Bioetanolia hävikistä ja bioreaktoritehtaita 

Kun Elintarviketieteiden Seura järjesti kevään Kemian Päivillä seminaarin uuselintarvikkeista, sali tuli täyteen kiinnostuneita, keskusteleviakin kuulijoita. Ruokajärjestelmän murros kiinnostaa ja koskettaa, ja se nähdään jo välttämättömänä tapahtumaketjuna. 

Vaikka tiellä on monta mutkaa, solumaatalous on siirtymässä hitaasti laboratoriokokeiluista kohti käytännön sovelluksia. Tästä kertovat myös tuoreet investointiuutiset Eniferin tehdashankkeesta Kirkkonummelle ja Synbio Powerlabsin ja brittiläisen Ivy Farmin Lappeenrantaan nousevasta maailman suurimmasta bioreaktorilaitoksesta. Tässä lehdessä vilkaisemme, millaisia tulevaisuuteen suuntaavia ajatuksia solumaataloudesta on CERAFIM-tutkimushankkeeseen osallistuneilla elintarvikeyrityksillä.  

Avaamme myös kuluttajanäkökulmaa: vaikka tekniikan ja lainsäädännön esteet olisi ylitetty, kuluttaja on lopulta kuningas siinä vaiheessa, kun solumaatalouden tuote joko siirtyy tai ei siirry ostoskoriin ketjun toisessa päässä. Toisaalta, kuten solumaatalouden kuluttajahyväksyntää tutkinut Ruralia-instituutin Toni Ryynänen pääjutussamme painottaa, kuluttajilla ei ole vielä kokemuksia solutuotetuista elintarvikkeista, joten mielipiteet perustuvat mielikuviin. 

Meillä elintarvikealalla työskentelevillä ja siitä kertovilla on siis suuri vastuu siinä, puhummeko solutuotannosta, viljellystä lihasta – vai vaikkapa Frankenstein-lihasta, kuten bioreaktorissa tuotettua lihaa on joskus brittimediassa kutsuttu. 

Pari vuotta sitten alkanut kiivas inflaatio vaikutti moneen asiaan. Etenkin energian hinta ja saatavuus huolettivat teollisuudessa. Kun kohonneet kustannukset siirtyivät kuluttajahintoihin, muuttui myös kuluttajakäyttäytyminen. 

Käytännössä moni yritys oli jo suunnitellut erilaisia vihreän siirtymän toimia ja energiainvestointeja, joita energiakriisi vain vauhditti. Nollapäästöiset tuotantolaitokset yleistyvät vähitellen, kun bioenergia ja muut uusiutuvat lähteet otetaan käyttöön. Esimerkiksi leipomoalalla siirtymä maakaasusta sähköön on ollut nopea ja merkittävä. 

Hävikkiä on talouskurin merkeissä ja vastuullisuustoimena vähennetty niin teollisuudessa, kaupassa kuin kodeissakin. Toisaalta hävikkierät eivät ole enää pelkkää jätettä ja menoerä, vaan vaikkapa taikinahävikki voi olla arvokasta raaka-ainetta biopolttoaineteollisuudelle. Leipomoteollisuuden hävikkitoimista kertovat jutussamme Fazer Leipomoiden toimitusjohtaja Marko Bergholm, Vaasan Oy:n liiketoimintajohtaja Minna Cousins ja Linkosuon toimitusjohtaja Jyrki Karlsson. 

Kuluttajien kiristyneet kukkaronnyörit ovat vaikuttaneet ainakin private label -tuotteiden myynnin hienoiseen kasvuun. Private label -toiminnassa on elintarvikeyritysten näkökulmasta sekä plussia että miinuksia. Erilaisia ajatuksia aiheeseen voi lukea esimerkiksi tämän lehden taloussivuilta. 

Loppukevät on kotitarvetuottajan aikaa. Tätä lehteä tehdessä on kylvetty härkäpavut ja vihreät pavut, seurattu hedelmäpuiden kukintaa ja istutettu tomaatin, kurkun ja kesäkurpitsan taimet verannan lämpöön. Avustajakunnassa on istutettu ainakin perunoita. 

Toimien vaivalloisuus ja aikaavievyys sopivat mielekkääseen harrastukseen, mutta saavat taas kerran nostamaan leveälieristä peltohattua kaikille, jotka tuottavat ruokaa työkseen. 

Kaunista kesää kaikille!