Elintarvikelaki vahvistaa kuntien elintarvikevalvontaa

Uusi elintarvikelaki 297/2021 tuli voimaan huhtikuussa. Elintarvikelain kokonaisuudistusta on suunniteltu vuodesta 2014 alkaen, jolloin sidosryhmiä kuultiin laajasti ja kattavasti. Kokonaisuudistus antaa viranomaisilla entistä laajemman sanktiointimahdollisuuden.

Sanktiot ovat tarkoitettu nimenomaan niille toimijoille, jotka eivät noudata yhteisiä pelisääntöjä, liikkuvat niin sanotulla harmaalla alueella ja saattavat toiminnallaan vaarantaa suomalaisten elintarvikevientiyritysten toimintaa. Pelisäännöistä piittaamattomuus johtaa usein myös taloudelliseen hyötyyn. Uusista sanktiomahdollisuuksista haetaan apua petoksenomaisen toiminnan ehkäisyyn ja vilpillisten kilpailuetujen kitkemiseen.

Elintarvikelain kokonaisuudistuksessa katse suunnataan toimintaan entisen elintarvikehuoneistokeskeisyyden sijaan. Käsitteenä elintarvikehuoneisto on edelleen käytössä, mutta se pitää entistä kiinteämmin sisällään myös etäkaupan, verkkokaupan ja ylipäätänsä virtuaalisen toiminnan. Myös kontaktimateriaalitoiminta rinnastuu uudessa lainsäädännössä entistä selkeämmin elintarviketoimintaan.

Vuoden 2006 elintarvikelakiin tehtiin kaiken kaikkiaan yli 80 muutosta ja lisäystä. Uusi yhtenäinen laki helpottaa tulkintaa ja ymmärrettävyyttä. Huhtikuun jälkeen uuteen elintarvikelakiin on heinäkuussa tehty lisäys (718/2021) virka-avusta elintarvikejätteen kirjanpitovelvollisuuden valvonnassa.

Pilottihankkeessa ratkotaan uusia ohjeistuksia

Viimeisimpiä vanhaan elintarvikelakiin tehtyjä muutoksia olivat vuoden 2020 alussa voimaan tulleet muutokset, jotka ovat sellaisenaan myös uudessa elintarvikelaissa. Näiden suhteellisen uusien velvoitteiden ja vastuiden tulkintaan liittyvä ohjeistus on osittain vielä kesken.

Luotettavuuden selvittämistä eli velvoitteiden hoitoselvitysasiaa (VHS) pilotoidaan projektissa, johon on esitietojen perusteella valikoitunut muutama kymmenen yritystä ja saman verran kunnallisia valvontayksiköitä. Velvoitteiden hoitamiseen liittyy monia tietosuoja- ja salassapitohaasteita, joita pilottiprojektissa yritetään ratkoa tulevaa ohjeistusta varten.

Elintarvikelain seuraamusmaksu (67§) on määritelty koskemaan tilanteita, joissa toimija toimii toimipaikassa, jolla ei ole lainsäädännön edellyttämää hyväksyntää (9§ ja 11§) tai josta ei ole tehty lainsäädännön edellyttämää ilmoitusta (10§ ja 13§):

• Harjoittaa toimintaa elintarvikesäännösten vastaisella tavalla
• Ei noudata liikkuvasta elintarvikehuoneistosta annettua tiedottamisvelvollisuutta (12§)
• Ei noudata lainsäädännön jäljitettävyysvaatimusta (14§)
• Ei omaa omavalvontajärjestelmää eikä tee tarvittavia kirjauksia (15§)
• Ei ilmoita vakavista vaaroista ja ruokamyrkytyksistä (17§) tai zoonooseista (18§)
• Ei noudata (laboratoriona toimiessaan) laboratorion vaatimuksia (34§ ja 36§)

Elintarvikelain mukainen seuraamusmaksu on suuruudeltaan 500–3000 euroa, ja se peritään valtiolle. Kaikkia Ruokaviraston hallinnonalan lakeja koskeva seuraamusmaksuohje on valmisteilla.

Kunta perii valvonnasta perusmaksun

Keskeinen muutos elintarvikelaissa on valvonnan perusmaksu, joka peritään kunnan valvonnassa olevilta elintarvikealan toimijoilta. Vuosittainen valvonnan perusmaksu on 150 euroa. Se peritään ensimmäisen kerran vuoden 2022 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana sen mukaan, mikä on valvontakohteen tilanne 1.1.2022.

Perusmaksu koskee kaikkia toimipaikkoja, joilla on hyväksyntä tai joilta edellytetään ilmoitusta eli käytännössä lähes kaikkia elintarvikehuoneistoja. Perusmaksu on valvontakohdekohtainen, ja myös elintarvikekontaktimateriaaliatoiminnalla on valvonnan perusmaksu.

Perusmaksusta on vapautettu kyläkaupat ja yleishyödylliset yhteisöt sekä pienimuotoiset rekisteröitävät (ilmoitettavat elintarvikehuoneistot), jotka käsittelevät poron ja riistan lihaa. Toiminta on tarkemmin määritelty uuden elintarvikehygienia-asetuksen (318/2021) 33 §:ssä ja 34 §:ssä.

Käytännössä tarkoitetaan määrältään rajattua pienimuotoista poron kuivalihan ja lihan luovuttamista poronhoitoalueella ja riistan lihan luovuttamista metsästäjiltä kuluttajalle ja suoraan vähittäismyyntiin. Kyläkauppa on määritelty elintarvikelaissa, ja yleishyödyllisen yhteisön määritelmä löytyy tuloverolaista.

Kyläkaupalla tarkoitetaan harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla, kaupungin läheisellä maaseudulla tai maaseudun paikalliskeskuksessa olevaa elintarvikehuoneistoa, jonka etäisyys lähimpäänpäivittäistavarakauppaanon vähintään 7,5 kilometriätai joka on muuten vaikeasti tavoitettavissa ja jonka päivittäistavaroiden myynti on alle kaksi miljoonaa euroa vuodessa.

Valvonnan perusmaksuvelvoite ei koske alkutuotantoa eikä alkutuotannon osaksi katsottavaa elintarvikkeiden käsittelyä.

Pienimuotoisuuden käsite pohdinnassa

Pienimuotoisen toiminnan tulkinta on haastavaa, vaikka valvonnan perusmaksuasia on sinänsä selkeä ja yksinkertainen. Perusmaksu on tavallaan nostanut pinnalle uudestaan kysymyksen siitä, milloin pienimuotoisen toiminta on niin pientä ja vähäisen riskin toimintaa, että se ei kuulu valvonnan piiriin laisinkaan. Näitä kysymyksiä ratkottiin ja tulkintoja tehtiin aktiivisesti vajaa kymmenen vuotta sitten. Nyt tulkinnat on käytävä läpi uudestaan. Sama koskee osittain alkutuotantoa ja tilannetta, jossa elintarvikkeiden käsittely on osa muuta elinkeinotoimintaa.

Lainsäädäntö ei edellytä toimijoilta ja yrityksiltä minkään tyyppisiä hakemuksia valvonnan perusmaksusta vapautumiseksi. Valvontakohteiden kyläkauppastatus tai toimijan yleishyödyllisyys eivät ole asioita, joita olisi kerätty valvontakohteiden osalta. On mahdollista, että sen takia myös kyläkaupat ja yleishyödylliset yhdistykset tulevat saamaan valvontamaksun. Jotta tältä tilanteelta vältytään, on toivottavaa, että nämä toimijat ovat mahdollisimman pian yhteydessä omaan alueensa valvojaan,jotta tieto esimerkiksi kyläkauppastatuksesta saataisiin valvontatietoihin oikein ennen vuodenvaihdetta.

Hankalaa on myös valvonnan perusmaksun oikeudenmukainen asettaminen liikkuville elintarvikehuoneistoille.

Keskeisiä uuden elintarvikelain 297/2021 mukaisia muutoksia

• Toimijoiden luotettavuuden selvittäminen 7§ (voimaan 1.6.2020)
• Erillistä kirjallista omavalvontasuunnitelmaa ei vaadita 15§
• Hygieniapassinvoi saada ainoastaan osallistumalla hygieniapassitestiin 19§
• Ensisaapumisvalvonta (eläinperäisten elintarvikkeiden sisämarkkinatuonnin valvonta) osaksi kuntien tekemää suunnitelmallista valvontaa
• Tarkastuksen tekeminen kotirauhanpiirissä 40 §
• Tunnistautumaton näytteenotto 41 §
• Viranomaisen tiedonsaantioikeus 43§ ja oma-aloitteinen tietojen luovuttaminentoiselle viranomaiselle 44§
• Elintarvikkeiden vientiin liittyvät viranomaistehtävät 50§-51§
• Alkutuotantopaikan ja huoneiston hyväksymisen peruuttaminen (60 §) ja toiminnan keskeyttäminen tai lopettaminenilmoitetussa alkutuotantopaikassa tai elintarvikehuoneistossa (61 §)
• Internetsivuston sulkeminen 63§
• Rikkomuksista ilmoittajanhenkilöllisyyden suojaaminen 81 §