Kotivoista teolliseksi meijeritoiminnaksi

Suomalainen vilja oli 1900-luvun alussa hallan ja arvaamattomien säiden armoilla, mutta lehmästä sai maitoa ja jatkojalosteena arvokasta voita. Maanviljelyksen kehitys kohensi myös karjataloutta. Karjataloudesta tuli kannattavaa liiketoimintaa, varsinkin sen jälkeen, kun separaattori alkoi yleistyä. Separaattori olikin 1900-luvun yleisin maatalouskone.

Maidon kuljettaminen oli raskasta, kerman kuljettaminen helpompaa. Varsinkin harvaan asutulla maaseudulla Itä-Suomessa ja järviseudulla perustettiin 1890-luvulla kuorinta-asemia, joilla osakkaat itse veivasivat kerman maidosta. Maitotalouden koneellistuminen separaattorin myötä sai isännätkin navettaan. Ennen kaikkea separaattori mahdollisti teollisen meijeritoiminnan aloittamisen laitteella, jolla kerma erotettiin maidosta.

Meijereitä perustettiin 1800-luvun lopulla suurten kartanoiden yhteyteen ja niiden myyntituotteena oli lähinnä voi. Ensimmäiset osuusmeijerit perustettiin vuonna 1901, kun osuustoimintalaki astui voimaan. Valio voinvientiosuusliike perustettiin vuonna 1905. Kaikkiin meijereihin ei aluksi hankittu separaattoria, kuten esimerkiksi Porin Ympäristön Osuusmeijeriin.

Vuonna 1904 koneistoksi riitti höyrykone, vastaanottovaaka, pastööri, radiaattori voin valmistamiseen, puinen voinvaivauspyörä sekä erityinen rasvanmäärityskone. Myöhemmin meijeriin hankittiin myös separaattori. Separaattorien merkitys meijerin taloudelle oli erittäin tärkeä. Mitä paremmat separaattorit, sitä paremmin kerma saatiin erotettua maidosta.

Suosituimmat separaattorit kotimaisia

Kerman koneellinen erottelu lypsymaidolla alkoi vuonna 1876, kun saksalainen Wilhelm Lefeldt kehitti ensimmäisen separaattorin. Ruotsalainen keksijä Gustav De Laval kehitti Lefeldtin separaattoria edelleen ja patentoi oman versionsa vuonna 1878. Samaan aikaan tanskalainen L.C. Nielsen patentoi separaattorin, joka separoi maitoerän kohtalaisen nopeasti ja tehokkaasti, mutta tämän jälkeen separaattori piti tyhjentää ja ladata uudelleen.

De Lavalin kehittämä laite pystyi separoimaan jatkuvalla syötöllä, ja sitä ei tarvinnut välillä tyhjentää. Vuonna 1889 De Lavalin yritys AB Separator osti alfalevyrakenteen patentin saksalaiselta Clemens von Bechtolsheimilta. Alfalevyistä koottu separointikuula nosti separaattorin tehokkuutta ja tarkkuutta.

Suomessa helsinkiläinen Kone- ja Siltarakennus Osakeyhtiö ryhtyi valmistamaan separaattoreita 1900-luvun alussa. Venäjän armeijalta saatujen tilausten epävarmuuden vuoksi yhtiö halusi takuuvarmemman tuotteen, ja sellaiseksi osoittautui separaattori. Vuonna 1911 yhtiö alkoi valmistaa Lacta-separaattoreita. Kahta vuotta myöhemmin Maatalousseurojen Väliaikainen Konetarkastuslaitos kokeili Milka N:o 2 -separaattoria ja havaitsi sen toimivaksi. Koneen rakennetta pidettiin hyvänä ja valmistusta huolellisena. Hyvät arvostelut saanut Milka olikin sisarkoneensa Lactan ohella Suomen suosituimpia separaattoreita vuosikymmenien ajan.

Separaattori yli puolella 1930-luvun maatiloista

Separaattori oli käytössä virallisten tilastojen mukaan yli puolella Suomen maatiloista 1930-luvulla. Eniten separaattoreita oli harvaan asutulla maaseudulla. Separaattorien markkinointi päättyi 1950-luvun lopussa, ja niiden valmistuskin vähitellen hiipui. Lypsykoneet yleistyivät hitaasti ja separaattori piti asemansa maatalouden yleiskoneena aina 1960-luvun loppuun saakka.

Pienille rintamamiestiloille, joita sodan jälkeen syntyi useita, ostettiin ensin hevonen ja sitten separaattori. Lehmistä saatiin maitoa yli kulutuksen. Kun meijerit olivat kaukana tai hankalien yhteyksien päässä, maidosta erotettua kermaa myytiin kauppoihin ja saatiin siten tärkeää lisätuloa.

Kotivoin myynti hiipui lypsykoneen myötä

Kotivoista noin kolmasosa meni myyntiin 1960-luvun alussa. Vuosikymmenen loppuun mennessä myynti oli pudonnut noin neljäsosaan vuosikymmenen alun myyntimääristä. Kotivoin myynti keskittyi Itä- ja Keski-Suomen maatalouspiireihin.

Karjatalouden koneellistumisessa tärkeässä asemassa oli lypsykone. Aluksi se oli sankolypsykone, josta maito edelleen kaadettiin tonkkaan meijeriin kuljetettavaksi. Maidon keräily tankkiautoihin aloitettiin 1960-luvun lopussa. Aluksi maito kerättiin tankkeihin maitolaiturien tonkista, mutta tilatankit yleistyivät nopeasti, ja tonkista luovuttiin 1980-luvun puoliväliin mennessä. Tilatankkien ansiosta voitiin siirtyä putkilypsykoneisiin, jolloin maidon pysyminen puhtaan parani. Lypsyrobotit tulivat käyttöön 2000-luvun alussa.

Separaattori vakiinnutti asemansa meijeriteollisuudessa

Samaan aikaan kun lypsykoneet yleistyivät, pienet meijerit katosivat, ja tuotanto keskittyi uusiin suurmeijereihin. Koska pienillä meijeriosuuskunnilla ei ollut varoja tarvittaviin investointeihin, ne fuusioituivat, ja kehitys vei kohti maakunnallisia keskusmeijeriosuuskuntia. Separointia käytetään meijeriteollisuudessa edelleen maidon rasvaosan eli kerman erottamiseen täysmaidosta, mutta myös rahkanvalmistuksessa ja rasvan erottamisessa herasta.

Separaattorin avulla kiloon voita tarvittavan maidon määrä on vähentynyt, verrattuna vanhoihin kansanomaisiin kuorintamenetelmiin. 1940-luvun alussa separaattori kuului käytännössä jokaiseen myyntiin tähtäävän maidontuottajan koneistukseen. Meijeriseparaattoreita toimittaa nykyään muun muassa ruotsalainen TetraPak Oy.

Meijeriala on elintarviketeollisuuden vanhimpia toimialoja. Rakennemuutos kuntameijereistä valtakunnallisesti toimiviin meijereihin on jo tapahtunut (Valio, Arla Ingman), mutta alalle on tulossa lisää pieniä yrityksiä, lähinnä juustoloita. Maidontuotannon jalostus tuotteiksi tapahtuu edelleen Suomessa. Meijeriteollisuuden kannalta merkittävin vaikutus on sillä, että maidontuotantoa 30 vuotta rajoittaneet kiintiöt poistuivat 2015. Tämän odotetaan lisäävän EU-kilpailua ja painavan maidon hintaa alas.

Lähteet:

• Louhi, Yrjö, Suomalainen meijeri. Kauppaoikeudellinen tutkimus lainsäädännön kehityksestä osuuskunta- ja osakeyhtiömuotoisessa suomalaisessa meijeritoiminnassa. Turku 2012. Sarja C 339.
• Niemelä, Jari, Talonpoika toimessaan. Suomen maatalouden historia. Tietolipas 225. SKS. Helsinki 2008.
• Olli. J. Ojanen, Separaattori koneellisti karjatalouden. Vanhat koneet 7 2015.
• https://www.pori.fi/kulttuuri/museot/teollisuustyonjaljilla/1900-1939lamaajalevottomuutta/teollisuustoiminta/porinymparistonosuusmeijeri1904-.html
• Perko, Touko – Wallén, Bengt, Meijerskasta agronomiin. Suomen maitotalousopetuksen historia. Det började med mejerskor. Mejeriundervisining på svenska i Finland. Meijerioppilaitosten kannatusyhdistys ry. 2011.
• Vuorineuvos Pellervo Saarinen (1910–2010), http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=1047