Raskaudenaikaisesta sokerirasituskokeesta ja vastasyntyneen painosta voidaan ennustaa naisen myöhempää tyypin 2 diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän riskiä

Raskausdiabeteksen sairastaneilla naisilla, joilla on ollut raskaudenaikaisessa sokerirasituskokeessa useampi poikkeava arvo, on suurempi riski sairastua myöhemmin elämässään tyypin 2 diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään kuin naisilla, joilla on ollut sokerirasituksessa vain yksi poikkeava arvo. Sairastumisriski kasvoi myös, mikäli raskausdiabetekseen yhdistyi lapsen syntyminen raskaudenkestoon nähden suuripainoisena, osoitti Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava lääketieteen lisensiaatti, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Heidi Hakkaraisen väitöstutkimus.

Suomessa peräti 21,3 prosenttia odottajista sai poikkeavan tuloksen raskaudenaikaisesta sokerirasituskokeesta vuonna 2018. Raskausdiabetes diagnosoidaan, jos raskaudenaikaisessa sokerirasituksessa on ollut yksikin poikkeava arvo. Raskausdiabeteksen esiintyvyys kasvaa koko ajan niin Suomessa kuin maailmalla, osittain ylipaino- ja lihavuusepidemian vuoksi. Raskausdiabeteksen sairastaneet naiset ovat suurentuneessa riskissä sairastua myöhemmin elämässään tyypin 2 diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään, jotka puolestaan lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Koska raskausdiabetes paranee synnytyksen jälkeen, suositellut seurantakäynnit näiden sairauksien ennaltaehkäisemiseksi jäävät herkästi toteutumatta.

Hakkarainen tarkasteli väitöstutkimuksessaan myöhempää tyypin 2 diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän riskiä raskausdiabeteksen sairastaneilla ja sitä sairastamattomilla naisilla alle viiden, 5–10 ja yli kymmenen vuoden kuluttua synnytyksestä. Lisäksi selvitettiin, ennustaako lapsen syntyminen raskauden kestoon nähden suuripainoisena äidin myöhempää sairastumisriskiä. Tutkimukseen osallistui 876 vuosina 1989–2009 Kuopion yliopistollisen sairaalan äitiyspoliklinikan seurannassa ollutta naista, joista 489:lla oli raskausdiabetes ja 385:lla normaali sokerirasituskokeen tulos raskausaikana. Nämä naiset kutsuttiin seurantakäynnille keskimäärin 7.3 vuotta raskauden jälkeen sokeritasapainon ja muiden metabolisten tekijöiden selvittämiseksi.

Raskausdiabetesta seuraa usein metabolinen oireyhtymä

Tutkimuksessa havaittiin, että suurimmassa sairastumisriskissä myöhempään tyypin 2 diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään olivat raskausdiabeteksen sairastaneet naiset, joilla oli todettu kaksi tai kolme poikkeavaa arvoa raskaudenaikaisessa sokerirasituskokeessa. Näistä naisista joka neljännelle oli puhjennut tyypin 2 diabetes ja kahdelle kolmesta metabolinen oireyhtymä yli 10 vuotta synnytyksen jälkeen. Sen sijaan naisilla, joilla raskaudenaikaisessa sokerirasituksessa oli vain yksi poikkeava arvo, tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys oli 3,8 prosenttia ja metabolisen oireyhtymän 46,2 prosenttia. Tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys myös kasvoi tasaisesti seuranta-ajan pidentyessä kaikilla raskausdiabeteksen sairastaneilla naisilla, kun taas metabolisen oireyhtymän esiintyvyys pysyi suhteellisen tasaisena. Alle viiden vuoden kuluessa synnytyksestä metabolisen oireyhtymän tunnusmerkit täyttyivät jo 40 prosentilla niistä naisista, joilla oli ollut yksi poikkeava arvo ja 60 prosentilla niistä naisista, joilla oli ollut kaksi tai kolme poikkeavaa arvoa raskaudenaikaisessa sokerirasituksessa.

Jos raskausdiabeteksen sairastanut nainen oli lisäksi synnyttänyt raskauden kestoon nähden suuripainoisen vastasyntyneen, myöhempi tyypin 2 diabeteksen riski kaksinkertaistui ja metabolisen oireyhtymän riski kolminkertaistui. Pelkästään raskaudenkestoon nähden suuripainoinen vastasyntynyt ilman raskausajan diabetesta ei lisännyt näitä riskejä.

Väitöstutkimus osoitti, että raskaudenaikaisen sokerirasituksen perusteella voidaan arvioida yksilöllisesti naisen myöhempää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään. Tulosten perusteella raskausdiabeteksen sairastaneista etenkin ne, joilla on raskaudenaikaisessa sokerirasituskokeessa useampi poikkeava arvo tai jotka ovat raskausdiabeteksen lisäksi synnyttäneet raskaudenkestoon nähden suuripainoisen vastasyntyneen, tulisi pitää seurannassa synnytyksen jälkeen. Seurannan tarkoituksena on havaita varhaiset tyypin 2 diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän merkit ja estää niiden eteneminen. Näin voidaan ehkäistä myös kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti merkittäviä sydän- ja verisuonisairauksia.

Lääketieteen lisensiaatti, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Heidi Hakkaraisen väitöskirja Long-term health in women who have had gestational diabetes or an LGA newborn (Raskausdiabeteksen ja LGA-vastasyntyneen merkitys naisen pitkäaikaisterveyteen) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Hanna Savolainen-Peltonen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Leea Keski-Nisula Itä-Suomen yliopistosta.

Heidi Hakkarainen on syntynyt vuonna 1981 Kajaanissa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 2000 Kajaanin Linnan lukiosta. Hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 2007 sekä naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin tutkinnon vuonna 2016 Kuopion yliopistossa. Nykyisin hän työskentelee erikoislääkärinä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa.

Long-term health in women who have had gestational diabetes or an LGA newborn
Hakkarainen, Heidi
Itä-Suomen yliopisto, 2019
Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences, 517