Julkisten keittiöiden lähiruokahankintojen alueelliset erot ovat kasvaneet

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti toteutti vuoden 2019 syksyllä maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella valtakunnallisen kyselyn suomalaisille julkisen sektorin hankintarenkaille ja -yksiköille osana Julkiskeittiöiden lähiruoan käytön muutos ja sen aluetaloudelliset vaikutukset -hanketta. Kyselyllä selvitettiin elintarvikehankintojen alueellista jakautumista, julkisen sektorin näkemyksiä lähiruuasta ja koettuja esteitä sen hankinnalle¹. Lisäksi selvitettiin, onko lähiruuan käytössä tapahtunut muutoksia vuonna 2013 tehtyyn vastaavaan kyselyyn verrattuna².

Uuden kyselyn tulosten perusteella lähiruokaa hankitaan melko vaihtelevasti eri maakunnissa. Omasta maakunnasta hankittujen elintarvikkeiden osuus vaihtelee yhdestä prosentista 47 prosenttiin. Korkeimmat oman maakunnan osuudet elintarvikehankinnoissa ovat Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla, joissa myös kotimaisuusaste on korkeimpien joukossa, yli 90 prosenttia. Kotimaisuusaste vaihtelee maakunnittain noin 70 prosentista 95 prosenttiin.

Vuonna 2013 toteutetun kyselyn tuloksiin nähden alueelliset erot lähiruokahankinnoissa näyttäisivät kasvaneen, sillä lähiruuan osuudet vaihtelevat nyt selkeästi enemmän kuin aikaisemmin.

Kotimaisuusasteissa hajonta on pysynyt suunnilleen samoissa osuuksissa. Omasta maakunnasta yleisimmin hankituissa tuotteissa korostuvat melko samat tuotteet kuin aikaisemmin, eli leipä ja muut leipomotuotteet, kasvikset ja marjat, mutta myös liha- ja maitotuotteet.

Elintarvikkeista keskimäärin 16 prosenttia omasta maakunnasta

Kyselyn tulosten mukaan omasta maakunnasta ostetaan keskimäärin 16 prosenttia julkiskeittiöiden elintarvikkeista, mikä on suunnilleen sama osuus kuin vuonna 2013 (15 %). Suurempia muutoksia lähiruokahankintoihin ei näyttäisi tulleen. Toisaalta kotimaisuusasteessa on koko maan tasolla havaittavissa hieman suurempaa muutosta. Vuoden 2013 kyselyn perusteella kotimaisuusaste oli noin 78 prosenttia, kun se nyt on noin 83 prosenttia.

Tulosten perusteella myöskään luomun osuus elintarvikehankinnoista ei ole juurikaan muuttunut vuoteen 2013 verrattuna. Se on edelleen noin viisi prosenttia tai jopa hieman sen alle, mutta luomun osuuden uskotaan tuplaantuvan vuoteen 2025 mennessä.

Vastauksissa tuli esiin, että yksi selkeä este tai haaste lähiruokahankinnoille on tarjonnan puute tai tarjonta vääränlaisessa muodossa. Monen yrityksen tarjoamat tuotteet on suunniteltu lähinnä vähittäiskauppaa varten, eivätkä ne ehkä suoraan sovellu julkiskeittiöiden käyttöön. Esimerkiksi esikäsittely- tai jalostusaste voi olla vääränlainen tai pakkauskoot liian pieniä. Sekä keittiöhenkilökunnan että asiakkaiden asenne lähiruokaa kohtaan on kuitenkin kunnossa. Kysyntä ja tarjonta pitäisi saada paremmin kohtaamaan.

Elintarvikehankinnat vaikuttavat talouteen ja työllisyyteen

Julkisten keittiöiden elintarvikehankintojen kohdistamisella on vaikutuksensa muun muassa alueiden talouteen ja työllisyyteen. Kyselyyn vastaajat olivat melko yksimielisiä siitä, että lähiruuan suosiminen lisää oman alueen työllisyyttä.

Yleisen tasapainon RegFin-mallilla (Regional model for Finland)) laskettujen vaikuttavuusarvioiden perusteella lähiruuan käytön muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia alueiden talouteen ja työllisyyteen. Parhaimmillaan yhden maakunnan julkiskeittiöiden lähiruuan käytön kasvu kyselyiden mukaisesti on tarkoittanut miljoonien eurojen ja kymmenien henkilötyövuosien myönteistä vaikutusta alueen talouteen ja työllisyyteen. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla kyselyiden mukainen kasvu lähiruuan käytössä tarkoittaa arvion mukaan lähes kolmen miljoonan euron ja noin neljänkymmenen henkilötyövuoden positiivista vaikutusta.

Lähiruuan systemaattinen hankinta ja käyttö julkisella sektorilla on ensisijaisesti arvovalinta ja vaatii poliittista tahtotilaa. Puheet ja toimet eivät julkisella sektorilla välttämättä kohtaa nopealla aikataululla. Jos kunnassa halutaan sitoutua lähiruuan käyttämiseen ja sen lisäämiseen, asia pitää kirjoittaa esimerkiksi hankintastrategiaan, joka velvoittaa hankinnoista vastaavia tekemään elintarvikeostot useammin paikallisesti. Määrärahat tuskin kasvavat, mutta kokonaisvaltaisella hankintaprosessin, ruuan valmistuksen, reseptiikan ja sesongit huomioivalla suunnittelulla lähellä tuotetun ruuan lisääminen on mahdollista.

Viitteet:

• Viitaharju L. ym. 2020. Lähiruoka puheissa ja teoissa – Julkiskeittiöiden lähiruoan käytön muutos vuosien 2013 ja 2019 välillä. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Raportteja 201.
• Viitaharju L. ym. 2014. Työtä ja hyvinvointia! Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset Suomen maakunnissa. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Raportteja 118.
• Julkaisut ovat ladattavissa osoitteessa helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/julkaisut