Uteliaisuus imaisi tutkimustehtäviin

Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) biotalouden tutkimusyksikön johtajasta Annukka Pakarisesta piti tulla ala-asteen opettaja, biokemisti tai syöpätutkija.

− Mitään niistä ei sinällään toteutunut, mutta ainakin työskentelen nyt opettajien kanssa, ja työssäni on paljon bioa, kemiaa ja tutkimusta, Pakarinen summaa.

Biotalouden tutkimusyksikössä tehdään alue- ja alakehittämisen lisäksi soveltavaa tutkimusta, jota integroidaan opiskelijoiden arkeen ja tehdään yhteistyössä alan yritysten kanssa.

− Johdan hienoa tutkimusporukkaa ja olen mukana koko elintarvikeketjun tutkimuksessa maaperästä alkutuotannon ja jalostuksen kautta takaisin maaperään, hän toteaa.

Tutkimusyksikkö toimii muun muassa Mustialan maatilalla, Lepaan puutarhoilla, Evon metsässä ja Sairion koemeijerissä. Pakarisen mielestä innostavimpia painopisteitä on älykäs biotalous, jossa biologisten prosessien hallinnassa ja simuloinnissa hyödynnetään monitahoista datan keruuta ja analysointia.

Pakarinen tunnustaa, että uteliaisuus erilaisiin asioihin ja uuden kehittäminen ovat vahvasti osa hänen luonnettaan.

− Tutkimusideoiden kehittely ja soveltava, käytännön ratkaisuihin suuntautuva tutkimus on erittäin innostavaa. Labraan ja kädet savessa tekemiseen on välillä kaipuu, mutta juuri nyt siihen ei ole aikaa.

Monipuolinen opinto- ja työura

Pakarisen opinto- ja työura ovat monipuolisia ja polveilevia. Hänellä on kemiantekniikan diplomi-insinöörikoulutus Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta, joka on nykyisin teknillinen yliopisto. Hän valmistui vuonna 1997 pääaineenaan prosessi- ja ympäristöanalytiikka. Diplomityössä hän analysoi tilastollisesti erään laajan tutkimusprojektin analyysien oikeellisuutta.

Vuosina 2007−2008 Pakarinen suoritti ammatilliset opettajaopinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa ja vuonna 2012 sai valmiiksi filosofian tohtoritutkinnon Helsingin yliopistossa.

− Virallisesti tutkintoni on Agroteknologian laitokselta maaseudun ympäristöteknologiasta. Käytännössä tein työni professori Liisa Viikarin tutkimusryhmässä elintarvike- ja ympäristötieteen laitoksella. Tutkimusaiheeni käsitteli peltobiomassojen hyödyntämismahdollisuuksia biopolttoaineiden raaka-aineina. Tutustuin muun muassa hamppuun, maissinvarsiin ja maa-artisokkaan, Pakarinen kertoo.

Työ painottui biokaasu- ja etanoliprosessin lisäksi viherbiomassojen säilöntään, lignoselluloosan käsittelyihin, entsyymeihin ja sokerianalytiikkaan. Nyt Pakarinen on kirjoilla bio- ja elintarviketekniikan insinööriopinnoissa HAMKissa, mutta työ hidastaa opintojen etenemistä.

Lappeenrannasta valmistuttuaan Annukka Pakarinen työskenteli viitisen vuotta Nokia Oy:ssä, aluksi laatuinsinöörinä, sitten puhelinkeskuksen ohjelmistotestaajana.

− Olin demoamassa ensimmäisen 3G-solun kulkemista keskukselta toiselle.

Vuonna 2003 hän opiskeli ympäristötieteen perus- ja aineopintoja ja toimi pari vuotta yläasteella matematiikan, kemian, fysiikan ja ATK:n opettajana. Vuosina 2007−2008 hän asui perheensä kanssa Unkarissa ja alkoi sieltä palattuaan tehdä väitöskirjaa Helsingin yliopistolle. Yliopistolta hän siirtyi HAMKiin biojätteiden hyödyntämistä tutkivaan projektiin.

− Vuoden 2015 alussa aloitin bio- ja elintarviketekniikan koulutuspäällikkönä ja pikkuhiljaa myös opona ja kemian opettajana. Elokuun alussa 2018 siirryin takaisin tutkimuksen pariin: biotalouden tutkimusyksikön johtajaksi.

Keksijäpalkinto tänä vuonna

Kun Pakarinen aloitti työt HAMKissa, hän oli mukana selvittämässä, miten erilaisia biojätteitä ja sivuvirtoja syntyy ja miten niitä voidaan hyödyntää. Aloittaessaan elintarviketekniikan koulutuspäällikkönä hän pääsi tutustumaan elintarvikealaan yritysyhteistyön, opiskelijoiden ohjauksen ja koulutuksen kehittämisen myötä.

− Tämä innosti itseäni opiskelemaan alaa, mutta työ on vähän haitannut tätä harrastusta, sanoo Pakarinen pilke silmäkulmassa.

HAMKissa ja erityisesti nykyisessä tehtävässä hän näkee läheltä myös alkutuotantoa, mikä tekee alasta entistä mielenkiintoisemman.

Pakarinen on saanut tänä vuonna Suomalaisten keksijöiden tukisäätiön keksijäpalkinnon Ekokamu-alipainebiojäteastian kehittämisestä. Keksintö sai alkunsa väitöskirjatyön aikana tehtyjen säilöntäkokeiden ja HAMKin biojätetutkimuksen risteymästä. Ideaa kehitettiin Pakarisen vetämässä Fiksu biojäte -projektissa.

− Yksinkertaisena ajatuksena on hyödyntää maitohappokäymistä biojätteiden säilönnässä samalla periaatteella kuin säilörehussa. Näin biojätteen pilaantuminen saadaan pysäytettyä heti syntypaikalla, kerääminen on siistimpää, ja biokaasulaitoksille saadaan parempaa raaka-ainetta.

Ekokamu-tuote syntyi samannimisessä start up -yrityksessä, jossa Pakarinen on osakkaana. Ensimmäinen tuote on mitoitettu kotitalous- ja toimistokäyttöön. Tuotannon aloittamiseen ja jatkoideoiden kehittämiseen etsitään parhaillaan rahoitusta.