Mehiläistuotteita voi käyttää monipuolisemmin

Hunaja on suojattu EU-direktiivillä, jonka mukaan hunajaan ei saa lisätä mitään eikä siitä saa roskia lukuun ottamatta myöskään poistaa mitään. Hunajassa on keskimäärin 80 prosenttia fruktoosia ja glukoosia ja noin 17 prosenttia vettä. Loput kolme prosenttia koostuu yhdisteistä, jotka ovat peräisin kasvien medestä ja siitepölystä sekä mehiläisistä. Nämä pienissä määrin esiintyvät yhdisteet, kuten oligosakkaridit ja entsyymit, tekevät hunajasta arvokkaan bioaktiivisen tuotteen.

Kotimaisissa hunajissa ei ole havaittu merkkejä hunajaväärennöksistä, ja mehiläistarhaajat tuottavat hunajaa Ruokaviraston hyväksymien hyvän käytännön ohjeiden mukaan. Muihin luonnosta kerättyihin ruoka-aineisiin verrattuna hunajassa on vähiten mikrobeja, sillä mikrobit eivät kestä hunajan korkeaa sokeripitoisuutta.

Hunajan tunnetuista antimikrobisista ja muista terveyteen vaikuttavista ominaisuuksista ei ole olemassa Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) hyväksymiä terveysväitteitä, joten hunajan markkinoinnissa ei saa vedota sen terveysvaikutuksiin. Sama koskee muitakin mehiläistuotteita. Suurin syy terveysväittämien puutteeseen on mehiläistuotteiden eri kasvialkuperän mukaan vaihteleva koostumus.

Tuotekehittäjät etsivät jatkuvasti uusia makuja. Suomen lyhyen kesän aikana pystytään tuottamaan tavallisen vaalean ja miedon monikukkahunajan lisäksi toistakymmentä erilaista lajihunajaa. Valitsemalla jonkin erikoisen tai voimakkaanmakuisen lajihunajan tuotteensa makeuttajaksi jatkojalostaja voi luoda tuotteeseensa jäljentämättömän, uuden makukokonaisuuden.

Siitepöly bioaktiivinen proteiinipommi

Mehiläisten proteiinin ja rasvan lähde on kasvien siitepöly. Mehiläishoitajat voivat kerätä siitepölyä palleroina, joita mehiläiset tuovat pesään jaloissaan. Toinen tapa on kerätä siitepölyä kennoista, joihin mehiläiset ovat säilöneet sen maitohappobakteerien avulla. Säilöttyä siitepölyä kutsutaan pergaksi tai mehiläisleiväksi.

Siitepölyä sanotaan täydelliseksi ravinnoksi sen monipuolisen ravintosisällön takia. Siitepölyn proteiini- ja rasvapitoisuus ja muu koostumus vaihtelee kasvialkuperän mukaan. Siinä on omega-3-rasvahappoja, karotenoideja, A- ja B-vitamiineja sekä merkittäviä määriä useita hivenaineita.

Proteiinipitoista siitepölyä tai pergaa voidaan hyödyntää monella tavalla jatkojalosteissa. Kuvassa 1 on puolalaista suklaata, johon on lisätty siitepölypalleroita ja pergaa. Siitepöly sopii myös erilaisiin välipalatuotteisiin.

Propolis luonnon oma antibiootti

Kasvit ja puut suojaavat herkät silmut, kasvinosat ja vioittuneet kohdat fenoliyhdisteitä sisältävillä pihka-aineilla. Mehiläiset keräävät näitä aineita ja valmistavat niistä propolista, joka on niiden kemiallinen ase mikrobeja vastaan (kuva 2).

Propolis on hyvin antibakteerinen aine, jonka avulla mehiläiset rakentavat pesäänsä ilmastoinnin ja pitävät yllä yhteiskuntansa terveyttä. Mehiläishoitaja voi kerätä propolista erityisellä pesän päälle laitettavalla verkolla ja valmistaa siitä propolis-etanoliuutetta.

Propolis-etanoliuutetta on käytetty kautta mehiläishoidon historian kansanlääkinnässä. Runsas fenoliyhdisteiden määrä tekee propoliksesta arvokkaan aineen, jonka vaikutusmekanismeja ei kuitenkaan tunneta tarkkaan. Tavallisimmin propolista käytetään flunssan oireiden lievittämiseen, pikku haavojen ja hyönteistenpistojen hoitamiseen sekä huuliherpekseen ja ienvaivoihin.

Kuhnuritoukat uusin hyödynnettävä tuote

Mehiläispesistä saadaan myös monia muita raaka-aineita. Mehiläisten vaharauhasistaan erittämää mehiläisvahaa käytetään laajasti elintarvikkeissa (E901). Tällä hetkellä suomalaista elintarvikelaatuista mehiläisvahaa ei kuitenkaan ole saatavilla. Mehiläisten emotoukilleen tarjoamaa ravintonestettä, jota kutsutaan royal jellyksi tai emomaidoksi, hyödynnetään etenkin kosmetiikassa. Myös mehiläisten pistoissaan erittämää mehiläismyrkkyä hyödynnetään esimerkiksi mehiläismyrkkyallergian siedätyshoidoissa.

Uusin mehiläispesän hyödynnettävistä tuotteista ovat kuhnuritoukat. Niiden poistaminen pesistä on tavallinen varroapunkin torjuntaan liittyvä hoitotoimi, ja poistettujen toukkien hyötykäyttäminen on järkevää. Kuhnuritoukkien käytöstä on tehty EFSAlle uuselintarvikehakemus, joten niiden elintarvikekäyttö on sallittua siihen saakka, kunnes päätös hakemukseen tulee.

Nähtäväksi jää, opitaanko hyödyntämään myös mehiläisissä itsessään olevia mahdollisuuksia. Japanissa valmistetaan olutta mehiläisistä eristetyn hiivan avulla. Mehiläisten mahassa elää toistakymmentä maitohappo- ja bifidusbakteeria, joille voisi löytyä käyttöä elintarviketuotannossa.

Lisätietoja:

Salonen A. ym. 2017. Screening bioactivity and bioactive constituents of Nordic unifloral honeys, Food Chemistry 237: 214–224

Huttunen S. ym. 2012. Antimicrobial activity of different Finnish monofloral honeys against human pathogenic bacteria. APMIS 121: 827–834

Saarinen K. ym. 2011. Birch Pollen Honey for Birch Pollen Allergy – A Randomized Controlled Pilot Study Int Arch Allergy Immunol 155:160–166