Lähiruoka ja luomu julkisissa hankinnoissa ─ kustannus vai investointi? 

Suomessa käytetään vuosittain satoja miljoonia euroja julkisiin elintarvikehankintoihin. Kyse on merkittävästä julkisen talouden kokonaisuudesta, jolla on sekä suoria että välillisiä vaikutuksia alueelliseen elinvoimaan ja työllisyyteen.

Julkisen talouden kiristyminen, Ukrainan sota, elintarvikkeiden kustannusnousu sekä sote-uudistus ovat viime vuosina muuttaneet toimintaympäristöä merkittävästi. Samalla julkisille hankinnoille on asetettu yhä enemmän vastuullisuustavoitteita.

Myös lähi- ja luomuruuan käytölle sekä kotimaisuusasteelle on asetettu valtakunnallisia tavoitteita ja suosituksia. Mutta kuinka suuri osa julkisista ruokahankinnoista kohdistuu kotimaiseen tuotantoon, lähiruokaan ja luomuun?

Toteutimme keväällä ja kesällä 2025 kyselyn julkisia elintarvikehankintoja tekeville hankintayksiköille. Vastauksia saatiin yhteensä 113 eri puolilta Suomea muun muassa kunnista, hyvinvointialueilta ja seurakunnista. Aineisto kattaa suuren osan maamme julkisista elintarvikehankinnoista ja antaa siten hyvän kuvan hankintojen tilanteesta.

Kyselyllä selvitettiin julkisten hankintayksiköiden ostamien lähi- ja luomutuotteiden osuutta elintarvikehankintojen kokonaisarvosta sekä hankintojen kotimaisuusastetta. Lähiruoka määriteltiin tarkoittamaan omassa maakunnassa tuotettua ruokaa.

Lisäksi selvitettiin, millaiset tekijät koetaan esteinä lähi- ja luomuruoan hankinnalle.

Kotimaisuusaste korkea, lähiruoka- ja luomuosuudet vaihtelevat

Tärkeimpinä tekijöinä elintarvikehankinnoissa pidetään turvallisen ruoan tarjoamisen mahdollisuutta, hyvää makua ja korkeaa kotimaisuusastetta.

Elintarvikehankintojen kotimaisuusaste on kyselyn perusteella noin 80 prosenttia. Maakunnittain osuudet vaihtelevat 75 ja 93 prosentin välillä (ks. kuvio 1). Korkein kotimaisuusaste on Pohjois-Karjalassa, Pohjanmaalla ja Lapissa.

Lähiruuan osuus julkisista elintarvikehankinnoista on keskimäärin noin 15 prosenttia. Korkein oman maakunnan osuus on Etelä-Pohjanmaalla, noin 35 prosenttia elintarvikehankintojen arvosta. Vähintään 20 prosentin osuuksiin ylsivät myös esimerkiksi Etelä-Savo, Keski-Suomi, Pohjanmaa ja Satakunta.

Luomutuotteiden osuus on noin neljä prosenttia elintarvikehankintojen arvosta. Eniten luomuna käytetään maitoa, hiutaleita ja jauhoja, mutta myös marjat, vihannekset, leipä, kahvi ja tee mainittiin usein.

Suuri osa käytetyistä luomutuotteista on kotimaisia. Suurimmat luomuosuudet ovat Ahvenanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla.

Seuranta ontuu – strategiat eivät aina näy käytännössä

Kysely paljasti, että lähiruuan käyttöä ei kaikissa organisaatioissa seurata systemaattisesti. Vaikka strategioissa saatetaan korostaa lähiruuan merkitystä, ilman selkeää kirjanpidollista tai raportointiin perustuvaa seurantaa tavoite ei välttämättä ohjaa käytännön hankintapäätöksiä.

Osa vastaajista kertoi kuitenkin, että kilpailutukset suunnitellaan mahdollistamaan lähiostot. Joissain organisaatioissa lähiruokaostoilla on oma tilinsä kirjanpidossa. Seurannan kehittämisen tulisikin olla seuraava keskeinen askel.

Mikä jarruttaa kasvua?

Lähiruuan käytön lisäämisen merkittävimmiksi esteiksi arvioidaan yritysten rajallinen tavarantoimituskyky sekä tarjousten puute tai vähäisyys kilpailutuksissa. Tuotteita tai niiden jalostusastetta ei myöskään pidetä aina julkiselle sektorille soveltuvana.

Luomuruuan kohdalla merkittävimmiksi esteiksi arvioidaan tuotteiden korkeampi hinta ja hankintoihin käytettävissä olevat rajalliset määrärahat.

Tulokset viittaavat siihen, että lähiruoan käytön haasteet ovat enemmän rakenteellisia ja logistisia, kun taas luomun kohdalla kyse on ensisijaisesti taloudellisista tekijöistä. Näiden edistäminen vaatii siten erilaisia ratkaisuja.

Vertailu aikaisempiin vuosiin

Vertailu vuosina 2013 ja 2019 toteutettuihin vastaaviin selvityksiin osoittaa, että muutokset ovat olleet koko maan tasolla varsin maltillisia (ks. kuvio 2). Lähiruoan, kotimaisuuden ja luomun osuudet ovat pysyneet pitkälti samalla tasolla.

Maakunnittain vaihtelua on kuitenkin tapahtunut. Lähiruokaosuuksiaan ovat onnistuneet nostamaan vuoteen 2013 nähden esimerkiksi Etelä-Karjalan, Etelä-Savon ja Keski-Suomen hankintayksiköt.

Kotimaisuusastettaan ovat puolestaan kasvattaneet vuosien 2013–2025 välillä muun muassa Pohjois-Karjalan, Lapin ja Pirkanmaan toimijat. Luomuosuus on kasvanut esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa.

Mahdollisuuksia ja haasteita vuoteen 2030

Erityisesti kasviproteiinien käytön uskotaan lisääntyvän selvästikin vuoteen 2030 mennessä. Ruokailijoiden kiinnostuksen lähiruokaa ja luomua kohtaan sekä niiden käytön arvioidaan kasvavan maltillisesti.

Osaavan työvoiman saatavuuden kanssa uskotaan olevan eniten haasteita tulevien vuosien aikana. Lisäksi elintarvikehankintojen määrärahojen pelätään laskevan nykytilanteeseen verrattuna.

Kohti vaikuttavampia hankintoja

Eri sidosryhmillä vaikuttaisi olevan selkeä halu ja tahtotila edistää vastuullisia julkisia hankintoja ja etenkin lähiruuan käyttöä. Monet myös tunnistavat lähiruokahankintojen tuovan välillistä taloudellista hyötyä, kun raha jää kiertämään alueelle ja täten tukee alueellista elinvoimaa.

Julkisiin elintarvikehankintoihin on panostettu kehittämistoimilla jo pitkään, mutta vastauksissa tuli esille, että monet toimijat kaipaavat yhä ohjeistusta ja koulutusta erityisesti lähi- ja luomuhankintoihin liittyen. Olemassa oleva tieto ja osaaminen eivät vielä kaikilta osin riitä tukemaan strategisia tavoitteita käytännön päätöksenteossa.

Tarvitaan siis entistä enemmän avointa keskustelua, ajantasaista tietoa lähi- ja luomuruuan käytöstä ja niiden vaikutuksesta sekä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Hankinnoista vastaavilla ja päättävillä tulee olla tarvittavat perusteet ja mahdollisuudet tehdä parhaita mahdollisia päätöksiä nyt ja tulevaisuudessa.

Artikkeli on kirjoitettu osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Lähiruoan käytön kehittyminen julkisissa ammattikeittiöissä ja sen aluetaloudelliset vaikutukset -hanketta, jota toteuttaa Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Hankkeessa julkaistut raportit löytyvät osoitteesta: https://www.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/ruralian-julkaisut