Elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka voidaan ilmoittaa millä tahansa keinoin: esimerkiksi paikkoihin tai maantieteellisiin alueisiin viittaavan maininnan, kuvan, symbolin tai sanan avulla. Kuva: Pirjo Huhtakangas
LainsäädäntöTuulikki Lehto

Elintarvikkeen ja sen pääainesosan alkuperämaan ilmoittaminen

EU-komissio on antanut yksityiskohtaiset säännöt pakatun elintarvikkeen pääainesosan alkuperämaan ilmoittamisesta 1.4.2020 alkaen. Elintarvikealan toimijan tulee tietää, minkälaiset pakkausmerkinnät edellyttävät elintarvikkeen pääainesosan alkuperämaan ilmoittamisen ja miten pääainesosan alkuperämaa pitää ilmoittaa.

Elintarvikealan toimija joutuu aina arvioimaan, pitääkö ilmoittaa itse elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka, voidaanko jotain ainesosaa pitää elintarvikkeen pääainesosana, ja onko velvoitetta ilmoittaa sen alkuperämaa tai lähtöpaikka.

Pääainesosan alkuperämaan ilmoittamistavasta säädetään komission täytäntöönpanoasetuksella EU N:o 2018/775. Ennen asetuksen soveltamista pakatut tuotteet saa myydä varastojen loppuun. Asetus on annettu elintarviketietoasetuksen EU N:o 1169/2011 artiklan 26 kohdan 3 soveltamiseksi.

Mikä on elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka

Elintarvikkeen alkuperämaaksi katsotaan maa, jossa elintarvike on tuotettu tai valmistettu. Maatalousperäisen tai keräilytuotteen elintarvikkeen alkuperämaa on se maa, jossa elintarvike, esimerkiksi liha tai marjat on tuotettu. Valmistuksella tarkoitetaan elintarvikkeen yhdistämistä muihin ainesosiin, kypsentämistä, säilömistä tai muuta vastaavaa käsittelyä.

Jalostettu elintarvike on peräisin silloin siitä maasta, jossa sille on suoritettu viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu valmistus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai edustaa merkittävää valmistusastetta. Esimerkiksi, jos mansikoista valmistetaan mansikkahilloa, hillon alkuperämaa on sen valmistusmaa.

Lähtöpaikka voi olla alue, joka on osa alkuperämaata (esim. Ahvenanmaa tai Lappi) tai alue, joka kattaa useita maita (esim. Alpit).

Elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittaminen on pakollista silloin, jos sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa harhaan elintarvikkeen todellisesta alkuperämaasta tai lähtöpaikasta. Esimerkiksi jos pakkauksessa olevasta tekstistä tai kuvista saa sen käsityksen, että elintarvikkeella on eri alkuperämaa tai lähtöpaikka.

Erityislainsäädäntö voi edellyttää aina elintarvikkeen alkuperämaan ilmoittamista (esim. tuore naudanliha). Elintarvikkeen alkuperämaa voidaan myös vapaaehtoisesti ilmoittaa pakkauksessa.

Kun pakatun elintarvikkeen alkuperämaa ilmoitetaan, tulee harkittavaksi, pitääkö ilmoittaa myös sen pääainesosan alkuperämaa.

Pääainesosia voi olla enemmän kuin yksi

Elintarvikkeen pääainesosia on kahdenlaisia: määrällisiä ja laadullisia. Määrällisen ainesosan osuus elintarvikkeesta on yli 50 prosenttia. Laadullisen ainesosan kuluttaja yleensä liittää elintarvikkeen nimeen, ja siitä vaaditaan useimmissa tapauksissa määrän ilmoittaminen. Esimerkkejä ovat ruisjauho ruisleivässä (ruista yli 50 %) ja liha makkarassa (lihapitoisuus on 79 %) tai kala kalakeitossa tai juusto ja katkarapu juustokatkarapusalaatissa. Kala sekä juusto ja katkarapu määrittelevät tuotetta, vaikka niitä kutakin on alle 50 prosenttia.

Elintarvikkeella voi olla enemmän kuin yksi pääainesosa. Pääainesosa voi olla yksittäinen ainesosa (esim. maito) tai koostettu ainesosa eli elintarvike, joka sisältää useamman kuin yhden ainesosan, kuten juusto. Pääainesosa määritellään elintarviketietoasetuksen (EU) N:o 1169/2011 2 artiklan alakohdassa 2 q.

On mahdollista, ettei elintarvikkeella ole yhtään pääainesosaa. Tällaisia elintarvikkeita voivat olla esimerkiksi makeissekoitus tai sitruunakakku, jossa yhdenkään ainesosan osuus ei ole yli 50 prosenttia eikä useimmissa tapauksissa vaadita ainesosan määrän ilmoittamista.

Elintarvikealan toimija arvioi ja päättää, mikä tai mitkä ovat elintarvikkeen pääainesosa(t). Kun toimija arvioi ja valitsee elintarvikkeen pääainesosaa, hänen on otettava huomioon ainesosan määrällisen koostumuksen lisäksi elintarvikkeen luonne ja sen erityisominaisuudet: kaikki pakkauksessa annettava tieto.

Tällöin on arvioitava huolellisesti myös kuluttajan odotukset ja näkemykset kyseisestä elintarvikkeesta pakkauksessa annettujen kaikkien tietojen pohjalta. On arvioitava, vaikuttaako tuotteen tietyn ainesosan alkuperämaan ilmoittaminen tai ilmoittamatta jättäminen oleellisesti kuluttajan ostopäätökseen. Tämä tulee pohdintaan erityisesti silloin, ilmoitetaanko pääainesosana olevan koostetun elintarvikkeen (esimerkiksi juuston tai kinkun) alkuperämaa vai kyseisen koostetun elintarvikkeen ainesosan (maidon tai sianlihan) alkuperämaa.

Elintarvikevalvontaviranomainen voi tarvittaessa puuttua valvonnassa asiaan, jos havaitaan, että pääainesosan alkuperämaata koskevia sääntöjä ei ole yrityksessä toimeenpantu tai muuten noudatettu.

Milloin pääainesosan alkuperämaa pitää ilmoittaa?

Elintarvikelainsäädännöllä on EU:ssa luotu harmonisoidut periaatteet sille, milloin elintarvikkeen alkuperämaa tai sen pääainesosan alkuperämaa tulee ilmoittaa. Elintarvikkeen pääainesosan alkuperämaan ilmoittamisessa täytyy ottaa kantaa siihen, milloin ja minkälaiset ilmaisut laukaisevat velvoitteen ilmoittaa pääainesosan alkuperämaan.

Jos pakatun elintarvikkeen alkuperämaa (tai lähtöpaikka) ilmoitetaan eikä se ole sama kuin pääainesosan, on kyseisen pääainesosan alkuperämaa (tai lähtöpaikka) myös ilmoitettava tai mainittava, että pääainesosan alkuperämaa ja lähtöpaikka on eri kuin elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka.

Pääainesosan alkuperämaan ilmoittaminen on näin ollen ehdollinen ja koskee vain pakattuja elintarvikkeita.

Elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka voidaan ilmoittaa millä tahansa keinoin, kuten paikkoihin tai maantieteellisiin alueisiin viittaavan maininnan, kuvan, symbolin tai sanan avulla. Ilmaisut ”made in xxx” ”valmistettu xxx:ssä”, ”tuotettu xxx:ssä”, ”xxx:n tuote” tai ”lähiruokaa”, katsotaan elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmaisuiksi.

Tavanomaisiin ja yleisnimiin sisältyviä maantieteellisiä nimityksiä, jotka kirjaimellisesti ilmoittavat alkuperän (esimerkiksi ”venäläinen meetvursti” tai ”ranskanleipä”), ei pidetä elintarvikkeen alkuperämaan ilmaisuina. Elintarvikkeen alkuperämaan ilmaisuina ei pidetä myöskään mainintoja toimijan roolista, kuten ”valmistaja”, ”valmistuttaja”, ”pakkaaja” tai kuvauksia elintarvikkeen ominaisuuksista (mm. ”tyyppinen” ja ”reseptillä”). Jos elintarvikkeen alkuperämaata ei ilmoiteta, myöskään velvollisuutta ilmoittaa elintarvikkeen pääainesosan alkuperämaata ei ole.

Pääainesosan alkuperämaata ei tarvitse ilmoittaa, jos elintarvikkeen alkuperämaa on sama kuin pääainesosan alkuperämaa. Esimerkiksi vadelmanmakuisen limonadin pääainesosa vesi tulee samasta maasta, jossa juoma on valmistettu.

Täytäntöönpanoasetusta ei sovelleta myöskään pakkaamattomina myytäviin elintarvikkeisiin, luomuelintarvikkeisiin, nimisuojattuihin elintarvikkeisiin, markkinajärjestelyasetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen EPNAs EU N:o 1308/2013), tislattujen alkoholijuomien (EPNAs EY N:o 110/2008) ja maustettuihin viinituotteiden (EPNAs EU N:o 251/2014) suojattuihin maantieteellisiin merkintöihin eikä rekisteröityihin tavaramerkkeihin, jos jälkimmäisiä pidetään alkuperämerkintänä.

Pääainesosan alkuperämaan voi ilmoittaa kahdella eri tavalla

Elintarvikkeen tai sen pääainesosan alkuperämaa tai lähtöpaikka tulee ilmoittaa sanoin, jos sen ilmoittaminen on säädetty pakolliseksi. Lisäksi se voidaan ilmaista kuvin tai tunnuksin. Joitakin maakoodeja voidaan pitää kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävinä sanoina. Näitä ovat esimerkiksi lyhenteet EU, UK ja USA.

Tieto elintarvikkeen pääainesosan alkuperämaasta tulee ilmoittaa käyttäen samaa maantieteellistä tasoa. Täten on mahdollista ilmoittaa esimerkiksi ”naudanliha (EU ja ei-EU)” tai ”naudanliha (Suomi ja Brasilia)” tai ”naudanliha (EU (Suomi) ja ei-EU)”, mutta ei esimerkiksi ”naudanliha (EU ja Brasilia)”.

Pääainesosan alkuperämaa on mahdollista ilmoittaa kahdella seuraavalla eri tavalla:

a) pääainesosan alkuperämaa tai lähtöpaikka ilmoitetaan viittaamalla johonkin seuraavista maantieteellisistä alueista:

  • ”EU”, ”muu kuin EU” tai ”EU ja muu kuin EU”
  • Alue tai mikä tahansa muu maantieteellinen alue, joka sijaitsee joko useissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa, jos se määritellään sellaiseksi kansainvälisessä julkisoikeudessa tai jos kohtuullisen valistunut keskivertokuluttaja sen hyvin ymmärtää
  • FAO-kalastusalue, tai meri tai makean veden alue, jos se määritellään sellaiseksi kansainvälisessä oikeudessa tai jos kohtuullisen valistunut keskivertokuluttaja sen hyvin ymmärtää
  • Jäsenvaltio(t) tai kolmas maa (kolmannet maat)
  • Alue tai mikä tahansa muu maantieteellinen alue, joka sijaitsee jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa ja jonka kohtuullisen valistunut keskivertokuluttaja hyvin ymmärtää.
  • Alkuperämaa tai lähtöpaikka pääainesosaan sellaisenaan sovellettavien erityisten unionin säännösten mukaisesti.

b) ”(pääainesosan nimi) ei ole peräisin (elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka)” tai samantapainen muotoilu, jolla on todennäköisesti sama merkitys kuluttajalle:.

  • Elintarvikealan toimijat voivat ilmoittaa pääainesosan alkuperämaan tai lähtöpaikan olevan eri kuin elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikka esimerkiksi siksi, että on olemassa useita tai vaihtelevia toimituslähteitä ja erityisiä tuotantoprosesseja.

Jos pääainesosa on elintarvike, esimerkiksi naudanliha, johon sovelletaan unionin erityissäännöksiä alkuperämaan ilmoittamisessa, pääainesosan alkuperämaan voi ilmoittaa käyttämällä edellä mainittuja sopivia vaihtoehtoja a ja b.

Elintarvikkeesta annettavat pakolliset tiedot on esitettävä yleensä vähimmäiskirjasinkoolla, jossa pienen kirjaimen x-korkeus on vähintään 1,2 mm (elintarviketietoasetuksen 13 artiklan 2 kohta).

Elintarvikkeen ja sen pääainesosan alkuperämaan tiedot on esitettävä pakkauksen samassa nähtävissä olevassa kentässä. Tieto näkyy tällöin samasta katselukulmasta.

Pääainesosan alkuperämaan kirjasinkoon x-korkeus on oltava vähintään 75 prosenttia elintarvikkeen alkuperämerkinnän x-korkeudesta. Pääainesosan alkuperää koskevat tiedot on esitettävä x-kirjasinkoolla, joka ei ole pienempi kuin 1,2 mm.

Ruokavirasto laati ennen komission tiedonannon julkaisemista Elintarviketeollisuusliitto ry:ltä, Päivittäistavarakauppa ry:ltä ja Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:ltä saamiensa kysymysten pohjalta kysymys-vastauspatteriston, joka on luettavissa osoitteessa https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/elintarvikeala/valmistus/elintarvikkeista-annettavat-tiedot/pakkausmerkinnat/elintarvikkeiden-alkuperamerkinnat/lihan-alkuperamaamerkinnat-tarjoilupaikoissa/

Kansallinen asetus voimassa vuoden 2021 loppuun?

  • Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (MMMa) 218/2017 voimassaoloa on jatkettu 15.5.2020 saakka (MMMa 83/2020).
  • Maa- ja metsätalousministeriö on lähettänyt komissiolle ehdotuksen kansallisen asetuksen voimassaolon jatkamisesta vuoden 2021 loppuun.
  • Asetusta sovelletaan elintarvikkeen ainesosana käytetyn lihan alkuperämaan, maidon alkuperämaan sekä maitotuotteiden ja tiettyjen vastaavien valmisteiden ainesosana käytetyn maidon alkuperämaan ilmoittamiseen pakatuissa elintarvikkeissa, kun tuotteet on tarkoitettu loppukuluttajalle tai suurtaloudelle.
  • Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan elintarvikkeisiin, jotka on valmistettu Suomessa.