Ruokapakkausten materiaalikartoitus tukee pakkausratkaisujen kehitystyötä

Muovin käyttöä elintarvikepakkaamisessa säädellään tulevaisuudessa entistä voimakkaammin. Esimerkiksi EU:n niin kutsutulla kertakäyttömuovidirektiivillä (SUP-direktiivi) pyritään vähentämään kertakäyttöisen muovin käyttöä ja roskaamisvaikutusta. Direktiivi tulee voimaan tämän vuoden heinäkuussa.

Muovin korvaaminen elintarvikepakkaamisessa on hankalaa muun muassa sen erinomaisten suojaominaisuuksien vuoksi. Kuluttajapakkauksessa muovin korvaaminen ei saa heikentää merkittävästi ruokatuotteen säilyvyyttä. Pakkaussuunnitteluvaiheessa tulisikin arvioida kuluttajapakkausta osana suurempaa kokonaisuutta.

Package-Heroes-tutkimushankkeessa tehty pro gradu -tutkielma tarkasteli laajaan aineistoon pohjaten Suomessa myytäviä yksittäisiä kuluttajaelintarvikepakkauksia ja niissä käytettyjä pakkausmateriaaleja tuoteryhmittäin¹. Tutkielmassa tunnistettiin ne tuoteryhmät, joiden pakkaamisessa muovin vähentäminen on Suomen muovitiekartan ja EU:n kertakäyttömuovidirektiivin näkökulmasta tehokkainta ja vaikuttavinta. Keinoja ovat esimerkiksi pakkausmuovin korvaaminen paperi- tai kartonkipohjaisilla materiaaleilla, pakkausmateriaalin määrän vähentäminen ja pakkausmateriaalin kierrätyksen tehostaminen esimerkiksi panttijärjestelmällä.

Pakkausmateriaaleja analysoitiin tuoteryhmittäin

Pro gradun aineisto pohjautuu GS1 Finlandin yksilöityyn tuotetietoon joulukuulta 2019 ja Päivittäistavarakauppa ry:n tuoteryhmäkohtaisiin myyntivolyymitietoihin: myynnin osuus prosentteina kokonaismyynnistä vuoden 2020 ensimmäisellä neljänneksellä.

Tutkielmassa yksilöitiin ne tuoteryhmät, joiden pakkauksissa muovin osuus on suuri ja samalla EU:n kertakäyttömuovidirektiivi tai muut kriteerit (mm. pakkausmateriaalin määrä, myyntiosuus ja soveltuvuus kierrätykseen) tuovat muutostarpeita pakkausmateriaalin käyttöön.

Tarkastelun tulokset osoittivat eroja eri tuoteryhmien (44) välillä. Muovi on paljon käytetty materiaali ruokapakkauksissa, ja sitä on käytetty kaikissa tuoteryhmissä jossain määrin. Makeistuotteiden ja valmisruokien tuoteryhmissä muovin vähentäminen olisi vaikuttavinta. Näiden tuotteiden pakkauksissa on käytetty paljon eri muovilaatuja, joista osa on vaikeasti kierrätettävissä. Ne ovat merkittävä roskaamisriski. Lisäksi niiden myyntiosuus on suuri, ja ne ovat kertakäyttömuovidirektiivin kohteena.

Muovin osuus pakkausmateriaalina on suuri myös lihan, makkaran ja leikkeleiden sekä hedelmien ja vihannesten tuoteryhmissä, joissa on jo onnistuttu vähentämään pakkausmateriaalin määrää. Lihatuotteissa yksi mahdollinen muovinkorvauskohde ovat kaupassa pakattavat lihapakkaukset, joiden hyllyikä on erittäin lyhyt. Näissä pakkauksissa käytetään edelleen paljon polystyreeniä, jonka kierrättäminen on vaikeaa.

Muovin osuus on suuri myös virvoitus-, energia- ja urheilujuomapakkauksissa. Suomessa nämä pakkaukset kuitenkin kiertävät tehokkaasti panttijärjestelmän ansiosta, joten muovin korvaaminen muulla materiaalilla ei ole näissä tuotteissa ensisijaista.

Biopohjaisia ja/tai biohajoavia muoveja käytetään toistaiseksi vähän elintarvikepakkausmateriaalina. Niitä oli käytetty noin 30 prosentissa tuoteryhmistä, ja niiden osuus oli alle prosentti pakkausten materiaalin kokonaispainosta.

Mietojen alkoholijuomien tuoteryhmässä (oluet, siiderit) muovia on käytetty vähän: alle prosentti kuluttajapakkausmateriaalin painosta laskettuna. Lisäksi esimerkiksi kananmunat ja valmiskastikkeet pakataan pääsääntöisesti muihin pakkausmateriaaleihin kuin muoviin (kuitupakkaukset, lasi).

Makkarat, tuoreet hedelmät ja vihannekset sekä prosessoitu ja prosessoimaton liha pakataan pääsääntöisesti muovipakkauksiin: muovin osuus on yli 75 prosenttia kuluttajapakkausmateriaalin painosta laskettuna.

Osa tuoteryhmistä on varsin laajoja sisältäen hyvin erityyppisiä tuotteita. Siksi myös tuoteryhmän sisällä voi olla varsin suurta hajontaa käytetyissä pakkausmateriaaleissa. Tarkempaa pakkausmateriaalijätevirtojen määrittelyä varten tarvittaisiin myyntivolyymitietoja kappalemäärittäin tuoteryhmäkohtaisesti tai jopa käytettyjen pakkausmateriaalien mukaan.

Vauhtia pakkausratkaisujen kehitykseen

Viimeaikainen tutkimus ja kehitys on keskittynyt etsimään uusia ratkaisuja muovin korvaamiseen pakkausmateriaalina. Toistaiseksi on ollut varsin vähän tutkimustietoa siitä, mitä ja missä määrin eri pakkausmateriaaleja käytetään elintarvikepakkaamisessa tuoteryhmittäin.

Elintarvikepakkausten mahdolliset ympäristövaikutukset, erityisesti roskaaminen ja sen estäminen, pitää huomioida tulevaisuudessa nykyistä paremmin. Tällä hetkellä elinkaariarvioinnit eivät huomioi roskaantumista, mikä vaikeuttaa ruokapakkausten kokonaisympäristövaikutusten arviointia.

Muovin korvaaminen jollakin toisella materiaalilla ei ole aina kestävin vaihtoehto. Pakkausten uudelleenkäyttö, käytetyn pakkausmateriaalin merkittävä vähentäminen tai pakkausmateriaalien kierrätyksen tehostaminen ovat myös varteenotettavia vaihtoehtoja.

Pakkauksen kierrätettävyys on hyvä ottaa huomioon jo pakkausta suunniteltaessa, jotta pakkauksen kierrättäminen on kuluttajille helppoa. Peruslähtökohta tulevaisuuden ruokapakkausten suunnittelussa on edelleen ruokaturvallisuus ja ruokahävikin estäminen.

Viite:

Lahtinen, T. 2020. Food packaging atlas of a supermarket to identify replaceable and replace worthy plastic. Pro Gradu. Helsingin yliopisto.
urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202011114391