Ravitsemus, vastuu ja valta 

Sosiaali- ja terveysministeriön Terveydeksi-ohjelmassa varattiin alun perin ravitsemussuositusten jalkauttamiseen 1,4 miljoonan euron rahoitus. Kesän hankehauissa oli kuitenkin jaossa vain 700 000 euroa, eikä ravitsemukseen liittyviä hankehakuja ole tulossa lisää. 

Miksi raharuuvia kiristettiin? Osasyy ovat varmasti valtiontalouden säästöt, joita on kohdennettu kaikille hallinnonaloille paitsi puolustukseen. Koko Terveydeksi-ohjelman rahoitusta tämän hallituskauden ajaksi on leikattu yhdeksästä miljoonasta 7,5 miljoonaan. 

Vai onko jossain hermostuttu median pintakuohusta, joka nosti suosituksista esiin etenkin rajoituksiksi koetut kohdat ja tuotti suomen kieleen termin leikkeleraivo? 

Monet olennaiset asiat eivät kuitenkaan ravitsemussuosituksissa muuttuneet: suomalaisten tulisi esimerkiksi edelleen kiinnittää huomiota suolaan, jota melkein jokainen saa ruuastaan liikaa. Tässä hyvää työtä tekevät niin teollisuus kuin ateriapalvelutkin, eikä suolaraivosta ole puhunut kukaan.  

Terveellisestä ruuasta on syksyllä tulossa viestintäkampanja, mutta ministeriöstä kerrotaan, ettei sen budjettia vielä ole lyöty lukkoon. 

Ruuan kansanterveys- ja ympäristövaikutukset kulkevat käsi kädessä. Se, mikä on hyväksi ihmisille, on hyvin usein hyväksi myös luonnolle. Ja kuten professori Maijaliisa Erkkola pääjutussamme sanoo, terveellinen ruoka on avain ihmisen hyvään suorituskykyyn, jonka kautta avautuu yhteys myös poliittisesti tärkeäksi katsottuun maanpuolustukseen. 

Jos katsomme yhtään kauemmas, panostamme siihen, että koko väestö syö mahdollisimman hyvin. Väestöryhmien väliset erot ravitsemuksessa ovat Suomessa suuria. Kansanterveyden paraneminen lisäisi kaivattuja terveitä elinvuosia elämän loppupuolelle. 

Hyvän ja terveellisen ruuan tärkeitä jalkauttajia ovat joukkoruokailujen toteuttajat. Esimerkiksi Palvelukeskus Helsinki ja Leijona Catering valmistavat päivittäin kymmeniä tuhansia aterioita.  

Ei ole yhdentekevää, mitä suurten ateriapalveluiden ruokalistoille ja asiakkaiden lautasille valitaan. Ateriapalveluilla ja niiden taustatahoilla kuten kuntapäättäjillä on valtaa ja vastuuta. 

Tarvitaan myös taitoa. Ateriapalveluissa tehdään monipuolista, ravitsevaa, maistuvaa ja vaihtelevaa ruokaa, yleensä tiukalla budjetilla. 

Kunkin asiakasryhmän ruokailussa on omat haasteensa: miten yläkoululaiset saadaan valitsemaan koululounas paistopisteen pasteijan sijaan, miten pieniruokaiset vanhukset saavat tarvitsemansa proteiinin ja energian ja armeijan metsäleirillä olevat päivittäiset kasviksensa. 

Ruokajärjestelmän murros alkaa nuorista sukupolvista. Jos palkokasveista tottuu pitämään jo pienenä, niistä pitää myös isona.  

Vegaanit ovat väestötasolla pieni vähemmistö, mutta Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistamissa UniCafe-ravintoloissa jo puolet myydyistä annoksista on vegaanisia. Se tarkoittaa, että kasvipohjainen ruoka houkuttaa myös sekasyöjiä. Lue jutustamme sivulta 24-25, miten tähän on päästy.