Vaikuta siihen, mitä Suomi syö tulevaisuudessa!

Peruskoulussa opiskelin valinnaisena aineena kotitaloutta. Minusta piti tulla kotitalousopettaja. Lukiossa valitsin pitkän matematiikan, kemian ja fysiikan, koska tulevaisuudeksi oli vaihtunut lastenlääkärin tärkeä työ. Mikä lie muutti mielen lukioaikana, mutta kirjoitusten jälkeen vahva näkemykseni oli, että kauppakorkeakoulun kautta löytäisin oikean uran itselleni.

Kauppakorkeakoulun ovi ei auennut, ja opiskelin välissä merkonomiksi idänkaupan linjalta. Kauppaopisto kansantalouden ja kirjanpidon opintoineen osoitti, että kauppakorkeakoulu ei ole minua varten ja seuraava tavoite olisi yliopisto-opinnot valtiotieteen alalla. Pyrin ja pääsin Turun yliopistoon lukemaan sosiaalipolitiikkaa.

Ei tullut kotitalousopettajaa, lastenlääkäriä, ekonomia eikä idänkaupan tietäjää, mutta koskaan en katunut mitään opintoja. Uskon, että kaikki koulutus rakentaa sitä osaamispankkia, jota työelämässä voi hyödyntää. Nyt hyödynnän oppejani elintarvikealalla.

Elintarviketeollisuuden työtehtävissä tarvitaan monipuolista osaamispankkia ja erilaisia osaajia. Ala työllistää kädentaitojen osaajia, tekniikan taitajia sekä monia muita asiantuntijoita. Elintarviketeollisuus on koko ajan enemmän tuotekehitystä, ravitsemusasiantuntemusta, innovointia, myyntiä ja markkinointia, viestintää, prosessien ohjausta, teknologioiden kehittämistä, vastuullisuutta.

Jokainen meistä on käyntikortti elintarvikealalle.

Ruoka-alan töihin voi kouluttautua montaa eri reittiä. Ala tarvitsee uusia osaajia kaikilta koulutusasteilta: työssäoppijoista, ammattiopinnoista ja ammattikorkeakouluista valmistuneista aina yliopistokoulutuksen saaneisiin. Elintarvikeyrityksiin työllistytään hyvin myös monilla muilla koulutustaustoilla.

Koska ruokaa syödään joka päivä, elintarviketeollisuus on moniin muihin aloihin verrattuna vakaa työllistäjä. Suomessa on lähes 1 800 elintarviketeollisuuden toimipaikkaa, joissa valmistetaan erilaisia ruokia ja juomia. Niissä työskentelee noin 38 000 henkilöä erilaisissa, haastavissa työtehtävissä.

Ala kehittyy jatkuvasti ja yritykset tarvitsevat osaavaa työvoimaa. Suhdannebarometreissä on jo jonkin aikaa toistunut sama viesti yrityksistä; työntekijäpula on jo nyt totta. Pulaa ei ole pelkästään elintarvikealan tuotannon työntekijöistä, vaan laajasti erilaisista ammattilaisista.

Nuorten mielikuvissa suomalaiset elintarvikealan brändit ovat listojen kärkipäässä ja arvostettuja. Nuorten tulevaisuusraportissa elintarvikealaa pidettiin toimialana, joka toteuttaa tärkeitä asioita (41 % vastaajista). Mutta kun nuorilta kysytään heidän haluaan työskennellä alalla, mielipiteissä tapahtuu suuri muutos. Nuorten mielestä elintarvikeala ei ole kiinnostava.

Elintarviketeollisuus on järjestänyt yhdessä jäsenyritystensä kanssa jo pitkään vuosittaisen Maistuva päivä -tapahtuman. Nykyään jo viikoksi venähtänyt tempaus tekee suomalaisia elintarvikealan yrityksiä ja osaajia tutuiksi yläkoulu-, lukio- ja ammattioppilaitosikäisille nuorille.

Haluamme vaikuttaa nuorten mielikuviin elintarviketeollisuudesta ja nostaa alan arvostusta. On myös tärkeää saada nuoria hakeutumaan elintarvikealan koulutuksiin. Maistuva päivä on erinomainen tapa tehdä yrityksiä ja niissä tehtävää työtä näkyväksi nuorille. Tutustuminen saattaa hyvinkin johtaa kesätyöhön, mielenkiintoon alan opintoja kohtaan ja työllistymiseen ruoka-alalla.

Suomalainen elintarvikealan osaaminen on huipputasoa. Innovatiivinen ja vastuullinen ruuantuotanto mahdollistaa kilpailukykyisen elintarviketeollisuuden, joka innovoi, investoi, työllistää ja tuottaa lisäarvoa kansantaloudelle.

Mielikuva elintarviketeollisuudesta on monesti kovin kapea ja näyttäytyy usein ihmisten mielissä ja mediassa suoja-asusteisiin pukeutuneina liukuhihnalla työskentelevinä teollisuustyöntekijöinä. Meidän kaikkien alalla toimivien työtä tarvitaan elintarvikealan kiinnostavuuden lisäämiseksi, sillä jokainen meistä on käyntikortti elintarvikealalle. Ollaan ylpeitä alastamme ja osaamisestamme.

Jos nuori Pia miettisi nykypäivän Pian tiedoilla koulutusvaihtoehtoja, valinta todennäköisesti kohdistuisi siihen ensimmäiseen unelma-ammattiin – kotitalousopettajan koulutukseen. Mutta opettamisen sijaan lähtisin kasvattamaan työkokemustani elintarvikealan kehitys- ja innovaatiotöissä. Kiva, että pääsin alalle kuitenkin nykyisellä osaamisellani ja saan tehdä työtä, jolla on merkitystä.