Keskustelu ruuantuotannon sosiaalisesta kestävyydestä on vielä käymättä

Elintarvikkeiden laadun ja turvallisuuden eteen tehdään runsaasti työtä. Ruokaturva ja tuotannon jatkuvuus poikkeusoloissa ovat niin ikään yhteiskunnalle keskeisiä arvoja, joita on testattu koronan aiheuttamissa poikkeustilanteissa. Suomalainen ruokaturva on kestänyt tähän mennessä hyvin, eikä elintarvikkeiden saatavuus ole juurikaan häiriintynyt.

Ruokaketjun yritykset ovat myös oman alueensa työllistäjiä ja veronmaksajia, jotka toimivat kattavasti eri puolilla Suomea. Vahvinta toiminta on Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Teollisuuden lisäksi ruoka-alan työpaikkoja on Uudellamaalla kaupassa ja ravintoloissa. Varsinais-Suomi on vahvaa ruoka-aluetta sekä alkutuotannon että elintarviketeollisuuden näkökulmasta. Vahvuuksien ohella ruoka-alaan liittyy myös haasteita.

Työelämän psyykkinen kuormitus on kasvussa

Elintarvikeala ‒ alkutuotanto, elintarviketeollisuus, kauppa, ammattikeittiöt ‒ työllistää noin 340 000 henkilöä. Työhyvinvoinnin kehityksestä ei juurikaan ole käytettävissä toimialakohtaista tietoa. Kansallisten tilastojen (työelämätieto.fi) mukaan mielenterveyssairaudet ovat lisääntyneet viimeisten vuosien aikana. Tämä näkyy sekä sairaslomien että työkyvyttömyyseläkkeiden perusteissa. Vaikutukset ulottuvat laajalti: joka neljäs suomalainen lapsi asuu perheessä, jossa vanhemmalla on päihde- tai mielenterveysongelmia.

Mielenterveysongelmien lisääntymisen taustalla vaikuttavat osaltaan työelämän muutokset, joissa suorituskeskeinen ajattelu on korostunut ja tietotekniikka vallannut lisääntyvää osuutta työpäivän aikana. Jatkossa on tärkeää kiinnittää huomiota myös työelämän psyykkisen turvan vahvistamiseen.

Maatilat muutosten myllerryksessä

Maataloustuottajat ovat saaneet viimeisten vuosikymmenten aikana elää monien myllerrysten keskellä. Tämä on näkynyt ammattialan vähäisessä houkuttavuudessa nuorten keskuudessa. Suomalaisten viljelijöiden keski-ikä on noussut 53 vuoteen, ja nuoria, alle 40-vuotiaita, yrittäjistä on vain 16 prosenttia (Luke 2019). Viljelijät ovat ikääntymässä myös muualla EU-maissa.

Myös maatilojen lukumäärä on laskenut. Vuoteen 2012 verrattuna maataloudessa työskentelevien määrä on vähentynyt viidenneksellä. Tämä ei ole kuitenkaan vaikuttanut tuotantomääriin. Kehittyvän teknologian avulla maatilat pystyvät hoitamaan entistä suurempia tuotantoyksiköitä.

Gallup Elintarviketiedon kyselyssä viljelijät mainitsivat, että byrokratia heikentää eniten heidän jaksamistaan. Työmäärä ja kiire rasittivat, ja tuotannon kannattavuus ja tulevaisuuden näkymät huolestuttavat.

Maailmanlaajuinen hankinta haastaa

Ruokailun ja ruokahankintojen juuret ulottuvat pitkälti Suomen rajojen ulkopuolelle. Elintarvikealan suurimmat tuontipanokset koskevat energiaa, jota kuluu kaikissa ruokaketjun vaiheissa. Merkittäviä tuontipanoksia ovat myös typpilannoitteisiin käytettävä ammoniakki, kasvinsuojeluaineet sekä rehut, mmun muassa soijapuriste. Valmiita elintarvikkeitakin tuodaan merkittävässä määrin. Kun suomalaisen ruokaviennin arvo on 1,2 miljardia, tuonti on tähän verrattuna yli nelinkertainen.

Kansainväliseen kauppaan liittyy monia sosiaalisia ongelmia, myös ihmisoikeuksien rikkomuksia kuten pakkotyötä ja lapsityövoiman käyttöä. Yritykset pyrkivät välttämään riskejä käyttämällä hankintojen tukena laatusertifikaatteja. Vastuullisuustoimista viestitään muun muassa yritysvastuuraporteilla. Isoimmat, yli 500 henkilöä työllistävät yritykset ovat velvollisia julkaisemaan yritysvastuun raportin.

Globaalien hankintaketjujen hallintaa helpottaa osaltaan Business Social Compliance Initiative -järjestelmä (BSCI) ja Supplier Ethical Data Exchange –tietokanta (Sedex). Yritysvetoisessa työssä ei ole mukana kansalaisjärjestöjä eikä ammattiliittoja.

Kuluttajan on kuitenkin vaikeaa selvittää omien kulutusvalintojensa sosiaalisia vaikutuksia. Hallitusneuvotteluissa onkin käsitelty esitystä yritysvastuunlaista, joka lisäisi yritysten velvoitteita ihmisoikeuksien tunnistamiseen ja haittojen vähentämiseen jatkossa.

Terveyttä, elämänhallintaa ja luontoyhteyksiä

Kuluttajan näkökulmasta ruualla on oleellinen ja suora merkitys arjen hyvinvointiin, elämänlaatuun ja terveyteen. Moni kuluttaja tuntee silti yhä heikommin tuotannon alkujuuria. Koulussa näitä asioita opetellaan lähinnä biologian, maantieteen ja kotitalouden oppisisällöissä. Tiedon ymmärtäminen saattaa kuitenkin olla vaikeaa, jos lapselta tai nuorelta puuttuvat omakohtaiset kokemukset kasvun ja uudistumisen ilmiöistä luonnossa.

Monissa maissa kouluopetukseen on tuotu mukaan kokemuksellista oppimista maatiloilla. Samalla on vahvistunut ympäristökasvatuksen kannalta olennainen ymmärrys siitä, miten kaikilla tuotteilla ja tavaroilla on alkuperänsä ja miten tuotteet myös päätyvät käytön jälkeen jonnekin.

Kuluttajien vieraantuminen maaseudusta on luonut tilaa myös uudenlaisille urbaanin maatalouden ratkaisuille. Yhteys ruuantuotannon alkujuuriin voi vahvistua omatarveviljelyssä tai ruokapiireissä. Ruoka-aineiden tuoreuden ohella etuna on ollut kiinnittyminen lähiympäristöön ja -yhteisöihin, jotka voivat osaltaan tuoda turvaa ja hallinnan tunnetta arkeen. Kestävyyden näkökulmasta on syytä tiedostaa myös ruokailun yhteys luontoon.

Halpaa ruokaa kalliilla hinnalla

BIOS-tutkimusyksikön tutkijan Ville Lähteen mukaan elintarvikemarkkinoiden vahva kilpailutilanne on tukenut erityisesti ruuantuotannon tehokkuus- ja tuottavuuskehitystä. Kehityksen höydyt kuluttajille ovat olleet selkeitä. Esimerkiksi suomalaiset käyttävät 12 prosenttia kulutusmenoistaan ruokaan samalla, kun kauppojen tuotevalikoimat ovat jatkuvasti laajentuneet ja ravitsemuksen laatu on monin osin parantunut (Tilastokeskus 2017).

Tehokkuuskehitykseen liittyy kuitenkin myös haasteita. Markkinaohjauksen kapeus näkyy erityisesti siinä, miten tuotannon yhteiskunnallisia tavoitteita, kuten ympäristönsuojelua tai ihmisten hyvinvointia, pystytään huomioimaan. Markkinat hakevat lähinnä edullisia hintoja ja ohjaavat myös alkutuottajaa tuottamaan mahdollisimman edullista raaka-ainetta. Tuotannon kestävyys- ja laatukustannuksille on ollut vaikea saada korvausta markkinoilla.

Tehokkuuden maksimointi tapahtuu usein myös tuotantojärjestelmien joustavuuden kustannuksella. Tuotteet ovat kuluttajille edullisia, mutta saatavuusriskit ja häiriötilanteet lisääntyvät. Ruuantuotannon kestävyys edellyttää osaltaan talousjärjestelmien kehittämistä. Lyhyellä aikavälillä tulosten maksimoinnin rinnalla on huomioitava myös luonnon ja ihmisten hyvinvointitarpeet.

Tutkija Ville Lähteen mukaan tämä tarkoittaisi ruuantuotannossa pyrkimystä kohden oikeudenmukaisempaa kansainvälistä kauppaa sekä paikallisen ja kansallisen ruuantuotannon elvyttämistä. Paikallisuuden myötä kansalaisten ja kuluttajien mahdollisuudet vaikuttaa ruuantuotannon kehitykseen vahvistui, ja toimijat voisivat löytää joustavia ja kokonaisvaltaisia ratkaisuja.