikkeiden komponenttina. Lisätty sokeri halutaan määritellä erikseen, koska terveyttä edistävien hedelmien ja kasvisten välttäminen niiden sisältämän sokerin vuoksi ei ole toivottua.

Kemiallisesti sokerit ovat hiilihydraattiyhdisteitä. Ne ovat mono- ja disakkarideja. Tämän mukaan rakentuvat muun muassa elintarvikkeiden koostumustietokannat, joita käytetään ravitsemustutkimuksessa. Laskennassa ruuat hajotetaan reseptien perusteella raaka-aineiksi, joista saadaan laskettua ravintoaineet. Näin voidaan erotella sokerien saanti eri lähteistä. Suomessa on käytössä THL:n ylläpitämä Fineli, joka on elintarvikkeiden kansallinen koostumustietopankki.

− Kirjallisuudessa elintarvikkeisiin lisätyn sokerin laskutavat vaihtelevat. Olemme hyvin kaukana siitä, että tulokset eri maissa olisivat vertailukelpoisia. Siksi on tärkeää, että lisätyn sokerin määritelmä ja laskentaperusteet dokumentoidaan tarkkaan tutkimuksissa, Kaartinen sanoi.

Hänen mukaansa lisätyn sokerin rajoittaminen on joka tapauksessa hyvä asia, vaikkei sen määrää tarkkaan voida arvioida.

− Suomessa sakkaroosia on käytetty laskennallisesti lisätyn sokerin likiarvona. Se voi olla kyseenalaista, koska se ei ota huomioon luontaisesti hedelmissä, marjoissa ja kasviksissa esiintyvää sakkaroosia. Tulevaisuudessa tarvitaan yhtenäiset linjat arviointiin, Kaartinen painotti.

Rasvamaksa on aikapommi

Ylimäärä sokeria muuttuu maksassa tyydyttyneeksi rasvaksi, jota maksa erittää verenkiertoon. Sokeri johtaa lihavuuteen, ja lihavuus usein rasvamaksaan. Rasvamaksaa voi tosin esiintyä myös hoikilla.

Rasvan kertyminen maksaan aiheuttaa monenlaista terveyshaittaa. Triglyseridit nousevat ja HDL -kolesteroli laskee. Rasvamaksa altistaa tyypin 2 diabetekselle ja lisää sydäntauti- ja maksakirroosiriskiä.

− Puhun nyt taudista, joka ei johdu alkoholista, viruksista, lääkkeistä tai muusta sellaisesta. Rasvamaksassa on liikaa triglyseridejä, kertoi Helsingin yliopiston sisätautiprofessori Hannele Yki-Järvinen.

Liberaali suhtautuminen hiilihydraatteihin ei näytä Yki-Järvisen mukaan tutkimusten valossa kovin fiksulta.

− Liiallinen karkin ja sokerin syönti lisää tyypin 2 diabetesta. Tutkimusten mukaan amerikkalaiset ovat lihoneet sen vuoksi, että he ovat syöneet liikaa sokeria, ei rasvaa. Ihmiset ylensyövät, ja lihominen vaikuttaa terveyteen. Kalorien rajoitus millä tahansa ruokavaliolla näyttäisi puolestaan pienentävän maksan rasvapitoisuutta.

Maksa on ensimmäinen puskuri, joka ottaa vastaan ravinnon sokerit. Sokeripitoisuuden muutos ruokavaliossa vaikuttaa nopeasti maksan rasvapitoisuuteen.

− Hiilihydraattirajoitus vähentää tehokkaasti rasvamaksaa. Atkinsintyyppinen dieetti vähensi 30 prosenttia rasvamaksaa jo kahdessa vuorokaudessa, Yki-Järvinen sanoi.

Hänen mukaansa ei ole välttämättä huono idea, että nuoret diabeetikot vähentäisivät hiilihydraattien saantia. Tutkimusnäyttöä on siitäkin, että tyydyttynyt rasva olisi rasvamaksan kannalta vielä haitallisempaa.

Yki-Järvinen mainitsi myös hiljattain ilmestyneen seurantatutkimuksen, jossa osoitettiin keramidien (pitkäketjuisia rasvoja), lisäävän kardiovaskulaarikuolleisuutta riippumatta LDL-kolesterolista. Keramideista voi löytyä uusi biomarkkeri sydäntautien haittatapahtumien ennustamiseen.

− Työhypoteesimme on, että keramidisynteesi on ”kaiken pahan alku ja juuri”. Niitä syntyy tyydyttyneestä rasvasta, ja tavalla tai toisella ne päätyvät verisuonen seinämään.

Huomio sokerista kokonaisuuteen

Pitkään sokerin parissa työskennellyt, Nordic Sugarilta vastikään eläkkeelle jäänyt PD manager Kyllikki Kilpi toivoi tilaisuudessa kohtuullisuutta sokerikeskusteluun. Hänen mukaansa olisi tärkeää ottaa huomioon sokeria sisältävän elintarvikkeen ravitsemusarvo kokonaisuudessaan, ja kuinka paljon sokeria sisältävää elintarviketta käytetään.

Kilpi ihmettelee, mitä pitää sisällään käsite ”piilosokeri”. Elintarvikeasetuksen pakollisiin merkintöihin kun kuuluu sokerin ilmoittaminen ainesosaluettelossa. Sokerin määrä selviää puolestaan ravintoarvomerkinnöistä.

− Olemme kysyneet kuluttajilta piilosokerista, ja saaneet mitä kummallisimpia vastauksia. Pahimmillaan luullaan, että elintarvikkeessa on sokeria, jota ei ole ilmoitettu. Aika hämmästyttävää on, että jopa makeisten sisältämää sokeria pidetään piilosokerina.

Lisätietoja:

WHO:n sokerirajoitus 2015 http://www.who.int/mediacentre/news/releases/2015/sugar-guideline/en/

Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 sokerista

• Lisättyjen sokereiden saannin tulisi jäädä alle 10 E %.
• Lisättyihin sokereihin kuuluvat sakkaroosi, fruktoosi, glukoosi, tärkkelysperäiset makeuttajat (glukoosisiirappi, glukoosi-fruktoosisiirapit) ja muut niiden kaltaiset sokerivalmisteet, joita käytetään sellaisenaan tai lisätään elintarvikkeisiin valmistuksen yhteydessä.